Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten päästä eroon pelosta lasten murrosiän suhteen?
31.08.2011 |
Minulla on 7-vuotias poika ja juuri 9 vuotta täyttänyt tyttö. Ihania LAPSIA. Tyttö leikkii vielä todella paljon, mielikuvitus pelaa ja hän on vielä ihan pieni tyttö. Meillä on niin mukavaa yhdessä. Saan haleja, pusuja ja saan kuulla salaisuudet.
Oma murrosikäni oli vaikea. Rinnat alkoivat alkaa 9-vuotiaana ja kuukautiset alkoivat 11-vuotiaana. Henkisesti koin nuo muutokset tosi raskaana. Pienessä kyläkoulussa olin ainut, jolla oli fyysisiä muutoksia noin aikaisin. Isän ja äidin suhtautuminen minuun muuttui. Vaikka he olivatkin kannustavia ja rakastavia, en enää ollut se pieni tyttö, joka olisin kaivannut ja halunnut vielä olla. ja sisimmässäni olin..
Rakastan pieniä lapsiani. Ymmärrän, että kasvu kuuluu elämään, enkä halua roikkua heissä kiinni. Murrosikä pelottaa. Luulen, että teen jonkunlaista surutyötä. Mielessä on kauhuskenaarioita miten tyttöni harrastaa muutaman vuoden päästä seksiä, haistattaa vitut ja juo ja polttaa. Pelkään jo nyt heidän menetystään. Ja, pelkään, että pilaan tämän lyhyen hetken, jonka he ovat vielä pieniä, murehtimalla tällaisia. Onko tämä kaikki normaalia, vai olenko läheisriippuvainen tms?
Kommentit (8)
Jos sinulla on nyt hyvät välit lasten kanssa, ja pidät jatkuvasti suhteesta huolta, ei murrosiän tarvitse merkitä mitään kamalia riitoja. Mieti itse, mitä naisellisuus on positiivisesti. Tue lastesi kasvua ja arvosta sitä myös sanoin ja teoin, toki liikaa korostamatta. Ja ole vain ihan rauhassa äiti edelleen nuorillesikin. Minulla on vain hyvää sanottavaa omasta murkustani, ja työssänikin viihdyn murrosikäisten kanssa. Ovat usein hyvin ihania, spontaaneja, luovia, syvällisiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minuakin surettaa jo nyt että tulee sekin päivä kun poikani ei enää koskaan tule syliini tai se hetki kun tyttäreni mielessä liikkuu ihan muut kun petshopit ja hän satuttaa itsensä jossain rakkausjutussa tai hoippuroi humalassa. Tulee sekin hetki kun lapset aikuistuvat ja näen heitä ehkä kerran viikossa tai kerran kuussa, ihan kamala ajatus. Tottakai lapset kasvavat mutta kun haluaisin pitää lapseni lähellä ja suojella heitä ikuisesti..huoh.Kyllä minuakin surettaa jo nyt että tulee sekin päivä kun poikani ei enää koskaan tule syliini tai se hetki kun tyttäreni mielessä liikkuu ihan muut kun petshopit ja hän satuttaa itsensä jossain rakkausjutussa tai hoippuroi humalassa. Tulee sekin hetki kun lapset aikuistuvat ja näen heitä ehkä kerran viikossa tai kerran kuussa, ihan kamala ajatus. Tottakai lapset kasvavat mutta kun haluaisin pitää lapseni lähellä ja suojella heitä ikuisesti..huoh.
tosi asia, pitää kasvaa lapsen mukana, totta aika outo on tyttäresi jos ei seuraavan 10v kuluessa harrasta seksiä.
Minusta on ollut ihana seurata myös murkkuikäisteni elämää. Muista että kyllä sitä murkkua, sitäkin joka kompastelee ja tulee ripsarit ja räkäposkella kotiin, voi halailla ja suukotella.
Minusta murkkuiästä selviää kun kunniottaa lasta ja perustelee miksi esim. ei saa riekkua yötä myöden kylillä, meillä on ollut periaate että mennä saa mutta äiti tai isä tulee mukaan, jostain syystä kylillä ei ole notkuttu.
Kyynelehdin nyt jo jokaista märkää pusua jonka lapsilta saan ja mietin että kauankohan näitä mulle vielä riittää. Odotan kauhulla murrosikää. Musta tuntuu että olen tosi hyvä pienten lapsien kanssa, mutta murrosikäisistä mulla ei ole mitään tajua.
Oma murrosikä oli kai suht helppo, mutta vanhemmat oli pihalla ku lumiukot kaikesta. Ei ole oikein mallia miten olla murrosikäisen äiti.
Nykyään saa lukee lehdistä niin paljon kaikkea, että väkisinkin pohtii, voiko huumeet tms osua oman lapsen kohdalle. Se on varmaan myös sitä luopumistyötä. Murrosikä meinaa sitä, että aikuisuus ja riippumattomuus lähenee. Onhan se lapsellekin vaikeeta. Kaipaa äidin syliin ja samalla haluu riuhtaista itsensä pois.
Tuo kun muistat että halusit vielä itse murrosiässä läheisyyttä, on etu. Voit tarjota omille lapsille sitä mitä omat vanhemmat ei osanneet antaa, halauksia, paijauksia, mitä nyt nuori suostuu vastaanottamaan.
Yleensä varmaan lapsen nuoruus menee samoja ratoja kuin vanhempien noin kapinoinnin määrän suhteen. Jos et itse ollut ongelmanuori, tuskin lapsestasikaan tulee, jos teillä on normaalit kotiolot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti lapsistasi nyt ja silloin kun tulevat murkkuikaan. Murrosikaiset ovat aivan ihania parhaimmillaan! Loistavia tyyppeja pohdintoineen.
Lainaus Yleensä varmaan lapsen nuoruus menee samoja ratoja kuin vanhempien noin kapinoinnin määrän suhteen. Jos et itse ollut ongelmanuori, tuskin lapsestasikaan tulee, jos teillä on normaalit kotiolot.
Mina en usko tahan. Olin itse todella kapinallinen nuori ja loppusilauksena karkasin 16 vuotiaana kotoa. Omat lapseni, nyt 20v. ja 16v. ovat myos murrosian myrskyista selvinneet huomattavasti vahemmin vammoin. Tosin kasvatuskin on ollut erilaista kuin kotonani oli. Meilla keskustellaan ja puhutaan asioista avoimesti, neuvotellaan mm. kotiintuloajoista, nuorempi tulee kiltisti kotiin viikonloppuisin viimeistaan klo 12, kun itse aikoinani tulin aamuneljalta.. Eivat tupakoi, vaikka itse poltan, eivat juo, mita nyt vanhempi opiskelijariennoissa pari kertaa vuodessa pari siideria jne.
Avoimuudella, keskustelulla, lammolla ja valittamisella, rajoilla ja rakkaudella niista kasvaa ihan ihania murrosikaisia ja sita myoden aikuisia ajattelevia ihmisia!
Lapset ovat todellakin rikkaus. Ja se lapsuus liian nopeasti ohi, tavallisillakin lapsilla..
pillua kadulla vastaantulijalle enemmän kuin ennen
Alue: Aihe vapaa
oikeesti, tee sit iltatähti jos et pysty elään ilmaan "vauvaa"!! Huoh.