Sen vaan sanon synnytyksestä vs. sectio...

ja lapsen nimi on varmaankin mico? talvella matkustatte varmaankin ghao lagiin?

T. ap (kahden tytön äiti)

ja sektio oli hieno kokemus.

Joten ei toi sectio voi kovin väärin olla.



t. Yksi sektiolla synnyttänyt ;)

Alatiesynnytyksestä jäi traumat, en istunut pariin kuukauteen sen jälkeen. Vieläkin puistattaa. Sektiosta toivuin paljon nopeammin, vaikka se ei mennyt ihan ongelmitta. Sektion jälkeen on ihanaa käydä vessassa, kun ei ole helvetinmoisia tuskia alapäässä (että oikein pelkää, koska joutuu taas vessassa käymään).

Suurin osa sektioista tehdään kyllä ihan pakkotilanteessa, joten valinnanvapautta ei ole kuin sillä pienellä murto-osalla synnyttäjistä, jotka saavat (ihan syystä) pelkosektion.

verrattuna sektion jälkeisiin kipuihin. Itselläni oli tulehdusarvot yli 200 ja söin huumekortilla olevia kipulääkkeitä 10 kpl päivässä sairaalassa ja auta armias kun lääkken vaikutus lakkasi...



ja jotenkin sen normaalin synnytyksen aiheuttaman tuskan unohti nopeasti. Sektion aiheuttamaa ei, kun se muistutti kuukauden itsestään päivittäin.



ap

Minä olin laitoksella viisi päivää, loppuajasta rupesivat vähentämään lääkitystä eikä kotona enää tarvinnut syödä mitään särkylääkettä!!

että kaikilla on.



Totta kai sektion jälkeen on kipuja, mutta minulle riitti ihan muutama RESEPTIVAPAA tavallinen särkylääke. Ja jo tokana päivän leikkauksen jälkeen olin hyvinkin pirteänä pystyssä. Ja vessassa käyntiä ei tarvinnut pelätä ;)



Alatiesynnytystä en ole itse kokenut, mutta sillä perusteella, mitä muut siitä kertovat, se voi olla joko helppo kokemus tai täyttä helvettiä.

Sektion jälkeen kipulääkitys on huomattavasti parempaa, mitä alatiesynnytyksessä. Mulla sektio perätilan vuoksi, ei pelon. Mä sain sektion yhteydessä verenmyrkytyksen, joten ei todellakaan mennyt ongelmitta. Sairaalassakin vietin pari viikkoa. Mutta silti sektiosta jäi PALJON parempi muisto. Alatiesynnytksen jälkeinen aika pari kuukautta (ei todellakaan mitään hetkellistä kuten ap mainitsee) tuskaa. Jälkitarkastuksen aikohin olin vielä tosi kipeä ja mä en suostunut ottamaan jälkitarkastusta kovin äkkiä, koska tuonne alapäähän ei saanut kukaan koskea! No en ajatellut tehdä lisää lapsia, joten eipä tarvitse miettiä joudunko synnyttämään vielä alakautta.

tämä oli minun tarinani siitä miten väärin luulin. Itse asiassa suurin osa leikatuista tutuistani olivat ihan kunnossa toimenpiteen jälkeen, itse en ollut.

Mutta kyllä leikattunakin pelotti ja sattui se " punnertaminen" siellä huussissa, ihan samanlailla kuin se, että oli tikkejä alapäässä. Ehkä pissatessa vaan hivenen kirveli.

tarpeeksi myös alatiesynnyttäjien puolella. Yleisiä panikoinnin aiheita: synnytyksestä on vuosi ja pimppini on edelleen jauhelihaa! Pyörryin helvetillisessä synnytyksessä kivusta! Elämäni on pilalla, koska mulla on kolmannen asteen repeämät, peräsuoli ja virtsaputki paskana. Ja niiiiiin edelleeeeeen.

Kun alatiesynnytyksistä suurin osa menee tosi hyvin, ja ei tule mitään suuria repeämiä, niin miksi ottaa ihan suosiolla todella pahat haavat mahaan, kohtuun + muihin kudoksiin, kun on mahdollisuus selvitä parilla tikillä, tai monasti täysin ilman tikkejä?



Ei mene jakeluun sitten millään.

xxxxxxxxx

josta seurauksena juuri nuo nro 16sta mainitsemat kolmannen asteen repeämät. Ei, elämäni ei ole piloilla, mutta ei se mukavaakaan ollut. Parantuminen kesti pitkään ja oli tuskallista. Ei onneksi pysyviä vammoja. Enkä ole ainoa tapaus, pahempiakin löytyy, että sellaista panikointia voi sylttytehtaassa kyllä ihan oikeasti syntyä ;).



Silti, jos synnyttäminen vielä joskus tulee ajankohtaiseksi, pelkään enemmän sektiota. Hullua.