Osa päiväkotien käytännöistä on suoraan sanoen sadismia.
Kuka haluaa antaa oman lapsensa sadistien käsiin? MInä en ainakaan. Se on eräs kidutuksen muoto.
Pakkonukutukset, pakkosyötöt, kakat housussa liian pitkiä aikoja, kiusaamisen salliminen jne..
Kommentit (43)
vain sadomasokistinen luonteeni sai minut ryhtymään lastenhoitajaksi. halu rääkätä viattomia ja kiusata itseään.
Jos haluat yksilöllistä hoitoa, palkkaa hoitaja kotiin. 21 lapsen ryhmä on suuri, sen hallinta nykyajan lapsiaineksella ja henkilökunta määrällä vaatii sen, että siellä ei sooloilla.
20 vuotta sitten paperityöt tehtiin tunti per viikko per aikuinen, nyt paperitöitä on tunti per päivä per aikuinen. Lapset (lue venhemmat) ovat kuitenkin vuosi vuodelta haastavampia ja työteliäämpiä.
Meillä kokemusta kahdesta kunnallisesta pk:sta eikä lasta ole kertaakaan pakkonukutettu, pakkosyötetty, kakat olleet housussa tai kiusaamista ilmennyt.
Sen sijaan meillä on ollut aina hakiessa iloinen, punaposkinen tyttö, joka on keronut mitä kaikkea sinä päivänä tehtiin ja kenen kaikkien kanssa leikkinyt. Väsynyt toki on välillä ollut, mutta niin olen itsekin työpäivän hälinän ja "puuhan" jälkeen.
Sadismia en ole havainnut, sen sijaan aivan ihania hoitajia jotka välittävät lapsista aidosti ja koittavat parhaansa mukaan sen liian suuren lapsimäärän keskellä antaa jokaiselle lapselle hänen kaipaamaansa yksilöllistä huomiota - ja ovat ainakin meillä jotenkin sen jopa onnistuneet tekemään... Ja tämä kaikki vielä melko pienellä palkalla.
Täältä täysi "respect" lto:iile ja lastenhoitajille.
Koulussa pitää istua ja kuunnella vaikka mieli tekisi jutella kaverin kanssa ja kiipeillä seinille. Opiskeluissa joku sadisti on tehnyt suunnitelman, jota täytyy noudattaa, jotta saisi pätevyyden ammattiin. Töissä pitää tehdä mitä pomo sanoo ja vielä sen määräämässä aikataulussa.
Ihan hyvä että opetetaan syömään lautanen tyhjäksi eikä heittämään ruokaa menemään. Lepääminen on lapsenkin etu. Ja joskus se kakka on saattanut jäädä huomaamatta jopa omalta äidiltä.
Onhan ne lapset pk:ssa pikkurobotteja, mutta enemmän säälittää ne tehtaissa kolmessa vuorossa työskentelevät ihmisrobotit.
Päiväkotiin ei ole pakko pientä lasta laittaa, mutta vanhemmat itse laittavat lapset vapaaehtoisesti sadistien käsiin.
Päiväkotiin ei ole pakko pientä lasta laittaa, mutta vanhemmat itse laittavat lapset vapaaehtoisesti sadistien käsiin.
mielestä päiväkodeissa harjoitetaan ihan suunnitelmallista sadismia? Ihan jokaisessa päiväkodissa?
Siis pakotetaanko kaikki 3-vuotiaatkin, 5-vuotiaatkin nukkumaan ja kuinka pitkäksi ajaksi? Se on aivan järjenvastaista jos lapsi on ollut jo vuoden ilman päiväunia. Joku vartin lepo, hiljainen kirjan selailu menee mutta nukkarissa tunti on järkyttävää.
Pakkosyöttöön en usko, kai riittää että maistaa.
Siis pakotetaanko kaikki 3-vuotiaatkin, 5-vuotiaatkin nukkumaan ja kuinka pitkäksi ajaksi? Se on aivan järjenvastaista jos lapsi on ollut jo vuoden ilman päiväunia. Joku vartin lepo, hiljainen kirjan selailu menee mutta nukkarissa tunti on järkyttävää. Pakkosyöttöön en usko, kai riittää että maistaa.
siitä n. 30 min. luen. Viimeiset 15 min. on hiljaisuutta siksi, että osa vanhemmista toivoo lastensa nukkuvan (vielä eskareinakin, joiden kanssa meillä viskarit on)ja lasten on helpompi nukahtaa, silloin, kun saavat olla hiljaisessa. Jos siitä alkaisi päästää nämä pois, jotka eivät koskaan nuku, menisi tilanne tosi rauhattomaksi.
sitten illalla ei uni tulekkaan ja aamulla taas väsyttää ja kierre on valmis.
Kaikki päiväkodeissä työskentelevät ovat siis sadisteja. Kaikki vanhemmat, jotka laittavat lapsensa päiväkotiin, antavat heidät sadistien käsiin.
On se hieno harrastus tuo provojen tehtailu.
En ole törmännyt tuollaiseen kahden lapseni kanssa, enkä ole kuullut muistakaan. (Paitsi se yksi lööpeissäkin ollut pakkosyöttäminen)
ja molemmissa täysin aikuislähtöisiä sääntöjä, jotka lähentelevät sadismia. Osa tekemisistä ei mitenkään liity lasten hoitamiseen, kasvattamiseen tai edes turvallisen ympäristön luomiseen vaan on olemassa vain siksi, että hoitajilla paha olo. Pakkomaistaminen on varsinaista kidutusta, julkipotatus on minusta julmaa (eli vessaan ei saa mennä niin, että ovi on kiinni) ja pakkonukutus perustuu pelkästään siihen, että siten hoitajat saavat yhteistä kahvitteluaikaa. Sen nimi on suunnittelu, mutta vanhemmat ottaisivat takuuvarmasti enemmän lapsilähtöistä tekemistä kuin vuotuisia spketaakkeleja, joita suunnitellaan jopa 12 tuntia viikossa.
Norjassa on päiväkoteja, joissa on ruoka-ajat, mutta ei pakkosyömistä. Lapsi saa valita, onko sisällä vai ulkona (ryhmän hoitajista toinen menee ulos, toinen jää sisään), piirtääkö vai leikkiikö. Päiväkodissa ei ole lainkaan "tuokioita" vaan kunnon tunteja eli lapsi voi valita, meneekö "muskariin" tunniksi vai leikkiikö kauppaa. Siellä systeemi toimii, Suomessa ei. Tähän ovat puuttuneet niin lastentarhanopettajia opettavat, jotka yrittävät kitkeä vanhaa mallia pois kuin lasten vanhemmatkin. Silti päiväkodissa toimitaan kuin 100 vuotta sitten, lasta alistaen.
Kävin tutustumassa viikon päiväkodin meininkiin (3-vuotias menossa sinne ison veljen perässä). Pakko siellä on edes joku hetki rauhoittua, koska se 14 lapsen aiheuttama hulina ja melu on aika rasittavaa. Ihan oikeasti - musta ei olisi siihen työhön. Eikä siellä ole PAKKO nukkua, vaan pötkötellään ja kuunnellaan tädin lukemaa satua, kuunnellaan rauhallista musiikkia ja n. 45 min. päästä saa lähteä muualle leikkimään, jollei nukuta.
Seurasin erään melko selkeän ADHD:n rimpuilua sen 45 min. ajan ja totesin, että kyllä hänellekin teki hyvää katkaista se hulina keskellä päivää hetkeksi. Kaveri sai rauhoittua hetken.
Päiväkoti ei ole sama kuin KOTI, mutta siellä saa hyvää perushoitoa, leikkikavereita (joo-o, leikki-ikäiselle ei enää riitä yksinleikki tai äidin kanssa leikkiminen), jopa parempaa ruokaa kuin monissa taviskodeissa tarjotaan.
Selviä sääntöjä ja rutiineita tarvitaan, että tuollainen lapsijoukko selviää kaikesta. Lisäksi kaikki tarvitsevat sääntöjä muutenkin turvallisuudentunteen ja itsetunnon kehityksen vuoksi leikki-ikäisestä teiniin saakka. Ne on pakko oppia, että pärjää koulussa, töissä ja muutenkin elämässä.
Olkaa kritisoivat mammat muutama päivä tarhassa mukana ja miettikää, miten itse hommat handlaisitte!
ja molemmissa täysin aikuislähtöisiä sääntöjä, jotka lähentelevät sadismia. Osa tekemisistä ei mitenkään liity lasten hoitamiseen, kasvattamiseen tai edes turvallisen ympäristön luomiseen vaan on olemassa vain siksi, että hoitajilla paha olo. Pakkomaistaminen on varsinaista kidutusta, julkipotatus on minusta julmaa (eli vessaan ei saa mennä niin, että ovi on kiinni) ja pakkonukutus perustuu pelkästään siihen, että siten hoitajat saavat yhteistä kahvitteluaikaa. Sen nimi on suunnittelu, mutta vanhemmat ottaisivat takuuvarmasti enemmän lapsilähtöistä tekemistä kuin vuotuisia spketaakkeleja, joita suunnitellaan jopa 12 tuntia viikossa.
Norjassa on päiväkoteja, joissa on ruoka-ajat, mutta ei pakkosyömistä. Lapsi saa valita, onko sisällä vai ulkona (ryhmän hoitajista toinen menee ulos, toinen jää sisään), piirtääkö vai leikkiikö. Päiväkodissa ei ole lainkaan "tuokioita" vaan kunnon tunteja eli lapsi voi valita, meneekö "muskariin" tunniksi vai leikkiikö kauppaa. Siellä systeemi toimii, Suomessa ei. Tähän ovat puuttuneet niin lastentarhanopettajia opettavat, jotka yrittävät kitkeä vanhaa mallia pois kuin lasten vanhemmatkin. Silti päiväkodissa toimitaan kuin 100 vuotta sitten, lasta alistaen.
Tämä on niin totta. Kaiken tämän lisäksi lapset, varsinkin pienimmät, ovat varsin yksinäisiä. Hoitajilla ei riitä aikaa, ja eivät huomaa kuinka pienet kaipaisivat sitä turvallista aikuista lähelleen. Paha mieli paistaa kasvoista, kaikki lapsen riemu ja iloisuus on poissa. Miksei hoitajilta irtoa edes lämmintä hymyä, ja lohduttavaa sanaa?
Suuressa laumassa voi olla hyvinkin orpo olo. Kuinka moni äiti jättäisi kotona huomioimatta lapsen poskilla vierivät kyyneleet? No hoitajat jättävät.
Jos lapsi on muuten hiljaa, kukaan ei välitä, yksin saa niellä pahan olonsa.
Tuo vessa homma on pöyristyttävää, kuinka moni aikuinen suostuisi tuohon? Päiväkodissa lapsi voi päivän aikana kokea kaikki nämä: pelon, ikävän, yksinäisyyden, kiusatuksi joutumisen, pahan mielen ilman lohdutusta, vessahädän johon ei saa helpotusta, kivun jota kukaan ei huomioi, räkäisen nenän jota kukaan ei pyyhi, pakkomakuuttamisen, nälän, janon, pakkosyötön, palelemisen ulkona (kun vaatteet on päällä miten sattuu tai niitä on liian vähän).
Suurinta osaa hoitajista ei kiinnosta.
Kotona lapsi saa olla oma itsensä. Ruokaa ja juomaa saa silloin kun on nälkä tai jano, lapset juovat yllättävän paljon! Miten ihmeessä desi maitoa voisi riittää tunneiksi?
Vessaan pääsee kun haluaa, pääsee pöntölle tai potalle ja oven saa vetää kiinni, saa pitää ääntä ja olla riehakas ja iloinen, saa leikkiä sitä mitä haluaa, ulos pääsee kun haluaa. Saa nukkua ja löhötä jos väsyttää, kotona hoivataan, pussataan ja halataan. Ennen kaikkea, se turvallisuuden ja hyvän mielen tunne. Se vallitsee kotona.
koulussa ei osata pitää suuta kiinni tunneilla tai opettajan puhuessa, ei haluta noudattaa mitään sääntöjä, ei tehdä mitään, mikä ei oikein huvita. Muut ovat vain palvelemistani varten ja se on tärkeintä. Äiti tuu tekemäääään!
niin ei tarvii olla kakat housuissa. Ja kaikkea ruokaa olisi kyllä hyvä oppia maistamaan, mitä pienempänä sen oppii sen parempi, koulussa se on edessä kuitenkin.
Ja meidän pkodissa ei ainakaan sallita minkäänmoista kiusaamista.
Kävin tutustumassa viikon päiväkodin meininkiin (3-vuotias menossa sinne ison veljen perässä). Pakko siellä on edes joku hetki rauhoittua, koska se 14 lapsen aiheuttama hulina ja melu on aika rasittavaa. Ihan oikeasti - musta ei olisi siihen työhön. Eikä siellä ole PAKKO nukkua, vaan pötkötellään ja kuunnellaan tädin lukemaa satua, kuunnellaan rauhallista musiikkia ja n. 45 min. päästä saa lähteä muualle leikkimään, jollei nukuta. Seurasin erään melko selkeän ADHD:n rimpuilua sen 45 min. ajan ja totesin, että kyllä hänellekin teki hyvää katkaista se hulina keskellä päivää hetkeksi. Kaveri sai rauhoittua hetken. Päiväkoti ei ole sama kuin KOTI, mutta siellä saa hyvää perushoitoa, leikkikavereita (joo-o, leikki-ikäiselle ei enää riitä yksinleikki tai äidin kanssa leikkiminen), jopa parempaa ruokaa kuin monissa taviskodeissa tarjotaan. Selviä sääntöjä ja rutiineita tarvitaan, että tuollainen lapsijoukko selviää kaikesta. Lisäksi kaikki tarvitsevat sääntöjä muutenkin turvallisuudentunteen ja itsetunnon kehityksen vuoksi leikki-ikäisestä teiniin saakka. Ne on pakko oppia, että pärjää koulussa, töissä ja muutenkin elämässä. Olkaa kritisoivat mammat muutama päivä tarhassa mukana ja miettikää, miten itse hommat handlaisitte!
Kyllä siellä on sellaisia sadistisia tapoja, jotka eivät kuulu ihmisten elämään. Pakkonukkuminen on ihan arkea vielä eskareille ja jos et nuku, et saa välipalaa.
Päiväkoti ei ole sama kuin koti, mutta myös päiväkodissa pitäisi olla inhimillistä eikä pelkästään aikuislähtöistä vallankäyttöä. Suuri osa hulinasta johtuu pelkästään ja vain aikuisista, jotka eivät ota lapsia huomioon, joten lapset huutavat niin lujaa, että lopulta saavat edes jotain aikaan (yleensä kiellon olla huutamatta, mutta on sekin jo jotain).
En ole ikinä ymmärtänyt, miten itsetunto kehittyy, kun joutuu istumaan potalla muiden katsellessa ja odottaessa, että "ennen ei mennä ulos ennen kuin Ville on tehnyt kakat". Vai sinustako meidän tulee kasvattaa lapsia kiusatuiksi jo päiväkodissa?
koulussa ei osata pitää suuta kiinni tunneilla tai opettajan puhuessa, ei haluta noudattaa mitään sääntöjä, ei tehdä mitään, mikä ei oikein huvita. Muut ovat vain palvelemistani varten ja se on tärkeintä. Äiti tuu tekemäääään!
eli miksi he huutavat koulussa, kun päiväkoti on heitä innolla ryhmäyttänyt, sosiaalistanut ja pakkonukuttanut?
kasvatettuja! Kun ottaa huomioon, että lähes kaikki ovat olleet päiväkodissa, on suorastaan hämmentävää miten monet häiriköistä ovat juuri näitä kotona äidin helmassa eskari-ikään asti olleita.
asioita en ole tavannut yhdessäkään päiväkodissa. Varmaan jossain niin tehdään, mutta ei kyllä ole tavallista.