Osa päiväkotien käytännöistä on suoraan sanoen sadismia.

riemukkaan vapaasti kasvanut lapsi, jolla omanarvontunto kohdallaan, osaa aukaista suunsa ja kertoa mielipiteensä, kuin päiväkodissa alistettu hiljainen pelokas nössö, joka ei uskalla sanoa sanakaan ei koulussa eikä kylässä.



Ja kyllä meillä opetetaan lasta ihan kokoajan, paljon enemmän kuin päiväkodissa hoitajat ikinä kerkeäisivät opettamaan.



Ikinä ei ole ollut ongelmia missään tilanteessa lapsen kanssa, miksi niitä olisi kouluiässäkään?



Lapsi on reipas, omasta puhtaudestaan ja vessakäynneistään, tavaroistaan, toisista ihmisistä ja heidän tunteistaan huolehtiva prinsessa. Kun lapsesta pidetään huolta ja kohdellaan kuin ihmistä, tekee hän samoin muille.

kasvatettuja! Kun ottaa huomioon, että lähes kaikki ovat olleet päiväkodissa, on suorastaan hämmentävää miten monet häiriköistä ovat juuri näitä kotona äidin helmassa eskari-ikään asti olleita.

nimenomaan kotihoidetut lapset eivät ole häirikköjä, koska heillä ei ole tarvetta saada opettajan huomiota hinnalla millä hyvänsä. Kotona on ollut aikuinen, jolla on aikaa. Sen sijaan päiväkotilapset jatkavat samaan huutamissysteemiä koulussa, joka alkoi jo päivähoidossa. He ovat oppineet, että aikuinen ei huomaa hiljaisia.

Omat lapseni olivat perhep.hoitajalla, jonka luona oli pakkonukuttaminen, vanhempi lapsi oli 6 v !!! (ei vielä eskarissa) ja oli lopettanut päiväunet 2 vuotiaana.



Myös pakkosyömistä oli, ja muutakin mielivaltaista.



Lapset olivat myöhemmin pienessä kerrostalon "kivijalassa" olevassa päiväkodissa, jossa oli myös tällainen aikuislähtöinen toiminta.

Tähän päiväkotiin ei mennyt tyytyväinen lapsi eikä sieltä sellaista haettu.



Pakkomaistaminen oli yksi kummallisuus, jota kritisoin, mutta en ollut tarpeeksi vaikutusvaltainen sen poistamiseen. En ymmärrä miksi pitää kerta toisensa jälkeen maistaa jotain, mistä tietää jo ettei tykkää - ja taustalla on aikaisempana hoitopaikkana tuo em. perhep.hoitaja!! Ja lapsi oli sen eskari-ikäinen.



Eräs mielenkiintoinen tapahtuma, missä hoitajat vähätteli lastani, ja minuakin:

Päiväkodissa oli lasten taidenäyttely, ja jotain vanhempien vapaaehtoista ostamista päiväkodin askartelurahastoon siinä oli mukana, en muista enää miten se meni, mutta oma 6 v tyttäreni oli tehnyt itsepäisesti oman taidenäyttelyn päiväkodin yhteen nurkkaan pianon kannen päälle, jossa möi minulle piirustuksiaan siten, että maksaisin ne roposet lapselle itselleen.



Kun tulin päiväkotiin, ihailin taitavia piirustuksia ja vastasin tytölle: tottaki ostan! tädit olivat hämmästyneitä: he olivat olleet aivan varmoja, etten osta, en maksa, ja olivat sanoneet sen lapsellekin: ei äiti osta niitä! Tyttö oli inttänyt: varmasti ostaa! ja tädit taas, että ei varmasti osta.. ja vähättelyä sen suhteen, että lapsen piirustukset eivät olelet riittävän taidokkaita ja että niitä meillä on jo yllin kyllin ja saan niitä lapselta ilmaiseksikin... tällaista intosta 6 v lapsen kanssa. Tädit itse ottivat asian puheeksi ja kertoivat mitä kukakin oli sanonut !



En tiennyt tästä mitään etukäteen,lapsi siis vain vei minut kuviensa eteen ja kysyi, ja vastasin: tottakai ostan! ja henkilökunta putosi pyllylleen hämmästyksestä ja kertoivat.. minusta tosi epäammattimaista käytöstä.



Tai eräs kerta, kun tyttö puhui, että hänestä se johtajatar XX on oikeastaan ihan kiva. Sanoin, että kerro se sille tädille. Ja seuraavana päivänä XX tulee ja kailottaa:

"Tytti sanoi, että se tykkää minusta ja minä sanoi, että kuule tytti, ei sinun tarvitse tuollaista... "

Eli hoitaja ajatteli, että lapsi mielisteli! Lapsi oli kylla ns. haastava ja omanlaisensa vauhtimimmi, mutta ehdottoman oikeudenmukainen ja rehellinen eikä mikään perinteinen mielinkielin nuoleskelija tyttö ja kyllä he tiesivät sen. Mutta se että lapse vilpittömyys nähtiin oman edun tavoitteluna, kieroilevana mielistelynä!

ja molemmissa täysin aikuislähtöisiä sääntöjä, jotka lähentelevät sadismia. Osa tekemisistä ei mitenkään liity lasten hoitamiseen, kasvattamiseen tai edes turvallisen ympäristön luomiseen vaan on olemassa vain siksi, että hoitajilla paha olo. Pakkomaistaminen on varsinaista kidutusta, julkipotatus on minusta julmaa (eli vessaan ei saa mennä niin, että ovi on kiinni) ja pakkonukutus perustuu pelkästään siihen, että siten hoitajat saavat yhteistä kahvitteluaikaa. Sen nimi on suunnittelu, mutta vanhemmat ottaisivat takuuvarmasti enemmän lapsilähtöistä tekemistä kuin vuotuisia spketaakkeleja, joita suunnitellaan jopa 12 tuntia viikossa.

Norjassa on päiväkoteja, joissa on ruoka-ajat, mutta ei pakkosyömistä. Lapsi saa valita, onko sisällä vai ulkona (ryhmän hoitajista toinen menee ulos, toinen jää sisään), piirtääkö vai leikkiikö. Päiväkodissa ei ole lainkaan "tuokioita" vaan kunnon tunteja eli lapsi voi valita, meneekö "muskariin" tunniksi vai leikkiikö kauppaa. Siellä systeemi toimii, Suomessa ei. Tähän ovat puuttuneet niin lastentarhanopettajia opettavat, jotka yrittävät kitkeä vanhaa mallia pois kuin lasten vanhemmatkin. Silti päiväkodissa toimitaan kuin 100 vuotta sitten, lasta alistaen.

Ihan liian pitkälle menee toi. Miten ne vanhemmat sitten pärjää kotona, jos lapsi ei haluakkaan lähteä kauppaan vaan jäädä kotiin. Tai ei halua mennä suihkuun vaan haluaa katsoa telkkaria.

Onneksi täällä ei tuollaista ole. Mun lapsi ei muuten koskaan olisi valinnut muskaria, tai syönyt kunnon ruokaa. Tai mennyt vesisateella ulos. Ja nämä kaikki on sellaista joka kuuluu lapsen elämään. Mikäs se kivempaa kun pomppia lätäköissä, saada maha täyteen ja syödä kasviksia tai käydä laulamassa.

Toi nukutusjuttu on sellainen jota moni ei tajua. Kannattaa siis ehkä tutustua lapsen kehitykseen paremmin. Lapsen aivot tarvitsee lepoa, varsinkin sen hälinän ja virikkeiden jälkeen jota päivänaikana on ollut. Lepo ei tarkoita välttämättä nukkumista vaan lepäämistä ja rauhoittumista.

Kahvitauot ei liity tohon mitenkään. JOs rymässä on esim. kolme aikuista niin yksi niistä on nukkarissa, yksi kahvilla ja yksi saattaa olla palaverissa, tavata vanhempia, suunnitella seuraavan päivänjuttuja tai vaikka siivota tai olla jonkun lapsen kanssa odottelemassa vanhempia hakemaan kotiin. EI ne kuule kahvilla kaikki istu.

Jyväskylä ei tosiaankaan ole koko maa

Vierailija - 30.08.11 12:04 (ID 13309941)

uhata ettei saa välipalaa, tai pitää ovi auki kun toinen on kakalla ja muut on odottaa. Tai väkisin syöttää.

Noista asioista olisi ehkä kannattanut ottaa yhteyttä päiväkodin johtoon, kaupunkin johtoon yms. eikä täällä valittaa ja yleistää!!! Näinhän ne ongelmat ratkeaa!

Päiväkotiin ei ole pakko pientä lasta laittaa, mutta vanhemmat itse laittavat lapset vapaaehtoisesti sadistien käsiin.

Elanto on monella kiinni siitä, että viimeistään hoitovapaan päätyttyä mennään töihin. Kyse ei siis ole mistään luksuselämän ylläpitämisestä, josta voisi hyvällä tahdolla tinkiä, vaan aivan perustoimeentulosta. Sossun varaan heittäytyminen ei ole minusta mikään vaihtoehto.

ja molemmissa täysin aikuislähtöisiä sääntöjä, jotka lähentelevät sadismia. Osa tekemisistä ei mitenkään liity lasten hoitamiseen, kasvattamiseen tai edes turvallisen ympäristön luomiseen vaan on olemassa vain siksi, että hoitajilla paha olo. Pakkomaistaminen on varsinaista kidutusta, julkipotatus on minusta julmaa (eli vessaan ei saa mennä niin, että ovi on kiinni) ja pakkonukutus perustuu pelkästään siihen, että siten hoitajat saavat yhteistä kahvitteluaikaa. Sen nimi on suunnittelu, mutta vanhemmat ottaisivat takuuvarmasti enemmän lapsilähtöistä tekemistä kuin vuotuisia spketaakkeleja, joita suunnitellaan jopa 12 tuntia viikossa. Norjassa on päiväkoteja, joissa on ruoka-ajat, mutta ei pakkosyömistä. Lapsi saa valita, onko sisällä vai ulkona (ryhmän hoitajista toinen menee ulos, toinen jää sisään), piirtääkö vai leikkiikö. Päiväkodissa ei ole lainkaan "tuokioita" vaan kunnon tunteja eli lapsi voi valita, meneekö "muskariin" tunniksi vai leikkiikö kauppaa. Siellä systeemi toimii, Suomessa ei. Tähän ovat puuttuneet niin lastentarhanopettajia opettavat, jotka yrittävät kitkeä vanhaa mallia pois kuin lasten vanhemmatkin. Silti päiväkodissa toimitaan kuin 100 vuotta sitten, lasta alistaen.

Ihan liian pitkälle menee toi. Miten ne vanhemmat sitten pärjää kotona, jos lapsi ei haluakkaan lähteä kauppaan vaan jäädä kotiin. Tai ei halua mennä suihkuun vaan haluaa katsoa telkkaria. Onneksi täällä ei tuollaista ole. Mun lapsi ei muuten koskaan olisi valinnut muskaria, tai syönyt kunnon ruokaa. Tai mennyt vesisateella ulos. Ja nämä kaikki on sellaista joka kuuluu lapsen elämään. Mikäs se kivempaa kun pomppia lätäköissä, saada maha täyteen ja syödä kasviksia tai käydä laulamassa. Toi nukutusjuttu on sellainen jota moni ei tajua. Kannattaa siis ehkä tutustua lapsen kehitykseen paremmin. Lapsen aivot tarvitsee lepoa, varsinkin sen hälinän ja virikkeiden jälkeen jota päivänaikana on ollut. Lepo ei tarkoita välttämättä nukkumista vaan lepäämistä ja rauhoittumista. Kahvitauot ei liity tohon mitenkään. JOs rymässä on esim. kolme aikuista niin yksi niistä on nukkarissa, yksi kahvilla ja yksi saattaa olla palaverissa, tavata vanhempia, suunnitella seuraavan päivänjuttuja tai vaikka siivota tai olla jonkun lapsen kanssa odottelemassa vanhempia hakemaan kotiin. EI ne kuule kahvilla kaikki istu.

koska kun lapsi saa valita, oppii hän valitsemaan "oikein" eli myös niitä asioita, joista ei saa mielihyvää samantien. Eikä lapsi todellakaan saa valita, syökö karkkia vai ruokaa vaan sen, syökö kasvis- vai jauhelihapihvin. Vai ei kumpaakaan.

Suurimmassa osassa päiväkoteja ei mennä sateella ulos, vaikka lapset haluaisivat. Niin että se niistä lätäköistä.

Päiväkodeissa käydessäni olen nähnyt, miten harjoittelija on lasten kanssa, 3 hoitajaa kahvilla. Useana päivänä. Viikosta toiseen. Noin tunnin kerrallaan. Missä muussa työpaikassa voi kahvitella noin pitkään? Se vanhempia odottava lapsi on nukkarissa, missä muutkin.

Vanhemmilla on omituinen pelko, että jos lasta kohdellaan ihmisenä, hän saattaa kasvaa ihmiseksi eikä raivoavaksi teiniksi, jota voi syyttää vanhempiensa elämän pilaamisesta.

uhata ettei saa välipalaa, tai pitää ovi auki kun toinen on kakalla ja muut on odottaa. Tai väkisin syöttää. Noista asioista olisi ehkä kannattanut ottaa yhteyttä päiväkodin johtoon, kaupunkin johtoon yms. eikä täällä valittaa ja yleistää!!! Näinhän ne ongelmat ratkeaa!

Ainoa seuraus yhteydenotoista oli se, että lapselta vietiin oma naulakko, kukaan ei ottanut aamulla vastaan, kukaan ei pukenut lasta ulos (omin päin joutui laittamaan vaatteet), kukaan ei "luovuttanut" lasta vanhemmille jne. Lapsesta tuli näkymätön koko päiväkodille!

Ei ainakaan minun lapsiani ole tarvinnut pakkosyöttää, pienestä asti ovat tottuneet erilaisiin ruokiin ja syövät mielellään.



Pakkosyötöstä valittavan oma ruokavalikoima taitaa olla makaronilaatikko ja jauhelihasoosi.

Ei ainakaan minun lapsiani ole tarvinnut pakkosyöttää, pienestä asti ovat tottuneet erilaisiin ruokiin ja syövät mielellään. Pakkosyötöstä valittavan oma ruokavalikoima taitaa olla makaronilaatikko ja jauhelihasoosi.

tomaattia, mansikkaa, pähkinää tai sieniä, koska saa niistä suun limakalvoille allergisen reaktion. Se ei näy ulospäin, mutta tuntuu. Kotona ei ole pakko maistaa mitään, joten syö lähes kaikkea, lempiruokana hirvipaisti ja lanttukuutiot. Päiväkodissa ei suostu maistamaan ruokia, joista saa reaktion. Ei se maistamalla parane vaan pahenee.

Ei ainakaan minun lapsiani ole tarvinnut pakkosyöttää, pienestä asti ovat tottuneet erilaisiin ruokiin ja syövät mielellään.

Pakkosyötöstä valittavan oma ruokavalikoima taitaa olla makaronilaatikko ja jauhelihasoosi.

jotkut lapset ovat ennakkoluuloisia kaiken uuden suhteen, oli kyse sitten uusista kavereista, ruuasta, uusista paikoista jne. Kaikille ei riitä se että maistaa kerran, vaan ruoka tuntuu oudolta vielä 20. kerrallakin. Vaatii pitkää pinnaa aikuisilta ja asia ei parane pakkosyötöllä. Erikoista jos aikuinen ihminen, jonkun äiti, ei tuota tajua.

Yliopistoissa täysin sadistiset ihmiset toteuttavat sadistisia ajatuksiaa kehittäessään ja tutkiessaan mahdollisimman sadistisia keinoja ja käytäntöjä lasten kasvatukseen päiväkodissa. Lisäksi nuo sadistiset siat vielä kirjoittavat asiasta opaskirjoja viattomille vanhemmille ja oppikirjoja kaikille sadistisille opiskelijoille, jotka haluavat toisten lapsia työkseen kiduttaa. Tätä sadismin toteuttamista opetetaan vieläpä yliopistossa asti n. 3-5 vuotta, jotta taidot olisivat huipussaan, kun vihdoin astutaan työelämään sinne päiväkotiin tätä kaikkea opittua toteuttamaan.

uhata ettei saa välipalaa, tai pitää ovi auki kun toinen on kakalla ja muut on odottaa. Tai väkisin syöttää. Noista asioista olisi ehkä kannattanut ottaa yhteyttä päiväkodin johtoon, kaupunkin johtoon yms. eikä täällä valittaa ja yleistää!!! Näinhän ne ongelmat ratkeaa!

Ainoa seuraus yhteydenotoista oli se, että lapselta vietiin oma naulakko, kukaan ei ottanut aamulla vastaan, kukaan ei pukenut lasta ulos (omin päin joutui laittamaan vaatteet), kukaan ei "luovuttanut" lasta vanhemmille jne. Lapsesta tuli näkymätön koko päiväkodille!

Missä kaupungissa, missä päiväkodissa toimitaan näin?? Miten tilanne ratkesi? Otitko lapsen pois, vaihdoitko päiväkotia vai otitko yhteyttä ylemmälle taholle? Onhan päiväkodin johtajallakin esimies?

Ei ainakaan minun lapsiani ole tarvinnut pakkosyöttää, pienestä asti ovat tottuneet erilaisiin ruokiin ja syövät mielellään. Pakkosyötöstä valittavan oma ruokavalikoima taitaa olla makaronilaatikko ja jauhelihasoosi.

jotkut lapset ovat ennakkoluuloisia kaiken uuden suhteen, oli kyse sitten uusista kavereista, ruuasta, uusista paikoista jne. Kaikille ei riitä se että maistaa kerran, vaan ruoka tuntuu oudolta vielä 20. kerrallakin. Vaatii pitkää pinnaa aikuisilta ja asia ei parane pakkosyötöllä. Erikoista jos aikuinen ihminen, jonkun äiti, ei tuota tajua.

että miksi lasta ei jo kotona totuteta kaikkiin makuihin, pienestä pitäen.

Ei lapsen kasvattamiseen tarvitse yliopistokoulutusta tai muutakaan kouluja, maalaisjärki ja lämmin sydän riittävät.



Lapsi on tyytyväinen kun on turvallinen ympäristö, hoivaa, paljon hyvää ruokaa, lämmintä vaatetta, leluja ja kun saa käyttää mielikuivitusta, ja tehdä omiakin päätöksiä.. Lapsikin on ihminen, ja muistaa varmasti kaikki epäoikeudenmukaisuudet mitä lapsena sai kokea.



Päiväkotien ongelma on että yritetään tehdä kaikki niin hienosti, mutta armeijan kuri ei toimi lapsiin. Yksinkertaisempikin meno riittäisi.



Riittää että lapset kunnioittavat aikuisia, mutta näillä nykyisillä keinoilla lapset oppivat vain uhmakkaiksi ja katkeriksi. Kyllähän se on alkanut näkyä kuinka kieroutunutta nykynuoriso jo on, kaikki juontaa juurensa lapsuuteen.



Koulumaailma on täysin lähtenyt lapasesta, opettajat on helisemässä oppilaiden kanssa, on kouluampujia ja paloittelusurmaajia, saatananpalvojia ja haudankaatajia. Kun minä olin nuori, ei tuollaisesta oltu kuultukaan. Koulusssa istuttiin kiltisti. Olin 3 kk vanhasta perhepäivähoitajalla, meitä lapsia oli hoidossa 3.

Ei ainakaan minun lapsiani ole tarvinnut pakkosyöttää, pienestä asti ovat tottuneet erilaisiin ruokiin ja syövät mielellään. Pakkosyötöstä valittavan oma ruokavalikoima taitaa olla makaronilaatikko ja jauhelihasoosi.

jotkut lapset ovat ennakkoluuloisia kaiken uuden suhteen, oli kyse sitten uusista kavereista, ruuasta, uusista paikoista jne. Kaikille ei riitä se että maistaa kerran, vaan ruoka tuntuu oudolta vielä 20. kerrallakin. Vaatii pitkää pinnaa aikuisilta ja asia ei parane pakkosyötöllä. Erikoista jos aikuinen ihminen, jonkun äiti, ei tuota tajua.

että miksi lasta ei jo kotona totuteta kaikkiin makuihin, pienestä pitäen.

että lihapullat NÄYTTÄVÄT erilaisilta kuin kotona. Kaikilla ei asiat mene samalla tavalla kuin teillä siellä kotona ;)

Ei riitä aikaa vaihdella kakka-vaippoja. Onneksi joku sentään viittsii vielä kouluttautua alalle, niin paskat palkat ja rankka työ. Itse en ole törmännyt kyseisiin ongelmiin kahden lapseni kanssa, mutta varmasti noitakin on. Taidat olla sama äiti, joka on nyt useassa aloituksessa valittanut sitä, että 5-vuotias joutuu lepäämään päiväkodissa. Se on vaan sellainen juttu, ettei tollasissa laitoksissa ole rahkeita ottaa ihan jokaisen yksittäisen lapsen tarpeita ja tapoja huomioon. Enemmistön mukaan mennään.

vaikka ei uni tulisikaan, aivan hiljaa, ääntäkään ei saa kuulua.



Moni virkeä lapsi turhautuu siinä maatessaan, voi alkaa liikehtiä, heilutella käsiään, puristella silmiään kiinni kuin unen saamiseksi...epätoivoisena kun ei saa unta...



Sadun loputtua, 20min. jälkeen lapsen on maattava vielä 40 min. vaikka ei nukkuisi. Sitten kaikki hereillä olijat saavat nousta. Jossain pk:ssa tulevat pois herättyään, joissain aikuinen on valvomassa ja lähettää sitä mukaa pukemaan kun heräilijöitä...



Eräs äiti kertoi että 5v. lapsesssa olevat mustelmat käsivarsissa ovat tulleet siitä kun lasta on painettu ja pidetty aloillaan patjalla liikkumatta.



Pahalta tuntui kun kuulin. Olin vaihtanut siitä päiväkodista määräaikaisesta työstä muualle ja satuimme tapaamaan junassa. Minun aikanani en joutunut noin kovia otteita käyttämään hänenkään lapseensa.



Ollessani sijaisena eräässä pk:ssa 2-vuotiasta lasta oli kuulema joutunut kolmekin aikuista pitelemään aloillaan sängyssä. Lapsi oli pyrkinyt väkisin pois jne.



Minua varoitettiin hänestä, kuulema vaikea tapaus nukkarissa...



Istuin lapsen jalkopäähän pikkutuolille, aloin hieroa hänen jalkojaan (äitini oli vyöhyketerapeutti) ja kas, lapsi pitikin saamastaan ystävällisyydestä...hieroin säärtä, eikä mennyt kauaa kun lapsi oli unessa, levollisena ilman hikistä taistelua. Jatkoin samoin seuravina päivinä.



Hänen pikkuveljensä sai saman jalkoihinsa, nukahti hyvin. Oli ihana 1v, aamulla tullessaan meni sohvalle, nosti heti jalkansa kuin että "annapa taas sitä jalkahoitoa" kun ei osanut vielä sanoin ilmaista asiaansa.



Kyllä jossain päin pakotetaan syömään ruoka lautaselta. Lapsi saatetaan eristää yksikseen yhden pöydän ääreen kasvot seinään päin ettei katselisi muita...Joskus ei anneta leipää jos ruoka ei ole syöty jne.



Lepohuoneessa oleminen valveilla selitetään usein sillä että hoitajilla on hommia. Kuitenkin itselläni on kokemusta siitä, että lapset ovat voineet tulla sadun jälkeen tekemään hiljaisia hommia.



Tiedän että on mm. viikkopalavereja kaikille ryhmille, mutta joka ryhmästä menee vain yksi aikuinen. Tiedän että vuorotellen lähdetään aikaisen aamuvuoron jälkeen ja lyhennykset huomioidaan...



Yhtä ja toista on toki tehtävä keskellä päivääkin, mutta kokemuksella kerron että onnistuu vaikka lapsia ei pidetä valveilla ollessaan nukkarissa. Parempi työorganisointi.



On hyviä päiväkoteja aikuisineen, on paljon sellaisia joissa tartvittaisiin muutoksia parempaan ajatellen lapsia.

1) On erilaisia päiväkoteja, joissa erilaiset käytännöt



2) tädeissä on eroja (katsopas missä työpaikalla tahansa - on norsunveetä ja ilopilleriä, on katkeraa valittajaa ja hyväntuulista humoristia)



3) lapsissa on eroja (on erilaisilla luonteilla varustettuja nämäkin. On käytöstapoja kotona oppineita, sairaita, haastavia, iki-iloisia, mutkattomia ja aggressiivisia...)



4) kodeissa ja vanhemmissa on eroja (on ylihuolehtivia hössöttäjiä, on erikoispalvelua vaativia veronmaksajia, on harmittomia ja vaivattomia taviksia sekä kaikesta yhteyttä ottavia kontaktoijia....)





Sen olen oppinut, että tarhoissa on eroja. Onneksi lapseni on nyt maailman ihanimmassa päivähoitopaikassa. Edellisessä katkeroitunut, lapseton koirankasvattaja kaatoi patoutumansa 0-3 -vuotiaiden päälle. (Ja joo, ei ole vielä alle 2,5 vuotiaan paikka koko päiväkoti).