Onko se vaan niin että oikein köyhät ei hanki lapsia.

3, ei pidä olettamuksesi paikkansa.



Köyhistä ainakin opiskelijat pärjäävät taloudellisesti huomattavasti paremmin, jos heillä ei ole lapsia. Näin systeemi on suunniteltu. Laske ja vertaa vaikka numeroista, mitä edellisessä viestissäni kerroin.



Suomessa on paljon puhuttu siitä, miten vastuullinen ihminen hankkii lapset vasta sitten kun on vakaa parisuhde, koulut käyty ja vakituinen työpaikka.



Minä ajattelin, että hankin lapset silloin kun olen nuori ja jaksan. Muuten ne saattavat jäädä tekemättä. Ties vaikka mikä kremppaa vanhana voisi olla ettei lapsia niin enää saisikaan tai ettei jaksaisi heitä kasvattaa. Näitä esimerkkejä olen nähnyt lähipiirissäni paljon.



Ja aina voi parisuhteet päättyä, töistä tulla loparit tai vaikka koko ammatti vanhentua tai tulla tarpeettomaksi (esim. entiset kellosepät), jolloin onkin uudelleenkouluksen tarpeessa.



Tietysti halusin myös varata aikaa uralle. Minusta olisi urakehityksen kannalta ollut vaikea ajatus, että ensin opiskelen kovasti, pääsen vihdoin siihen unelmatyöpaikkaan ja sitten jäänkin sieltä äitiyslomalle. Kenties jopa monta kertaa peräkkäin. Etenemiselle siinä tulisi varmasti jonkinlaista stoppia...



Nyt kun olemme hyvätuloisia, tottakai laskeskelen tarkkaan että miten paljon mahdollinen äitiys- ja vanhempainloma perheen tulotasoon vaikuttaisi. Että kun nyt saan palkkaa sen 6600 e/kk, niin äitiys-vanhempainvapaalla pitäisi tyytyä pahimmillaan omalla kohdalla jopa 3500 e/kk tulotasoon.



Kyllähän se ero kovalta tuntuu ja on käynyt välillä mielessäkin tuo ajatuksesi, että onkohan lapseen tässä varaa. Todellisuudessa meillä ei ole mitään hätää, kun vertaa kehen tahansa köyhään perheeseen. Tiedämme, koska olemme itsekin olleet joskus köyhiä.



T: 2

Hankin kolme lasta kaikista köyhimpänä yhteiskunnan jäsenenä, eli opiskelijana.



Tulot olivat sen korkeakouluopiskelijan opintotuki + asumistuki + lapsilisät. Jonkin verran tein siinä ohella keikkatöitä palkkioperusteistesti.



Kahden ensimmäisen lapsen kohdalla olin yksinhuoltaja. Kunta maksoi heistä elatustukea kun lapset olivat isättömiä. Yksinhuoltajana sain myös muutaman kympin korotusta lapsilisään.



Kolmannen lapsen sain avioliitossa opiskelijamieheni kanssa, jonka tulot olivat se korkeakouluopiskelijan opintotuki. Taisi hän opintolainaakin siihen ohelle nostaa ja taisin minäkin pari tonnia.



Parisuhteen myötä yksinhuoltajalistä ja elatustuet jäivät. Mies adoptoi pari ensimmäistä lasta ja olimme entistä enemmän omillamme. Viisihenkisen perheen tulot kaikkinensa olivat 1500 euroa, siitä kustannettiin kaikki.



Missään vaiheessa emme hakeneet toimeentulotukea. Ylpeys ei antanut periksi ja ehkä hyvä niin, oli painetta senkin edestä saada taloudellinen tilanne omin voimin korjattua.



Taloudelliesti köyhää aikaa se oli, mutta laskin että hyvin pienet lapset eivät rahallisia asioita osaa niin kaivata. Siinä vaiheessa kun ovat isompia, olen ehtinyt hankkia niin hyvän ammattitaidon, että minulla on hyväpalkkainen työ.

Todennäköisesti aloittajan kertomassa tapauksessa on syy lapsettomuuteen ollut aivan joku muu kuin köyhyys. Ehkä naisella oli aivan tarpeeksi miehen hoitamisessa työtä...



Oikeasti köyhien elintaso ei millään tavalla huonone lasten vuoksi, vaan ehkä päin vastoin. Sen sijaan omillaan toimeentulevat joutuvat miettimään, onko siihen varaa.