Synnytyskipu vs. pahin kokemasi kipu (ei synnytyskipu)?

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän. Ei kukaan varmasti voi sanoa, että synnytys mukavalta tuntuisi, mutta lääkkeitä kuitenkin saa halutessaan ja mitä tärkeintä: se on sen arvoista

Hyi kamala!!! Jäikö nuo koskaan kiinni?

En muistanu mitään tuntomerkkejä, en miesten lukumäärää jne. eikä ollut ketään silminnäkijöitä, joten oli aika toivoton tutkinta alusta asti

Pissis taas ollut vauhdissa. Vie naurettavat sepustuksesi vaikka Suomi24-palstalle, täällä ne vaan haukotuttaa.

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän.

Hyi kamala!!! Jäikö nuo koskaan kiinni?

En muistanu mitään tuntomerkkejä, en miesten lukumäärää jne. eikä ollut ketään silminnäkijöitä, joten oli aika toivoton tutkinta alusta asti

Siis aivan kamalaa!! Lupaan, etten valita mun synnytyskivusta, ton on pakko olla ainakin miljoona kertaa pahempaa ku mikään muu! Toivon tekijöille erittäin pitkää ja tuskaista kiduttavaa kärsimystä! >:( Taidan tästä painua pehkuihin, kun huomenna on kuitenkin kovin pitkä päivä.. Kiitos kaikille, huomenna meille syntyy pieni tyttö! :) T: yllättävän rauhallinen ap

Oli oikein helppo synnytys, ja kaikki meni hyvin ja nopeasti. Pystyin jo seuraavana päivänä istumaan kunnolla. Suihkussa oli järkytys käydä kun siellä oli iso peili. Kauhean näköinen se maha, vaikka pienenikin aika vauhdilla. Joten, älä katso peiliin, jos et ihan välttämättä halua. Veskissä pelotti käydä, mutta ei se paljoakaan sattunut. Onnea etukäteen pienestä tyttövauvasta.

ev



3 x käynnistys ja eipä sekään kivaa ole

Ja oli kyllä minusta pahempi kuin synnytys..

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän. Ei kukaan varmasti voi sanoa, että synnytys mukavalta tuntuisi, mutta lääkkeitä kuitenkin saa halutessaan ja mitä tärkeintä: se on sen arvoista

Oletko fyysisesti toipunut? Henkisesti et varmaan koskaan :-(( Olen todella pahoillani puolestasi.

Polven sijoiltaanmeno pahinpahinpahin ikinä!!! Synnyttäisin kaksoset perätilassa mieluummin kuin kokisin sen, miten polvi menee sijoiltaan ja jää väärään asentoon..Puistatus ja hirvitys!!!

Polvi on mennyt sijoiltaan kolme kertaa, viime kerrasta on nyt nelisen vuotta, mutta oksennus meinaa tulla kun edes ajattelen sitä tilannetta.

Mulla pahin kun hakattiin rautatangoilla ylä- ja alaleuka palasiksi, poskiluut sisään,kallo halki, muutama kulkiluu katki, lonkka murskaksi, ja samalla revittiin peräsuoli. Sitä ambulanssia odotellessa oikesti TOIVOIN kuolevani, koska ajattelin etten kestä sitä 7 min, mitä tiesin ambulanssilla kestävän. Ei kukaan varmasti voi sanoa, että synnytys mukavalta tuntuisi, mutta lääkkeitä kuitenkin saa halutessaan ja mitä tärkeintä: se on sen arvoista

Oletko fyysisesti toipunut? Henkisesti et varmaan koskaan :-(( Olen todella pahoillani puolestasi.

joten fyysisesti olen ihan kunnossa. Kasvot on tietysti erinäköiset kun ennen tapahtumaa, mutta ei näytä mitenkään "hakatulta" vaan ihan normaalin ihmisen naamalta, ei vain omaltani. Niitä leikeltiin muutamaan otteeseen, lähinnä leukoja.

Henkisestikin koen olevani jo melko ok kiitos ammattiavun jota saan vieläkin. Toki tuollainen vaikuttaa elämään varmaan kuolemaan saakka, ja pelkoja on paljon jne. mutta pystyn jo elämään normaalia elämää ajattelematta asiaa aika pitkälti. Tietyt asiat muistuttaa, ja esim. pimeää pelkään jostain syystä nykyään todella paljon, vaikka tuo tapaus sattui kesällä ja päivällä, eli pimeä ei liity siihen mitenkään. Myöskin tietynnäköisiä miehiä kammoan tapauksen jälkeen, mikä on sekin hassua, kun en muista miltä hyökkääjät näyttivät.

kipu,kun olin saanut tyhjennyslääkkeen..Oli niin kamala,ettei auttanu mikään se lääke ainakaan,mitä reseptillä sain;/



En toivo samaa kokemusta ees pahimmalle vihamiehelle!

vie voiton mun hankalimmasta synnytyksestä.

Synnytyksessä tiedät miksi sattuu, joa ylipäätänsä tajuttomasti edes sattuu.

Ei satu yhtäsoittoa ja lopputulos korvaa kaiken ja pyyhkii ne kivut.

Tsemppiä kovasti, hyvin se menee.

Synnytystä pahempi oli Vantaan kaupungin hammaslääkäri. Synnytys ei paha.:D

Synnytyskipu asteikolla 0 (ei mitään kipua) - 10 (pahin kuviteltavissa oleva kipu) oli supistusvaiheessa 8-8,5 ja ponnistusvaiheessa 8. Ei puudutuksia.



Pahin kokemani kipu oli ranteen murtuma (pirstaleiseksi) samalla asteikolla 9.



Vaikeampaa kuin itse kipu oli synnytyksessä se tunne, kuin joku tarttuisi minuun ja ravistaisi, enkä mahda sille yhtään mitään, ja se tulee uudelleen ja uudelleen ja yhä tiheämmin ja tiheämmin. Paniikin ainekset.



En tahdo tällä vähätellä muiden kokemia synnytyskipuja, uskon kun sanotte että kivut ovat olleet valtavan kauheita. Haluan kuitenkin kertoa myös että kaikille ne eivät ole ihan kymppiä.

Asteikolla 1-10



Synnytyskipu: 12. Luomuna.



Liikuntakyvyn vienyt selkärangan murtuminen auto-onnettomuudessa = 8

se on niin erilaista kipua kuin mikään muu. Se on todella sitä hyvää kipua, koska tiedät, että se ei johdu siitä, että joku asia olisi huonosti, vaan päinvastoin hyvin - lapsi on tulossa.

Mulla on nyt nelikuinen vauva (esikoinen) ja olen ollut heti synnytyksestä lähtien sitä mieltä, että kokemus ei ollut yhtään niin paha kuin olin luullut. Mulla oli sama tilanne, että seuraavana päivänä käynnistys, kun vedet menikin sitten yöllä ja 12 tunnin kuluttua poika oli maailmassa. Eihän se mikään kivuton kokemus ollut ja supistukset tosi kivuliaita, mutta onneksi kipu ei ole jatkuvaa, vaan supistukset menevät ylös ja alas, joten välissä voi pikkuisen hengähtää. Itse otin epiduraalin, joka auttoi ja kivut jäivät lähes kokonaan pois. Ponnistusvaiheessa taas alkoi tuntua, mutta siinä vaiheessa se oli ihan hyvä juttu, jotta tiesi milloin ponnistaa. Toki ymmärrän, ettei kaikilla ole samanlainen kokemus, mutta halusin vain kertoa omani, joka oli loppuen lopuksi positiivinen kokemus. Tsemppiä huomiselle...ja voihan olla, että sullekin kävi samoin kuin mulle ja olet jo synnärillä. :)

Kerrohan sitten jälkikäteen miten meni, jos jaksat.

versus synnytys = synnyttäisin milloin vaan.



Helvetillisin kipu mitä mulla koskaan on ollut on toi repeämä. Muistutti aika lailla menkkakipuja ja sitä kautta synnytystäkin, mutta sattui vaan miljoona kertaa enemmän.



Synnytyksiä takana kaks.

Pahin normikipuni ollut sääriluun repeäminen kahtia ja sen jälkeen odottelu/liikuttelu ilman minkäänlaista kivunlievitystä. Luulinkin, että minulla on valtaisa kipukynnys ja synnytyskivusta selviän, kuten muutkin.



MUTTA. Synnytuskipu ei ole mitään tavallista kipua. Se ei ole paikannettavissa, hallittavissa, järkeiltävissä. Niinpä se yllätti rajusti. Ensimäisessä synnytyksessä hoin vain "Tämä ei voi olla totta!" ja "Apua!" ja tärisin ja kiemurtelin. Yritin liikaa taistella kipua vastaan ja keskitin huomioni ulkpuolisiin asioihin (kätilön puuhat, ilokaasumaski jne.). Kahdessa seuraavassa olen pyytänyt rauhaa ja hämärän valaistuksen. Kivun olen yrittänyt ottaa vastaan; olen liikuttanut kroppaani sen mukaan (huojuttanut, kuulemma "soutanut" toisella kädellä) ja antanut tilanteen viedä. Silloin olen tuntenut, mitä tapahtuu ja tilanne on ollut positiivinen, vaikka kipu (tai oikeammin POLTE) onkin ollut varsinkin avautumisen aivan lopussa kovaa. HUOM! En ole mitenkään opiskellut asiaa tai tutustunut synnytysasioihin, puhun vain omasta kokemuksistani.



Mitään kemiallisia kivunlievityksiä en ole saanut ensimmäisen kerran ilokaasupelleilyä lukuun ottamatta. Enkä enää ottaisi. Kipua on turha pelätä, synnytyksessä se on apuri, jota täytyy uskaltaa kuunnella ettei sen täydy huutaa ;).



Älä mieti turhia. Mukana on ammattilaisia. Tsemppiä.