Hoitovapaalta palaaminen ja uusi raskaus - kuinka törkeää palata maha pystyssä???

kun äitiysvapaalle jäin. "Tein" lapset noin 2 vuoden ikäerolla ja tässä välissä en mennyt töihin. Olen esimiesasemassa ja koin, että olisin vain käynyt pakan sekoittamassa, jos olisin siinä välissä töissä pyörähtänyt.



Nyt on lapset (ainakin tämän hetken mielen mukaan) tehty ja olen palaamassa takaisin töihin.

oot julkisella puolella hommissa etkä esim. jonkun yrittäjän palkkalistoilla.

Minut irtisanottiin yt-neuvotteluiden jälkeen vakituisesta työpaikastani. Se oli ihan paskaa. Tulin raskaaksi ennenkuin aloitin uuden työn uudessa työpaikassa (vauvaa olimme yrittäneet jo pari vuotta) ja jäin sieltä sitten puolen vuoden kuluttua ä-lomalle (minuakin perehdytettiin n. kuukausi).



Ei valitettavasti nyt kalahtanut siihen työnantajaan joka minut irtisanoi eikä vähääkään välittänyt miten ja millä jatkossa minun perheeni elätetään.

lapsia tulee tuostavaan ja eräs vastaajaa jopa ajattelee työnantajaa tyyliin tekemällä tein.



No jatkaa.

Mm. tämän takia tähän firmaan ei enää palkata lapsentekoiässä olevia naisia.

Äläkä missään tapauksessa kerro mistään raskautumissuunnitelmistasi. Laki takaa sulle tiettyjä vanhempainvapaa ym. oikeuksia eikä työantajalla ole niihin nokan koputtamista. Hän otti riskin, kun sut palkkasi ja samalla hyväksyi kaiken mitä siihen liittyy. Laki on sun puolella. Ne ongelmat, joita raskaudestasi mahdollisesti työnantajalle koituu, EIVÄT OLE SUN MURHEITA! Muista että jos työantaja alkaa vähentää sun työtä tai syrjiä sua, se katsotaan automaattisesti raskaudesta johtuvaksi ja voit vetää työnantajan oikeuteen, jossa voitat 100-prosenttisen varmasti.

Jokaiseen avoimeen paikkaan on onneksi niin paljon hakijoita, että sopiva löytyy ilman syrjimissyytöksiäkin.

Näinpä juuri. Olen miettinyt, että pitäisikö vanhoilla päivillään käydä teettämässä se sterilisaatio, jotta olisi mustaa valkoisella siitä, että ei aio uransa aikana raskautua...

Jos pistäisin oman firman pystyyn, niin tietynikäisten naisten palkkaaminen voisi olla aika vähäistä. Mikä on sääli, koska olen aina ollut sitä mieltä, että naisia on saatava lisää työelämään. Mutta jos henkilön työmotivaatio on kehno, niin en viitsisi edes riskeerata sitä, että palkkaamani nainen pamahtaa paksuksi ja sitten olen jumissa hänen kanssaan, koska laki on nykyään niin idioottimainen - raskautunut olisi suojatyöpaikassa kuin kehitysvammainen konsanaan (ei saisi erottaa tai edes harkita erottamista). Ja joutuisin vielä palkkaamaan/kouluttamaan toisenkin ihmisen!

Sitten ihmetellään, kun tässä maassa ei yrittäjyys houkuta...

ja olin raskaana kun palasin töihin; vahinko tietysti, mutta siinä tilanteessa oltiin. Kerroin esimiehelle muutaman kuukauden päästä eikä mitään ongelmaa sijaisen hankkimisessa, en ole korvaamaton. Äitiysloman jälkeen palasin töihin ja teen osittaisella hoitovapaalla 30h/vko. Erittäin mukava työnantaja.

Onhan se tyly teko työnantajaa kohtaan, mutta toisaalta ei kai sitä työnantajan takia tarvitse jättää sitä toista lasta tekemättä silloin kuin haluaa. Minkä ikäinen lapsi sinulla on? Oma vauvani on nyt viisi kuukautta ja toivoisin uutta raskautta jo melko pian.



Mielelläni kuulisin myös, jos jollakin on asiasta henkilökohtaisia kokemuksia. Miten työnantaja on suhtautunut? Missä vaiheessa olette kertoneet?

Mutta eikös kyseessä ole sinun elämäsi? Jolla sinä voit tehdä ihan mitä haluat? Ja työpaikka on vaan paikka jolle olet myynyt kallisarvoista vapaa aikaasi ja jossa sinun on käytävä jotta voit elättää itsesi ja perheesi. (Toki annat työpaikan rahoille kunnollisen vastineen ja hoidat työsi niin hyvin kuin kykenet, ettei tästä nyt tule sellaista kuvaa että työt tehdään jos huvittaa).



Ja jos muotoilen asian vielä toisin sanoin: Kun jäät eläkkeelle, aika harva työpaikassasi muistaa sinua enää muutaman vuoden päästä, itse kuitenkin harmittelet vielä 90- vuuotiaanakin kun ei tullut sitä toista lasta tehtyä tai kun lapsilla on niin iso ikäero ja vain sen takia kun et kehdannut jäädä äitiyslomalle.



Eli siitä vaan!

Etenkin kun työntekijä pitää erityisesti perehdyttää ja se on sitten yhtä tyhjän kanssa, kun jää pois töistä.



Voi siis varautua siihen, että kyseiseltä työnantajalta ei suosituksia kannata pyytää.

Näinhän ne ihmiset tekee.. Jos vain raskatuvat! Onnea yritykseen.

Eihän pomo ole innoissaan ollut mutta ymmärtänyt kyllä.

Meillä on muutenkin hyvä pomo. Sanoo aina että oikea elämä menee työelämän edelle. Niin myös hänellä.

Itse en työpaikan mukaan lapsia hankkisi.

Tein itse samoin. Ei ole mukavaa aihettaa työpaikalle ongelmia, mutta lasten hankinta menee kuitenkin edelle. Etenkin, kun meillä lapsia ei tullut kun tilaus tehtiin, vaan saatiin odotella monta vuotta. Yritys piti siis aloittaa heti ja tärppäsikin lähes välittömästi.

"Mutta eikös kyseessä ole sinun elämäsi? Jolla sinä voit tehdä ihan mitä haluat? Ja työpaikka on vaan paikka jolle olet myynyt kallisarvoista vapaa aikaasi ja jossa sinun on käytävä jotta voit elättää itsesi ja perheesi."



Työnantajan näkökulma:



Eikös kyseessä ole minun elämäni ja minun selkänahkani? Ja voin elämälläni tehdä mitä haluan? Ja työntekijät ovat vain työntekijöitä, joille maksetaan rahaa, jotta saadaan työsuoritus? Jotta firma menestyisi ja voisin sillä elättää itseni?



Arvatkaas kaksi kertaa, katkeaako määräaikainen työsuhde raskauteen meidän firmassa? Tai että kumman palkkaan mieluummin, sellaisen jolla on munat sarjassa vai jalkojen välissä?



Minun selkänahastani on nimittäin revitty ihan tarpeeksi mammajuttujen takia, että ei kiitos enää tässä elämässä.

Ei se työnantajakaan sulle lojaali oo, jos tulee tervetta vaikka irtisanoa.

ja valitettavasti monella työntekijällä se on minäminä. Kunhan palkka juoksee aikansa ja sitten voikin sanoa heipat.



Ymmärrän työnantajana raskaaksi tulon mutta en sellaista, että haetaan perehdyttämistä edellyttävään työhön ja parin kuukauden päästä taas äitiyslomalle. Sellainen työntekijä ei minulta suosituksia saa.

olla melkoinen riski myös miehen palkkaus.

He kun voivat jäädä vanhempainvapaalle ja hoitovapaalle naisen puolesta. Itse tunnen useita tällaisia tapauksia.

mutta mitä sitten. Mä olen ainakin antanut työnantajalleni niin paljon, että koen että olen jotain omaakin ansainnut.



Itse menin melkein itku silmässä kertomaan pomolleni, kun viimeksi olin raskaana. Pelkäsin niin paljon, mitä pomo sanoisi. Loppujen lopuksi pomo sitten purskahti itse itkuun onnesta ja halasi, ja sanoi että maailman ihanin asia. Sen jälkeen olen alkanut itsekin ajattelemaan, että työ on vain työtä ja lapset ovat pieniä vain hetken. Kyllä niitä töitä ehtii taas tekemään.



On toki kurjaa, jos raskautesi takia joudutaan rekrytoimaan uusi ihminen, mutta sellaista elämä vain on. Sitten parin vuoden päästä saavat sinut varmasti taas takaisin entistä ahkerampana :)

Varmaan aika tyypillinen tilanne tuo. Itse olin rv15 palatessani hoitovapaalta töihin ja ensimmäisenä päivänä kerroin tilanteen. Eihän se kivaa ollut kertoa, mutta ihan vilpittömän oloisesti onnittelivat eikä mua kyllä siellä yhtään karsastettu vaan iloisesti otettiin vastaan tuolloin ja myös toisen hoitovapaan jälkeen. Minua sijaistanut henkilö jäi taloon, joten sikäli ongelmaa ei ollut. Sittemmin olen työpaikkaa vaihtanut, mutta lähtiessäni sanottiin, että aina olen tervetullut takaisin. Luulen, että tuollaiset 5-6 kk paluut työelämään hoitovapaiden välissä ovat aika tavallisia.

Ja toisen lapsen jälkeen olin talossa vielä 6v ennen kuin vaihdoin työpaikkaa ja eipä tuosta esimies tai kukaan nokkiinsa ottanut.

Varmaan aika tyypillinen tilanne tuo. Itse olin rv15 palatessani hoitovapaalta töihin ja ensimmäisenä päivänä kerroin tilanteen. Eihän se kivaa ollut kertoa, mutta ihan vilpittömän oloisesti onnittelivat eikä mua kyllä siellä yhtään karsastettu vaan iloisesti otettiin vastaan tuolloin ja myös toisen hoitovapaan jälkeen. Minua sijaistanut henkilö jäi taloon, joten sikäli ongelmaa ei ollut. Sittemmin olen työpaikkaa vaihtanut, mutta lähtiessäni sanottiin, että aina olen tervetullut takaisin. Luulen, että tuollaiset 5-6 kk paluut työelämään hoitovapaiden välissä ovat aika tavallisia.

Mulla ihan sama, paitsi olin kuukauden töiasä ennenkuin kerroin raskaudesta rv.14. Olihan se hieman hankalaa kun pomokin oli uusi, ja olis pitänyt näyttää osaamistaa ja sitä kuinka ahkera on, mutta kun raskaus eteni, niin työtehokin pieneni sitämukaa....Sanoinkin pomolle, ettei ollut edes tarkoitus tulla töihin tässä välissä, mutta raskautuminen ei vaan tapahtunut, joten tulin sitten töihin 5kuukaudeksi. pomo otti sen ihan hyvin, asiallisesti.