Lahjakkaat jäävät vähälle huomiolle koulussa

mutta nyt se sanotaan ääneen muuallakin kuin av-palstalla.



aloittaja

meidän ekaluokassa on hyvin monen tasoista oppilasta. Siis joku lukee Harry Potteria ja toinen ei tunnista kirjaimia omasta nimestä.

Opet on sitte tehneet tasoryhmiä ainakin äikän tunnille ja toivottavasti tulee nyt myös matikkaan.



Toki lukeva ekaluokkalainen ei välttis ole mitenkään erityisen lahjakas, kunhan nyt osaa lukea.

kun lapsi on oikeasti lahjakas, hän osaa ja pystyy eikä itse asiassa voi välttyä kehitytämästä omia lahjojaan joka tapauksessa. Ei hän tarvitse mitään erityishuomiota, koska hän tekee itse. Eikä se ddr-kasvatustyyli, jossa pieniä keskenkasvuisia lapsia ajetaan eteenpäin jollain yksipuolisella kehitysuralla yrityselämän tai stasin tarpeita ajatellen ole sen lapsen oman kehityksen kannalta hyväksi ollenkaan. Pikemminkin pitäisi pyrkiä pitämään huoli siitä, että myös lahjakkaat lapset leikkivät, huvittelevat, lojuvat vapaana tekemättä yhtään mitään ja opiskelevat asioita mahdollisimman monipuolisesti. Liikunnalliset opettelevat myös kirjotitamaan ja akateemisesti kiinnostuneet myös parsimaan sukkia ja korjaamaan vetoketjuja ja keittämään kaakaota.



Lahjakas lapsi pärjää ilman preppaamistakin. Sen sijaan hän kaipaa rohkaisua ja tonimistä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan kehittyäkseen normaaliksi ja onnellliseksi. Preppaamista kaipaavat vain keskinkertaiset lapset - ja tietysti ne, joiden on vaikea pysyä mukana muutekin.

Suomessa yritetään tasapäistää kaikki. Koulussa mennään heikoimpien ehdoilla. Itse kyllä kannattaisin jonkinlaisia tasoryhmiä, jotta myös lahjakkaammat lapset otettaisiin huomioon.

Jos olet vilkas ja lahjakas niin paketti on koulumaailmassa huono. Rauhallinen ja lahjakas niin yhden edellisen vastaajan näkemys pätee minustakin. Mutta sitten on näitä lahjakkuuksia ja lahjakkuuksia. Oma ekalla oleva muksuni on kamalan kiinnostunut matikasta ja osaa kyllä laskea ihan hyvin koko matikan kirjan. Ja se matikka on sitten niiiiiin tyyyylsääää hänen mielestään siellä koulussa. He harjoittelevat siis niiden numeroiden rustaamista. Juteltiin vähän aiheesta ja kerroin mikä siinä hommassa on jujuna (käden motoriikka) niin alkoi kamala ulina, kun eihän KUKAAN voi osata tehdä niitä numeroita oikein, kun ne on open mielestä niin millin tarkkaa puuhaa. Ei Kukaaan Voi Osata tehdä siitä nollasta soikeaa, mikä väli sillä on onko pyöreä vai soikea vai mikä rinkula. Eli ei se ollutkaan helppoa vaan liian vaikeaa rassukalle.



Minusta ajatus erityiskouluista on aika huuhaata. Olen nähnyt aika harvoja ihmisiä, jotka ovat hyviä ihan kaikessa. Aika moni on tosi hyvä jossakin ja jossain toisessa ihan tavistasoa tai jopa surkea. Mitenkä ne koulut oikein pitäisi jaotella. Jo olisi tässä maassa kouluja. Ja noilla huippulahjakkailla on lähes kaikilla sellainen ongelma, että eivät osaa oikein ottaa huomion sitä tavan tallaajaa, että sitä yhtenäistä koulunpenkkiä oli sittenkin liian vähän.

Lahjakas lapsi pärjää aina ja aikaa jää esim. haastavalle harrastukselle ja muulle elämälle, toisin kuin sille, joka pinnistelee kouluasioiden kanssa äärirajoilla :(

Kokemusta on molemmista!

kun lapsi on oikeasti lahjakas, hän osaa ja pystyy eikä itse asiassa voi välttyä kehitytämästä omia lahjojaan joka tapauksessa. Ei hän tarvitse mitään erityishuomiota, koska hän tekee itse. Eikä se ddr-kasvatustyyli, jossa pieniä keskenkasvuisia lapsia ajetaan eteenpäin jollain yksipuolisella kehitysuralla yrityselämän tai stasin tarpeita ajatellen ole sen lapsen oman kehityksen kannalta hyväksi ollenkaan. Pikemminkin pitäisi pyrkiä pitämään huoli siitä, että myös lahjakkaat lapset leikkivät, huvittelevat, lojuvat vapaana tekemättä yhtään mitään ja opiskelevat asioita mahdollisimman monipuolisesti. Liikunnalliset opettelevat myös kirjotitamaan ja akateemisesti kiinnostuneet myös parsimaan sukkia ja korjaamaan vetoketjuja ja keittämään kaakaota.

Lahjakas lapsi pärjää ilman preppaamistakin. Sen sijaan hän kaipaa rohkaisua ja tonimistä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan kehittyäkseen normaaliksi ja onnellliseksi. Preppaamista kaipaavat vain keskinkertaiset lapset - ja tietysti ne, joiden on vaikea pysyä mukana muutekin.

Lahjakas lapsi pärjää ilman preppaamistakin. Sen sijaan hän kaipaa rohkaisua ja tonimistä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan kehittyäkseen normaaliksi ja onnellliseksi. Preppaamista kaipaavat vain keskinkertaiset lapset - ja tietysti ne, joiden on vaikea pysyä mukana muutekin.

Just joo. Koska kaikkien pitää olla NORMAALEJA.

Pari kyssäriä tasapäistäjälle:

1. Miksi kaikkien pitäisi olla "normaaleja ja onnellisia" SINUN määritelmäsi mukaan? Mitä se on?

2. Mitä nämä lahjakkaat lapset tekevät niillä tunneilla, kun lahjattomat opettelevat asioita, jotka he jo osaavat?

Lahjakkaat lapset turhautuvat helposti koulussa. Osa alkaa häiriköimään (itseänsä viihdyttääkseen) ja huonoimmassa tapauksessa piirtelevät koepapereihin kirkkoveneen kuvia oikeiden vastausten sijasta.



Nekin jotka eivät ala häiriköimään vaan jaksavat käyttäytyä asiallisesti ja tehdä tenttinsä, oppivat ettei minkään asian eteen tarvitse tehdä töitä.

Ovat myöhemmin opinnoissaan ja työelämässä ihmeissään jos jotakin pitäisi oikeasti opetellakin.



Se että lahjakkaille annettaisiin koulussa myös haasteita, ei ole pois heidän leikeistään tai vapaa-ajastaan. Ihan samalla tavalla niitä haasteita annetaan muillekin koululaisille.

Ei Kukaaan Voi Osata tehdä siitä nollasta soikeaa, mikä väli sillä on onko pyöreä vai soikea vai mikä rinkula. Eli ei se ollutkaan helppoa vaan liian vaikeaa rassukalle.

Ne nollat tehdään nykyään 99 %:sesti tietokoneella, joten tuo on ihan oikeasti turhaa hommaa.

Oppimishäiriöisten erityisopetusta ollaan ajamassa "asiantuntijoiden" johdolla alas ja rahat onkin siis tarkoitus käyttää lahjakkaiden lasten (jotka usein mielletään varakkaiden perheiden lapsiksi) omiin kouluihin. Näin olen epäillytkin.



Tosin miksi tässä ei voida soveltaa samaa kuin mitä nykyisin erityisopetukseen hakevien olevien lasten vanhemmille kuulemma sanotaan: "Ettekö te voisi kotona panostaa lapseenne vähän enemmän?"

2. Mitä nämä lahjakkaat lapset tekevät niillä tunneilla, kun lahjattomat opettelevat asioita, jotka he jo osaavat?

Miksi lahjattomien lasten pitää opetella asioita, jotka he jo osaavat?

osa lahjakkaista syrjätyy - Lahjakkaat lapset turhautuvat helposti koulussa. - - Se että lahjakkaille annettaisiin koulussa myös haasteita, ei ole pois heidän leikeistään tai vapaa-ajastaan. Ihan samalla tavalla niitä haasteita annetaan muillekin koululaisille.

Näin kävi itselle. Enkä osannut virkata. Mutta jos olisin saanut vaikka englannin tai matematiikan tunnilla virkkausta treenata, olisi minustakin tullut NORMAALI ihminen, joka osaa kaikkea vähän, muttei mitään erityisen hyvin.

Lahjakas lapsi pärjää ilman preppaamistakin. Sen sijaan hän kaipaa rohkaisua ja tonimistä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan kehittyäkseen normaaliksi ja onnellliseksi. Preppaamista kaipaavat vain keskinkertaiset lapset - ja tietysti ne, joiden on vaikea pysyä mukana muutekin.

Just joo. Koska kaikkien pitää olla NORMAALEJA.

Pari kyssäriä tasapäistäjälle:

1. Miksi kaikkien pitäisi olla "normaaleja ja onnellisia" SINUN määritelmäsi mukaan? Mitä se on?

2. Mitä nämä lahjakkaat lapset tekevät niillä tunneilla, kun lahjattomat opettelevat asioita, jotka he jo osaavat?

vaan elitisti pahinta sorttia.

vastauksia kysymyksiisi.

1. Normaali on sellainen, joka on mieleltään tasapainoinen, osaa olla onnellinen ja nauttia elämästään, sekä pitää huolta itsestään. Ei ole mitään mieltä kasvattaa "lahjakkaita akateemisia oppilaita" tai "huippu-urheilijoita", jotka eivät tule toimeen ihmisten kanssa, eivät osaa tehdä itselleen aamiaista, eivät osaa pestä omia vaatteitaan ja eivät, sitten KUN jotain sattuu niin että se akateeminen ura katkeaa tai huippu-uhreiluikä menee ohi, pysty sen paremmin elättämään itseään kuin ylipäänsä keksimään mitään mielekästä tekemistä. Normaali on sellainen ihminen, jolla on ja joka keksii vaihtoehtoja ja haluaa toteuttaa niitä omassa elämässään oman itsensä takia - ei stasin tai glaxo-smith-klinen tai "yhteiskunnallisen velvollisuuden" takia.

2. Noilla tunneilla minä kirjoitin romaaneja (jotkut niistä on myöhemmin julkaistukin), käänsin itsekseni englanninkielisten laulujen sanoja ranskaksi, ja sävelsin tai nuotinsin vanhoja sävellyksiäni korvakuulolta. Tai sitten ihan vain haaveilin ja suunnittelin, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Sain ideoita. Tarkkailin ihmisiä ja opin ymmärtämään heidän ajatuksiaan. Nämä kaksi viimeistä on myöhemmin ajateltuna olleet noista tärkeimpiä, siis ideat ja ihmiset.

Matikan tunneilla olin myös aina edellä, mutta en niin paljon edellä, etteikö kirjan ja opettajan lisätehtävät olisi riittäneet. Lisäksi mä käytin aikaani jonkun verran muiden neuvomiseen. Liikuntatunnilla mä lähinnä kirjilin, siinä en ollut kovin lahjakas.

kun lapsi on oikeasti lahjakas, hän osaa ja pystyy eikä itse asiassa voi välttyä kehitytämästä omia lahjojaan joka tapauksessa. Ei hän tarvitse mitään erityishuomiota, koska hän tekee itse. Eikä se ddr-kasvatustyyli, jossa pieniä keskenkasvuisia lapsia ajetaan eteenpäin jollain yksipuolisella kehitysuralla yrityselämän tai stasin tarpeita ajatellen ole sen lapsen oman kehityksen kannalta hyväksi ollenkaan. Pikemminkin pitäisi pyrkiä pitämään huoli siitä, että myös lahjakkaat lapset leikkivät, huvittelevat, lojuvat vapaana tekemättä yhtään mitään ja opiskelevat asioita mahdollisimman monipuolisesti. Liikunnalliset opettelevat myös kirjotitamaan ja akateemisesti kiinnostuneet myös parsimaan sukkia ja korjaamaan vetoketjuja ja keittämään kaakaota.

Lahjakas lapsi pärjää ilman preppaamistakin. Sen sijaan hän kaipaa rohkaisua ja tonimistä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan kehittyäkseen normaaliksi ja onnellliseksi. Preppaamista kaipaavat vain keskinkertaiset lapset - ja tietysti ne, joiden on vaikea pysyä mukana muutekin.

Ei minulla ollut koulussa mitään vaikeuksia, vaikka muut olivat hitaampia. Tein kirjoista tehtäviä eteenpäin, piirtelin, kirjoittelin ja kehittelin omia juttujani. Minusta on aika erikoista, että ns. lahjakkaiden lasten "taudinkuvaan" liittyy myös ilmeisesti jonkinlaista ylivilkkautta ja taipumusta häiriköintiin.

Miksi lahjattomien lasten pitää opetella asioita, jotka he jo osaavat?

Kyllä hitaimpien mukaan mennään eivätkä lahjattomat yleensä ehdi paljon kerrata oppimaansa koulussa.

Oppimishäiriöisten erityisopetusta ollaan ajamassa "asiantuntijoiden" johdolla alas ja rahat onkin siis tarkoitus käyttää lahjakkaiden lasten (jotka usein mielletään varakkaiden perheiden lapsiksi) omiin kouluihin. Näin olen epäillytkin.

Kukas hallituksessa on näin esittänyt?

Oppimishäiriöisten erityisopetusta ollaan ajamassa "asiantuntijoiden" johdolla alas ja rahat onkin siis tarkoitus käyttää lahjakkaiden lasten (jotka usein mielletään varakkaiden perheiden lapsiksi) omiin kouluihin. Näin olen epäillytkin.

Kukas hallituksessa on näin esittänyt?

että minusta tuli jossain määrin laiska. Hyvien numeroiden eteen kun ei tarvinnut nähdä juuri mitään vaivaa. Minusta se oli huono opetus, sopivan haasteellista tekemistä pitäisi tarjota kaikentasoisille oppijoille.



Nykyään toivottavasti eriytetään jo vähän paremmin, ainakin omien pikkukoululaisteni kohdalla tuo tuntuu toimivan jo paremmin. Itse olen vm. -72.

kun lapsi on oikeasti lahjakas, hän osaa ja pystyy eikä itse asiassa voi välttyä kehitytämästä omia lahjojaan joka tapauksessa. Ei hän tarvitse mitään erityishuomiota, koska hän tekee itse. Eikä se ddr-kasvatustyyli, jossa pieniä keskenkasvuisia lapsia ajetaan eteenpäin jollain yksipuolisella kehitysuralla yrityselämän tai stasin tarpeita ajatellen ole sen lapsen oman kehityksen kannalta hyväksi ollenkaan. Pikemminkin pitäisi pyrkiä pitämään huoli siitä, että myös lahjakkaat lapset leikkivät, huvittelevat, lojuvat vapaana tekemättä yhtään mitään ja opiskelevat asioita mahdollisimman monipuolisesti. Liikunnalliset opettelevat myös kirjotitamaan ja akateemisesti kiinnostuneet myös parsimaan sukkia ja korjaamaan vetoketjuja ja keittämään kaakaota.

Lahjakas lapsi pärjää ilman preppaamistakin. Sen sijaan hän kaipaa rohkaisua ja tonimistä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan kehittyäkseen normaaliksi ja onnellliseksi. Preppaamista kaipaavat vain keskinkertaiset lapset - ja tietysti ne, joiden on vaikea pysyä mukana muutekin.

Ei minulla ollut koulussa mitään vaikeuksia, vaikka muut olivat hitaampia. Tein kirjoista tehtäviä eteenpäin, piirtelin, kirjoittelin ja kehittelin omia juttujani. Minusta on aika erikoista, että ns. lahjakkaiden lasten "taudinkuvaan" liittyy myös ilmeisesti jonkinlaista ylivilkkautta ja taipumusta häiriköintiin.

ymmärtäisit mitä tarkoittaa jos sanotaan että osalla ilmenee ylivilkkautta ja häiriköintiä turhautumisen takia.

kun lapsi on oikeasti lahjakas, hän osaa ja pystyy eikä itse asiassa voi välttyä kehitytämästä omia lahjojaan joka tapauksessa. Ei hän tarvitse mitään erityishuomiota, koska hän tekee itse. Eikä se ddr-kasvatustyyli, jossa pieniä keskenkasvuisia lapsia ajetaan eteenpäin jollain yksipuolisella kehitysuralla yrityselämän tai stasin tarpeita ajatellen ole sen lapsen oman kehityksen kannalta hyväksi ollenkaan. Pikemminkin pitäisi pyrkiä pitämään huoli siitä, että myös lahjakkaat lapset leikkivät, huvittelevat, lojuvat vapaana tekemättä yhtään mitään ja opiskelevat asioita mahdollisimman monipuolisesti. Liikunnalliset opettelevat myös kirjotitamaan ja akateemisesti kiinnostuneet myös parsimaan sukkia ja korjaamaan vetoketjuja ja keittämään kaakaota.

Lahjakas lapsi pärjää ilman preppaamistakin. Sen sijaan hän kaipaa rohkaisua ja tonimistä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan kehittyäkseen normaaliksi ja onnellliseksi. Preppaamista kaipaavat vain keskinkertaiset lapset - ja tietysti ne, joiden on vaikea pysyä mukana muutekin.

Ei minulla ollut koulussa mitään vaikeuksia, vaikka muut olivat hitaampia. Tein kirjoista tehtäviä eteenpäin, piirtelin, kirjoittelin ja kehittelin omia juttujani. Minusta on aika erikoista, että ns. lahjakkaiden lasten "taudinkuvaan" liittyy myös ilmeisesti jonkinlaista ylivilkkautta ja taipumusta häiriköintiin.

ymmärtäisit mitä tarkoittaa jos sanotaan että osalla ilmenee ylivilkkautta ja häiriköintiä turhautumisen takia.

Näitä lapsia pitäisi opettaa viihdyttämään itse itseään, keksimään uusia ratkaisuja. Mitä me teemme "älykkäillä", jotka olettavat, että kaikki tekeminen annetaan heille ylhäältä päin valmiina ja he vain tekevät sen? missä heidän luovuutensa on? Ei tuollainen lapsi ole "älykäs", hän on pelkkä mekaaninen suorittaja. Nimenomaan älykkäältä pitää voida vaatia, ettei turhaudu ja ala häiriköidä tuollaisessa tilanteessa, vaan ottaa itse vastuun itsestään.

Eri asia jos se ylivilkkaus johtuu aivojen dopamiinivajeesta. Silloinkaan siihen ei auta se, että ylhäältä päin annetaan lisätehtäviä ja eriytetään, vaan se, että dopamiinivaje korjataan lääkkeellä.