Lue keskustelun säännöt.
Jaahas, kummi ei taaskaan muistanut lapsen synttäreitä...
30.08.2011 |
Ei siis noteerannut mitenkään. Itse halusi kummiksi aikanaan, toki oltiin hyviä ystäviä eli oltiin me häntä harkittukin ja päätös sitten varmistui kun hän sai kakaistuksi että tulisi mielellään kummiksi.
No, nyt lapsi on 5v ja viimeksi kummi on jotenkin muistanut 2-vuotiaana. Tai joo jouluna tulee aina kortti. Minusta kummi ei ole mikään lahja-automaatti, mutta ei olisi liikaa vaadittu jos synttärin aikaan laittaisi edes kortin tai soittaisi ja kysyisi lapsen kuulumisia! Onneksi lapsella on muitakin kummeja, kaksi pariskuntaa, jotka molemmat soittivat synttäripäivänä ja kertoivat että paketti on tulossa postissa, sekä juttelivat muutenkin. Saattavat soittaa myös ihan muuten vaan lapselle ja kysyä kuulumisia.
Miksi pitää tupata kummiksi jos ei sitten millään tavalla vaivaudu pitämään yhteyttä? Ja me muuten kyllä muistetaan hänen synttärit, lapsi tekee joka vuosi itse kortin tällekin kummille syntymäpäivänä, ja jouluna tottakai.
Kommentit (24)
Me ei olla aina juhlittu lasta juuri oikeana päivänä, mutta aina on kummeille soitettu ja toivotettu tervetulleeksi. Ja omien kummilasten (8 kummilasta) vanhemmat toimivat samoin. Itse en viitsisi pakettia lähettää, jos ei koskaan pyydetä synttäreille (toki silloin kun ei olla päästy juhliin, niin olen paketin laittanut postin kautta)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kummit siis asuvat siellä mistä muutettiin nykyiseen kotikaupunkiimme, satojen kilometrien päässä.
Ja siellä seudulla käydessä olen yrittänyt kysellä milloin voitaisiin tulla käymään että näkisivät kummilastakin... Mutta eipähän ne koskaan toteudu.
Nykyään lapsi ei oikeastaan enää edes näitä kummeja muista. Tuskin tunnistaisi jos vastaan tulisivat. Jos kyselee että ketäs kummeja mulla olikaan, niin mainitsen myös tämän kummin (ja miehensä), mutta lapsi ei siihen oikeastaan edes reagoi. Sanoo vaan että "ai niin" tai joskus kysyy että ketä ne on. Sitten näytän jotain nuoruuskuvia mitä kummitädistä on.
AP
Olemme kummeja myös heidän lapselleen, mutta tuoduista lahjoista ei olla mitenkään erityisen ilahtuneita. Olen tullut siihen tulokseen, etteivät perheemme sovi yhteen. Ei aina kannata edes se sukulaisten pyytäminen kummiksi. Unohdetaan siis koko juttu.
Asutaan niin kaukana, että ei mitään synttärijuhlia kummeille järjestetä
Kaikki kummit siis asuvat siellä mistä muutettiin nykyiseen kotikaupunkiimme, satojen kilometrien päässä.Ja siellä seudulla käydessä olen yrittänyt kysellä milloin voitaisiin tulla käymään että näkisivät kummilastakin... Mutta eipähän ne koskaan toteudu.
Nykyään lapsi ei oikeastaan enää edes näitä kummeja muista. Tuskin tunnistaisi jos vastaan tulisivat. Jos kyselee että ketäs kummeja mulla olikaan, niin mainitsen myös tämän kummin (ja miehensä), mutta lapsi ei siihen oikeastaan edes reagoi. Sanoo vaan että "ai niin" tai joskus kysyy että ketä ne on. Sitten näytän jotain nuoruuskuvia mitä kummitädistä on.
AP
Meilläkin toisen lapsen kummit asuvat 500km päässä, silti joka ainoille synttäreille on kutsuttu heidät. Laitetaan kutsut menemään 1kk aikaisemmin. Vielä eivät ole kertaakaan päässet mutta muistavat lasta kyllä joka synttäri ja joulu.
Ehkä on siksi suuttunut, eikä muista mitenkään. Olisin itsekin, muistamista muka vaaditaan mutta ei edes kahville kutsuta...
Minä ja mies ollaan lopetettu yhden kummilapsen muistaminen kokonaan, tarkoituksella. Joka synttäri ja joulu aiemmin ostettin lahjat. Nyt sitten on selvinnyt että ovat käyneet tässä meidän kotikaupungissa viimeisen 2,5vuoden aikana useasti (perheen isä on lähtöisin tästä samasta kaupungista), viikonkin reissuja. Kertaakaan eivät ole käyneet meillä, eivät edes ilmoittaneet olevansa täällä. Naamakirjasta olen lukenut että kävivät täällä. Mulla meni niin pahasti herne nenuun että sanoin miehelle keväällä etten aio ostaa kummilapselle ainuttakaan lahjaa enää, kun eivät vaivaudu pitämään minkäänlaista yhteyttä. Ja tosiaan, synttäreille eivät ole kutsuneet kertaakaan.
Minä en ole vieläkään muistanut laittaa lahjaa postiin ja kummipojan synttäreistä on jo 3 viikkoa :(
Minä tästä vielä ryhdistäydyn!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistutan asiasta niitä joiden toivon synttärit muistavan.
Muistutan jopa omista synttäreistä ja hääpäivästä.
Kaikki juontaa siihen, että anoppi ei koskaan muistuttanut miestäni ja aiheutti sillä monet kerrat pahaamieltä.
Minkä takia tuo muistaminen on joku testi, kuka muistaa ja kuka ei?!?
jos ei tule kutsua synttäreille. Yhden lapsen synttäreitä vietetään aina viikolla ja aina kuulen kun vieraat valittavat voisko juhlat järjestää viikonloppuna kun viikolla ei oikein töitten jälkeen kerkeä. Juhlat alkavat aina vielä ennen klo 16, mun on täysin mahdotonta keretä sinne toiselta paikkakunnalta, ellen ottaisi lomapäivää.
Mun mielestä kummi on sen verran tärkeä ihminen lapsen elämässä että vanhempien pitää antaa edes kummille mahdollisuus päästä juhliin, eikä ajatella noin ettei tänne ketään tule.
Meidät oli viime talvena kutsuttu ystäväni lapsen synttäreille maanantaina. Ihmettelin kovasti ja kun mentiin, ei ollut ketään kotona. Soitin ja sanoivat ovat kaupassa, 15 min päästä kotona. Oli siis kylmä, tosi kylmä pakkaspäivä. Kun tulivat, alkoivat ruokakasseja siinä purkamaan ja syömään, meille ei juuri mitään tarjottu. Synttärit olivat olleet edellisenä päivänä ja kaikki koristeet olivat jo poissa, kakkku oli tosi kuppasen näköinen ja mitä vielä.
Synttärisankari ei meidän lahjasta edes välittänyt kun oli saanut isovanhemmilta ja omilta vanhemmilta paljon hienommat ja kalliimmat vaikka 20 e lahjan lapseni kanssa vein.
Sain viestin jälkikäteen kiitos kun tulitte juhliini, mutta ensi kerralla jätän tälläiset b-listan kutsut väliin.
Mun mielestä on ihan turha siellä marista jos et itse tee mitään. En mäkään lähetä paketteja, jos ei tule kutsuja.
Joulunakin on hauska kun tulee lahjalista, jossa halvin on 50 euroa, vaikka ei olla koko vuonna nähty koska heille ei ole ikinä käynyt.
Ole itse parempi ystävä kummeja kohtaan !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen hyvin pettynyt kummilapseni vanhempiin. He eivät kutsu meitä kummeja synttäreille, itse pitäisi siis kysellä koska voi tulla.
Ei nappaa tuommoinen. Tulee olo että aina tuppaannut sinne, eikä oikeasti haluta käymään kun ei edes kutsuta. Epäreilua 4-vuotiasta kohtaan olla käymättä, mutta enää ei jaksa kun samaa on mennyt jo 3 vuotta.
Ei meilläkään kutsuta kummeja enää lapsen synttäreille (13 v) enkä kyllä odota erityisesti mitään lahjojakaan. Pienimmälle järjestetän vielä aikuistenkin juhlat, jonne kummit luonnollisesti kutsutaan. Siinä vaiheessa kun pidetään pelkkiä kaverisynttäreitä, en kyllä aio kutsua kummejakaan juhlaan.
Kummius on meillä aika pieni asia, ei siitä mitään numeroa tehdä. Lasten kummit on meidän kavereita ja pidetään yhteyttä ihan jatkuvasti, mutta ei me jatkuvasti mistään kummiudesta höpötetä. Jouluna ostetaan kummien lapsille lahjat, samoin synttäreinä, mutta ne ostettaisiin joka tapauksessa ilman kummiuttakin. No, me ei olla mitenkään uskonnollisia, että varmaan sen takia tää kummihössötys ei ole meillä koskaan alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI nähdä toisiamme kauhean usein vaikka asummekin suht lähekkäin johtuen kakenlaisista aikatauluista mutta kyllä soittelemme ja kysellän kuulumisia.
Synttärit ja joulut on ihan ehdottomasti lahjojen viemispäiviä ja tällöin myös tavataan toistemme luona.
Meillä on 4 kummilasta ja ainoastaan yhden kanssa ei olla niin plajon tekemisissä koska asuu kauempana ja ei ole meille mitenkään läheinen. Kyseinen henkilö pyysikin meitä aikoinaan kummiksi " kun ei ollut ketään muuta"... ei siksi että olisi tosissaan halunnut.
jep, itse järjestän aina lasten synttärit viikonloppuna jotta kaikki pääsisi. On rasittavaa jos ravataan eri päivinä, kuten yksi kummi tekee aina. Mutta toki otamme vastaan. Kyllä minustakin kummin tulisi muistaa jotenkin. Itsekin olen monen lapsen kummi, varmasti muistan jokaista jouluna ja synttäreinä. Usein ei ehdi kaikkia tavata kun on omakin perhe ja siitä joskus huono omatunto. Kutsunut olen käymään meilläkin, mutta ei näy. Minusta yhteydenpito tulee olla molemminpuolista. Kiva Ap että te muistatte lapsenne kummia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muistutan asiasta niitä joiden toivon synttärit muistavan.
Muistutan jopa omista synttäreistä ja hääpäivästä.
Kaikki juontaa siihen, että anoppi ei koskaan muistuttanut miestäni ja aiheutti sillä monet kerrat pahaamieltä.Minkä takia tuo muistaminen on joku testi, kuka muistaa ja kuka ei?!?
Kännyköissä on nykyään muistutustoiminto. En minäkään muista ulkoa milloin on kenenkin kummilapsen syntymäpäivä, yhdestä kummilapsesta en ole edes varma onko hänen synttärit syys- vai lokakuussa. Kalenteriin olen kirjoittanut muistiin jokaisen synttäripäivän ja lisäksi merkkaan kuukautta aiemmaksi että osta "Nico-Petterille synttärilahja".
Ei kai kukaan oletakaan että osaisit vaikka keskellä yötä tuosta vaan vetäistä joka kummilapsen syntymäpäivät?
Lapsi on nyt 4-vuotias. Ihan aluksi laitoimme joululahjoja + synttärilahjoja. Lopetimme sitten. Minkäänlaista kiitosta / edes ilmoitusta, että tuli perille, ei tullut koskaan. Yksillekään synttärikutsuille meitä ei ole kutsuttu. Tai edes ylipäätään kylään, kertaakaan.
Kyseessä miehen veljen lapsi, meidät pyydettiin kummeiksi.
Jossain kohtaa sitten totesimme, että anti olla. Ei ole meidän velvollisuutemme yksipuolisesti muistaa lasta - varsinkin tuo, ettei meitä ole _kertaakaan_ kutsuttu käymään tai esim. synttäreitä juhlistamaan on ollut se viimeinen tikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
EI nähdä toisiamme kauhean usein vaikka asummekin suht lähekkäin johtuen kakenlaisista aikatauluista mutta kyllä soittelemme ja kysellän kuulumisia.
Synttärit ja joulut on ihan ehdottomasti lahjojen viemispäiviä ja tällöin myös tavataan toistemme luona.
Meillä on 4 kummilasta ja ainoastaan yhden kanssa ei olla niin plajon tekemisissä koska asuu kauempana ja ei ole meille mitenkään läheinen. Kyseinen henkilö pyysikin meitä aikoinaan kummiksi " kun ei ollut ketään muuta"... ei siksi että olisi tosissaan halunnut.
Nää on niin noloja. Meitäkin pyydettiin vuosi sitten kummiksi yhdelle lapselle "kun ei ollut ketään muuta". Kysyivät tekstiviestillä minulta ja kieltäydyin suoriltaan myös mieheni puolesta. Kysyivät syytä, viestitin takaisin että ei haluta alkaa kummiksi jos jo pyydettäessä ilmenee että valitsiuvat meidät kun ei ollut ketään parempaakaan. Ei vastannut mitään takaisin. En tiedä suuttuivatko vai olivatko noloja.
mun mielestä kummilapsen muistaminen ei riipu siitä, että kutsutaanko synttärikahville vai ei. Kyllä kummin tehtäviin kuuluu muistaa sitä lasta oma-aloitteisesti synttärinä, ilman mitään kutsumisia!
mun mielestä kummilapsen muistaminen ei riipu siitä, että kutsutaanko synttärikahville vai ei. Kyllä kummin tehtäviin kuuluu muistaa sitä lasta oma-aloitteisesti synttärinä, ilman mitään kutsumisia!
Kyllä tuon pitää olla kaksisuuntainen tie. Jos ei ehkä synttäreille kutsutakaan, niin pitää edes muuten yhteyttä.
Kummilapsen kuulumisia voi kertoa, voi laittaa itsekin lapselta jotain pientä piirustusta tms. Ei homma toimi niin, että kummi on lahja-automaatti tai korttiautomaatti ilman mitään vastakaikua.
Me emme tosiaan muista yhtä kummilapsistamme (syyn kerroin jo tuolla aiempana). Muita muistamme.
Eikä matkakaan muuten ole mikään tekosyy: hyvin voi pitää muuten yhteyttä. Puhelin on keksitty, kirjeet kulkevat jne. Meilläkin lasten kummeja asuu kauempana, myös ulkomailla. Joten eipä tuo ole siitä kiinni ollut.
Kummin tehtäviin ei kuulu siis musta yksisuuntainen yhteydenpito. Vastuu on kummilapsen vanhemmilla niin kauan kuin lapsi on vielä pieni, sitten siirtyy kummilapselle itselleen.
Ja mä en todellakaan aina muista milloin niiden synttärit on jos ei tule kutsua synttäreille. Ehkä pitäisi laittaa kalenteriin, mutta kun mun elämässä on työ lapsi, uusi raskaus, kotityöt jne.. ja ne viisi kummilasta. En olisi niin montaa edes halunnut, mutta en mä kehdannut sanoa ei. Varsinkin kun nykyään niin moni ei edes kuulu kirkkoon. Vaihtoehtoja ei ole!
Mä ymmärrän kyllä kummiakin jos kummi ei muista. Mokahan se on.. mutta ihmisiä nekin on. Jos tulee synttärikutsu, on pakkokin muistaa. Mun ohje siis on, että kutsukaa synttäreille! Ja älkää loukkaantuko siitäkään jos ei kummi aina pääse. Itse olin viimevuonna sairaalassa joulun aikaan monta viikkoa enkä ehtinyt kuin postimyynnistä tilata joululahjoja kummilapsille. kauhea stressi siitäkin. Kyllähän ne kummilasten vanhemmat sanoivat ettei oo kiire, mutta samaan hengenvetoon yhden lapsen äiti sanoi, että laita miehesi ostoksille! Joo, kiitti! Olin sen verran sairas, ettei oikeesti kiinnostanut pätkääkään.
Sori nyt vaan! Voi vanhemmatkin yrittää selittää lapsille, että maailma nyt vaan on tämmönen.
me pollaan lähetelty omalle kummilapselle vauvasta lähtien kaikke kivaa, pitkin matkaa, eli ei vaan ns pakoollisina päivinä
vann extemporee, kortia, pienta kivaaa yllätystä, matkoilta tuliaisia jne jne vaatteita aina kun löytynyt jotai ihanaa
ja mikä on tulos??
ai ole kiitosta edes kuulunut, ei tekstarilla edes....
ei ole tullut piirustusta, ei korttia, ei mitäääääääännnnnn
eli haloo !
laita lapsesi piirtämään , askartelemaan ja lähetelkää kummeille ilahdutukseksi niitä aina silloin tällöin, joskus jopa valokuvakin olis kivaa, tekstarilla jotain esim lapsi oppi ajamaan ilman appareita jnejjne
eli miksi aina oletetaan et kummi vaan lähettelee lahjoja, soittelee, viestittelee, jne?????
eli arvata saattaa, et mekin lopetimme sen lähettelemisen ja lahjojen jakamisen.
me pollaan lähetelty omalle kummilapselle vauvasta lähtien kaikke kivaa, pitkin matkaa, eli ei vaan ns pakoollisina päivinä
vann extemporee, kortia, pienta kivaaa yllätystä, matkoilta tuliaisia jne jne vaatteita aina kun löytynyt jotai ihanaa
ja mikä on tulos??
ai ole kiitosta edes kuulunut, ei tekstarilla edes....
ei ole tullut piirustusta, ei korttia, ei mitäääääääännnnnneli haloo !
laita lapsesi piirtämään , askartelemaan ja lähetelkää kummeille ilahdutukseksi niitä aina silloin tällöin, joskus jopa valokuvakin olis kivaa, tekstarilla jotain esim lapsi oppi ajamaan ilman appareita jnejjne
eli miksi aina oletetaan et kummi vaan lähettelee lahjoja, soittelee, viestittelee, jne?????
eli arvata saattaa, et mekin lopetimme sen lähettelemisen ja lahjojen jakamisen.
Mä nimenomaan kerroin että me muistetaan kummeja kyllä. KAIKKIA kummeja. Lapset saa soittaa jos siltä tuntuu, joskus tarjoankin että haluaisitko soittaa. Jos lapsen elämässä tapahtuu jotain hänelle merkittävää (esim. oppii uimaan tai lukemaan, ensimmäinen hammas lähtee, aloittaa päivähoidon tms) niin siitä kerrotaan kummeille vaikka tekstarilla. Sähköposteja laitetaan, joissa kuvia liitteenä.
Ja siis ollaan pari kertaa kutsuttu kummeja synttäreille, jotka on järjestetty heidän asuinpaikkansa lähellä mummolassa. Nämä yhdet eivät ole kummallakaan kertaa tulleet, on ollut jotain tärkeämpää. Ja jos on kysytty voidaanko tulla käymään, niin joo katsotaan sitten lähempänä, eikä kuitenkaan käy. Eikä mitään muistamista. Ei edes korttia, eivätkä sitten edes tekstaria laita että hei ei päästäkään tulemaan - jättävät vain tulematta.
Tämä ihminen on kyllä myös semmoinen että kun hänelle soittaa, niin kaikki omat kuulumisensa kertoo (mikä on toki ihan kiva) mutta siinä vaiheessa jos minä olen kertomassa mitä meille kuuluu, niin hälle tulee kiire lopettaa. Oli itse asiassa jo silloin nuoruudessa samanlainen. Kun mulla oli murheita joista soitin hälle, sain puhua kaksi minuuttia ja sitten hän muisti että ai niin muuten mullekin se ja se teki sitä ja sitä - ja tilanne kääntyi niin että vaikka olisin ollut miten lohdun tarpeessa ja rikki, niin minä lohduttelin häntä.
AP
rakkaalle vauvalle valitut kummit eivät vaivaudu edes poikkeamaan kakkukahveilla synttäripäivänä. Vaikkeivät lahjaakaan toisi, mutta edes poikkeaisivat tervehtimässä! Tekisi mieli peruuttaa koko kummius.