Synnytyskipu vs. pahin kokemasi kipu (ei synnytyskipu)?

migreeni mulla todella kovaa kipua, mutta siihe olen tottunut ja tiedän, miten kohtaus menee. synnytyskipu oli ensi kokemus ja kyllä se kovaa oli. mutta sillä hetkellä tuntuva kipu on aina se pahin.

Iskias tekee puukoniskumaisia piikkejä, mitkä halvaannuttaa sekunniksi ja saa haukkomaan henkeä.

Juurihoitoa vaativa hammas, aiheutti itkettävää kipua. Synnytys kipu oli jotenkin siedettävää, kun sen tiesi kuuluvan asiaan.

Onko sinulla muuten tiedossa ihan käynnistys (kalvot puhki) vai käynnistely-yritys (lääkkeillä)?

Kalvot puhkotaan. Tänään päivällä olin 3cm auki. Lääkäri ronklas josko vähän etenis itestään ja lähettivät kotiin odottelemaan huomista.

T: ap

Oli milestäni pahempaa kuin synnytys kipu.. No joo ehkä jos olisin nyt synnyttämässä en olisi samaa mieltä, mutta itselläni oli synnytykseen erinlainen asenne, koska lopputulos oli niin ihana.

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän.



Ei kukaan varmasti voi sanoa, että synnytys mukavalta tuntuisi, mutta lääkkeitä kuitenkin saa halutessaan ja mitä tärkeintä: se on sen arvoista

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän.

TOI kuulosta jo PAHALTA! :O Siis onks sut hakattu vai oliko kyseessä joku kolari tms? :O

T: ap

Synnyttäisin kaksoset perätilassa mieluummin kuin kokisin sen, miten polvi menee sijoiltaan ja jää väärään asentoon..Puistatus ja hirvitys!!!

Onko sinulla muuten tiedossa ihan käynnistys (kalvot puhki) vai käynnistely-yritys (lääkkeillä)?

Kalvot puhkotaan. Tänään päivällä olin 3cm auki. Lääkäri ronklas josko vähän etenis itestään ja lähettivät kotiin odottelemaan huomista.

Hieno homma! Ei ainakaan sitten tarvitse kärvistellä sen takia, ettei tiedä mitä tapahtuu tai että tapahtuuko. Kun ne kalvot puhkotaan, niin sen jälkeen ainakin minulla odotettiin 2 tuntia, että tekeekö luonto tehtävänsä. Kun ei tehnyt, aloitettiin hiljalleen oksitosiinitippa joka aloitti kokoajan voimistuvat supparit jotka alkoivat sitten muuttua myös kestoltaan. 10 tuntia olin tipassa, mutta kehoni ei ottautunut synnytykseen ja oksitosiini ei riittänyt avuksi. Sitten kun tippa otettiin pois, supistukset hiipuivat n. 30 min. aikana lähes kokonaan pois. Siitä sitten mentiin leikkaukseen, jossa 2 min. jälkeen syntyi terve ja hyväkuntoinen lapsi.

Supistukset alkoivat ainakin minulla melko hiljalleen ja kipuun ehti tottua tavallaan, eli se ei tullut yhtäkkisenä shokkina. Uskon kyllä, että pärjäät hienosti! Kaiken varalta, uhraa vähän aikaa tänään sen miettimiseen, että jos joudut leikkaukseen, niin se on vauvalle hyväksi. Itse ehdin synnytellä jo niin pitkään, että olin iloinen sektiopäätöksestä, mutta ystäväni, joka joutui sektioon ilman yhtäkään kunnon supistusta koki pitkään epäonnistuneensa synnyttäjänä ja äitinä. Hän ei ollut varautunut siihen, ettei ehkä pääsisikään synnyttämään perinteisesti. Ei se ole huono keino sekään ja kuitenkin lapsen parasta ajatellen sektioon kannattaa lähteä tyytyväisenä, mikäli sinne asti joudutaan.

Ehdottomasti pahin kokemani kipu oli silloin, kun minulta yritettiin repiä poskihammasta ilman puudutusta. Pyörryin kivun voimasta. Lopulta hammas lohkottiin ja sain puudutuksen.

Mulla myös kiskottiin poskihammasta lähes tunti. Oli puudutettu, mutta se kipu joka jysähti päälle puudutuksen jälkeen oli jotain aivan kauheaa. Oli ajamassa pyörällä kotiin ja meinasin pyörtyä siihen paikkaan, se oli elämäni hirvein kotimatka - aikana ilman kännykkää.

Olen sentään synnyttänyt kolme lasta ilman puudutteita. Mutta synnytyskipu on siitä armollista, että sen pahimman unohtaa, kun taas vieläkin muistan miltä tuo hammaskipu tuntui. Synnytyskivun "hyvä puoli" on myös se, ettei se yleensä iske täysillä päälle kuten joku yhtäkkinen vasaralla sormeen -juttu. Siihen ehtii tottua, silloin se on helpompi sietääkin.

Kyllä silti laittaisin synnytyksen kipukokemuksissa ykkösiksi. Mutta sitten kun se on pahinta, se on hetken kuluttua jo ohi.

Mulla takana 2 synnytystä enkä ole kokenut niitä mitenkään pahoiksi.



Vinkkejä sulle:



Ota ihan uutena kokemuksena. Yritä jättää kaikki ennakkoluulot kotiin ja mene sielä hetki kerralla.



Epiduraali vei minulta ainakin KAIKKI kivut pois, nukuin siihen asti että piti alkaa ponnistamaan. Ponnistusvaiheessa kipua helpottaa se että ponnistat sitä kipua poispäin.



Mulla oli ensimmäinen synnytys sellainen hidas ja leppoisa. Ei kiirettä eikä hätää. Alussa ponnistelin ihan rauhassa, lopussa alkoi meneen jo todella tuskalliseksi. Siinä ei auta kun ponnistella. Se kipu loppuu samantien kun saat sen vauvan ulos.



Toinen synnytys mulla oli ihan mielettömän raju. Mulla alkoi yhtäkkiä ihan järettömät supistuskivut epiduraalin läpi ja ajattelin jo että kuolen enneku tajusin edes alkaa ponnistamaan. Alle 2 min niin lapsi oli syntynyt ja se oli siinä. Siinä oli vielä sellanen hätä ilmoilla kun lapsella ei kuulunu sydänäänet että sen koin pahemmaksi kuin ensimäisen.



Se synnytys ei oo välttämättä ole edes kamala jos kaikki menee hyvin.



Ja olennaisin vinkki!!! Mene nukkumaan. Sulla on tulossa huomenna pitkä päivä. Tsemppiä ja onnea tulevaan. Se on ikimuistoinen hetki!

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän.

TOI kuulosta jo PAHALTA! :O Siis onks sut hakattu vai oliko kyseessä joku kolari tms? :O

T: ap

Tosta on kyllä jo aikaa, mutta vieläkin kun ajattelen kipua meinaa yrjö lentää. Ja tietysti sattu pitkään, mutta lähinnä toi aika ambulanssia odottaessa kun ei saanut mitään kipulääkkeitä *kylmänväreitä*

Niin tuo 2 min synnytys oli siis erittäin pikasynnytys. Ensimmäinen kesti lähes tunnin.

Ei auttanut puudutukset. Synnytyskipu oli pientä sen rinnalla.

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän.

Ei kukaan varmasti voi sanoa, että synnytys mukavalta tuntuisi, mutta lääkkeitä kuitenkin saa halutessaan ja mitä tärkeintä: se on sen arvoista

Hyi kamala!!! Jäikö nuo koskaan kiinni?

Odotin koko ajan milloin se helvetillinen kipu alkaa josta kaikki varoitti ja peloitteli. (olin 32 v tuleva yh ja yksin synnytin).

Mutta ohi menee kirkkaasti seuraavat: migreeni, sappikivikohtaus, naula jalasta läpi kun tuli verenmyrkytys, hammaskipu -> johti juurihoitoon, kylkiluu poikki, nivelsiteet polvesta poikki...

Menisin synnyttämään milloin tahansa uudelleen, olisin voinut synnytyksen jälkeen lähteä vaikka juoksemaan maratonia :)

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän.

Ei kukaan varmasti voi sanoa, että synnytys mukavalta tuntuisi, mutta lääkkeitä kuitenkin saa halutessaan ja mitä tärkeintä: se on sen arvoista

Hyi kamala!!! Jäikö nuo koskaan kiinni?

En muistanu mitään tuntomerkkejä, en miesten lukumäärää jne. eikä ollut ketään silminnäkijöitä, joten oli aika toivoton tutkinta alusta asti

perään puhkaistiin kalvot. Alkoi sellaset supistukset ihan yhtäkkiä, että tuli äitiä ikävä.



Mulla vielä oli ollut pitkään kivuliaita supistuksia ja näihin olin tottunut jo ja minulla on tietääkseni aika iso kipukynnys.



En minä toki kipua synnytyksessäkään valittanut, mutta sattuihan se ihan järkyttävän paljon. Ponnistusvaihe ei taas tuntunut missään, epiduraali vaikutti vielä.

Odotin koko ajan milloin se helvetillinen kipu alkaa josta kaikki varoitti ja peloitteli. (olin 32 v tuleva yh ja yksin synnytin). Mutta ohi menee kirkkaasti seuraavat: migreeni, sappikivikohtaus, naula jalasta läpi kun tuli verenmyrkytys, hammaskipu -> johti juurihoitoon, kylkiluu poikki, nivelsiteet polvesta poikki... Menisin synnyttämään milloin tahansa uudelleen, olisin voinut synnytyksen jälkeen lähteä vaikka juoksemaan maratonia :)

mulla kokemusta vain sappikivikohtauksesta, ja olihan se jotain kauheeta. Ihan helvetin tuskallista ja halusin kuolla. Valitin ja ulisin.

Mutta supistukset, se oli ihan jäätävää kipua, ne pahimmat siis. Mutta ehkä sen kesti kun tiesi mistä johtuu. En muuten valittanut ja ulissut, ehkä se oli niin kovaa kipua, että meni jo shokkiin ja sanattomaksi veti.

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän.

Hyi kamala!!! Jäikö nuo koskaan kiinni?

En muistanu mitään tuntomerkkejä, en miesten lukumäärää jne. eikä ollut ketään silminnäkijöitä, joten oli aika toivoton tutkinta alusta asti

Siis aivan kamalaa!! Lupaan, etten valita mun synnytyskivusta, ton on pakko olla ainakin miljoona kertaa pahempaa ku mikään muu! Toivon tekijöille erittäin pitkää ja tuskaista kiduttavaa kärsimystä! >:(

Taidan tästä painua pehkuihin, kun huomenna on kuitenkin kovin pitkä päivä.. Kiitos kaikille, huomenna meille syntyy pieni tyttö! :)

T: yllättävän rauhallinen ap

Olen aika kipuherkkä, enkä tosiaan mikään sankari. Migreeni on kauheaa, iskiaskin on vaivannut, hammassärkykin on paha, kuukautiskivut pahimmillaan tuntikausien helvetillinen tuska. Ehkä pahimpana mielessä kuitenkin korvatulehdus, se sattuu tosi paljon.

Synnytyksiä on takana kaksi, ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. En tosin ole kokenut käynnistettyä synnytystä, siinä kipu lienee hurjempaa. Synnytyskivunkin koi voimakkaana, mutta en osaa sitä verrata noihin "inhottaviin, ilkeisiin" kipuihin, koska se oli erilaista, positiivista kipua. Koin sen sellaisena kipuna, jonka kuuluukin tulla. En taistellut vastaan, vaan rentouduin. Ja pääsinkin hyvään synnytysregressioon. Oli upeaa. Sain paljon apua, lämmöstä, vedestä, hieronnasta ja synnytyslaulusta (joka kuulostaa ihan mega-huuhaalta, mutta kyse on alaleuan rentouttamisesta, joka rentouttaa myös alapään lievittäen kipua ja jouduttaen synnytystä).

Tällä halusin vain kertoa, ettei pelkkää kivun voimakkuutta ole ehkä mielekästä verrata. Synnytyskipu on voimakkuudeltaan varmaan ollut vähintään samaa luokkaa kuin nuo alkuun mainitsemani pahat kivut, kuitenkin niin toisenlaista, positiivista, etten osaa niitä verrata. Onhan synnytyskipu merkki siitä, että keho tekee työtään, ei siitä että jotain on pielessä. Lisäksi siinä on onneksi hengähdystaukoja supistusten välissä. Niin, tosiaan puhun luonnollisesti käynnistyneestä synnytyksestä, käynnistetyssä ehkä eri juttu.

Joka tapauksessa voimia ja onnea synnytykseen!