Oletko ollut koskaan totaali-yh?

Vähän kuin menisi pyörätuoliin joutuneiden ketjuun ja kertoisi, kuinka paljon hienompaa on kun on jalat, joilla kävellä. Mahtava veto! Jos sinua yhtään kiinnostaa, niin minulla on oikeasti hauska elämä siinä mielessä, että olen täysin itsenäinen ja minulla on pelisilmää olla loukkaamatta ihmisiä.

"Oletko ollut koskaan totaali-yh?" Mä en tiennyt, ettei siihen saisi vastata kielteisesti! :D Mutta ole hyvä vaan. -15-

alkaa kehumaan oman elämän olevan parisuhteessa onnellista ja autuasta. Se voi joistain tuntua tosi pahalta.

Mutta se kai tarkoituksesi olikin.

Olisitko valittanut, jos olisin kertonut olevani parisuhteessa läskin, haisean, juopon kanssa ja haluaisin erota. Tuskin.

Kyllä on sullakin jotain puutteita itsessäsi, kun et voi olla toisen puolesta onnellinen.

-15-

mutta yksin olen, kun puolisoni kuoli sairauskohtaukseen pari vuotta sitten. Niin mielellään jakaisin tätä raskasta arkea rakkaan aikuisen kanssa, mutta kun minulta ei kysytty..

t. 4

Mutta on tämä arki niin paljon ihnampaa kun sen saa rakkaan aikuisen kanssa jakaa!

Ihan kuin me muut ei haluttaisi jakaa arkea rakkaan kanssa.

t. 4

kel onni on, se onnen kätkeköön. Jos oikeasti joku aikuinen nyt moisesta loukkaantui, niin pahoittelen.

-15-

Koska kirjoitukseni oli sinun kirjoitusta edeltävä, saatoit tarkoittaa, ehkä, minua :). Olen siis kahden lapsen totaali-yh (luoja mut vihaan tuota sanaa :D). Mulla ei kertakaikkiaan riitä aika (teen 3-vuorotyötä) eikä energia solmia tällä hetkellä minkäänlaisia uusia ystävyyssuhteita. En jaksa käydä missään, missä nyt keneenkään edes voisi tutustua. Kaikki aika, energia ja rahat menevät arjen pyörittämiseen. On totta, että lirissä ollaan, jos jotain tapahtuu. Toki tiedän, että silloin Suomen toiselta puolelta tulee ihminen minua auttamaan. Joten en ole ihan yksin tässä maailmassa kuitenkaan :). Jos nyt vaikka itse joutuisin onnettomuuteen tms., niin pienellä viiveellä apua saan. Mutta tässä arjessa ei ole ketään auttamassa, koskaan. En oikeastaan edes uskalla pysähtyä ajattelemaan asiaa paremmin, koska pelkään huomaavani, että olen täysin ylikuormitettu. Onneksi, siis todella onneksi, lapset ovat haluttuja, ei siis vahinkoja. He ovat minulle kaikki kaikessa. Minulla on ihana työ, jossa viihdyn ja jossa olen hyvä ja jotakin muutakin kuin äiti :). Ja onneksi tämä pikku-lapsi aika on lyhyt ;).

Koska kirjoitukseni oli sinun kirjoitusta edeltävä, saatoit tarkoittaa, ehkä, minua :). Olen siis kahden lapsen totaali-yh (luoja mut vihaan tuota sanaa :D). Mulla ei kertakaikkiaan riitä aika (teen 3-vuorotyötä) eikä energia solmia tällä hetkellä minkäänlaisia uusia ystävyyssuhteita. En jaksa käydä missään, missä nyt keneenkään edes voisi tutustua. Kaikki aika, energia ja rahat menevät arjen pyörittämiseen. On totta, että lirissä ollaan, jos jotain tapahtuu. Toki tiedän, että silloin Suomen toiselta puolelta tulee ihminen minua auttamaan. Joten en ole ihan yksin tässä maailmassa kuitenkaan :). Jos nyt vaikka itse joutuisin onnettomuuteen tms., niin pienellä viiveellä apua saan. Mutta tässä arjessa ei ole ketään auttamassa, koskaan. En oikeastaan edes uskalla pysähtyä ajattelemaan asiaa paremmin, koska pelkään huomaavani, että olen täysin ylikuormitettu. Onneksi, siis todella onneksi, lapset ovat haluttuja, ei siis vahinkoja. He ovat minulle kaikki kaikessa. Minulla on ihana työ, jossa viihdyn ja jossa olen hyvä ja jotakin muutakin kuin äiti :). Ja onneksi tämä pikku-lapsi aika on lyhyt ;).

Vajaan vuoden olin täysin yh. Hengailin tuona aikana erään mukavan miehen kanssa, mutta hän ei osallistunut perhe-elämään. Muuten se mies palautti mun itsetunnon ja naiseuteni, mutta lähdettiin kuitenkin eri teille.



Ja eräänä päivänä nykyinen aviomieheni tuli elämääni, muutti meille käytännössä n. viikon kuluttua tapaamisestamme ja aloitti harjoittelemaan isyyttä mun lapsen kanssa. Nyt on kymmenen vuotta mennyt (tsiisus?!!) ja mies on edelleen lapselle isä, ihan yhtä paljon kuin nuoremmallekin lapsellemme.

Mutta on tämä arki niin paljon ihnampaa kun sen saa rakkaan aikuisen kanssa jakaa!

Ihan kuin me muut ei haluttaisi jakaa arkea rakkaan kanssa. t. 4

kel onni on, se onnen kätkeköön. Jos oikeasti joku aikuinen nyt moisesta loukkaantui, niin pahoittelen. -15-

Aikuinenkin voi pahoittaa mielensä.

Varsinkin silloin, kun oma elämä on jatkuvaa selviytymistaistoa.