Sinä joka olet vannonut "en ikinä liity facebookiin", harmittaako jo?

Eivät kaikki sinne leväytä koko elämäänsä, paljon on niitä jotka vain seuraavat harvakseltaan.

Ensinnäkin, sinun ei tarvitse kirjoittaa sinne mitään jos et halua, sinun ei myöskään tarvitse ladata ainuttakaan kuvaa sinne. Ja jos näin teetkin, voit määritellä yksityisyysasetuksesi niin, että vain ystäviksesi valitut henkilöt näkevät juttusi. Muut ihmiset näkevät vain kuvasi ja nimesi, ei muuta.

Miksi kuulua fb:n jos et sinne mitään kirjoita ja/tai laita kuvia? Eikös se siinä tapauksessa ole jo aivan sama olla kuulumatta? Ja kyllä, minä olen yksi niistä jotka ovat kokeneet paremmaksi olla kuulumatta.

Twitterissä sen sijaan olen aktiivinen ja toivoisin suomalaisten alkavan käyttämään sitä laajemmin. Aivan loistavaa toimintaperiaate siinä.

Kuulun tiivisti omaan perheeseeni, sukuun, läheisten ystävien piiriin, työyhteisöön. Näihin en tarvitse Facebookia. Oikeasti, onko FB muka todellakin ainoa tapa kokea merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta elämässä?? Olisin itse todella huolestunut, jos näin olisi kohdallani.

Jäät ilman yheisöllisyyden tunnetta, etäläsnäoloa. Tunnetta kuulumisesta johonkin.

Mä kuulun johonkin ihan IRL. Huolestuttavaa, jos joku saa nuo tunteet vain fb:n kautta. Onko oikea elämä unohtunut?

Facea työssäni, olen toimittaja. Hyvänä esimerkkinä on eräs hiljattain järjestetty kymmeniä tuhansia kävijöitä kerännyt tapahtuma, jonka lehdistötietoite tapahtuman sujumisesta julkaistiin pelkästään Facebookissa. Olisi ollut noloa soitella heille tapahtuman jälkeen, että miksi ette laita tiedotetta tapahtuman kävijämääristä jne. Tosi monet tapahtumat, yhdistykset jne ilmoittelevat asioistaan vain Facebookissa, ei se tosiaan ole pelkästään mikään oman kaveripiirin tiedotuskanava.

Ne jotka eivät siellä ole, luulevat tieävänsä siitä kaiken. Kuten että koko maailma lukee juttujasi ja katsoo kuviasi. Ensinnäkin, sinun ei tarvitse kirjoittaa sinne mitään jos et halua, sinun ei myöskään tarvitse ladata ainuttakaan kuvaa sinne. Ja jos näin teetkin, voit määritellä yksityisyysasetuksesi niin, että vain ystäviksesi valitut henkilöt näkevät juttusi. Muut ihmiset näkevät vain kuvasi ja nimesi, ei muuta. Osa ihmisistä ei vain halua kuulua massaan tai sitten pelkää uutta ja ihmeellistä. Kauan sitten kapinoitiin tv:tä vastaan, 90 -luvulla moni räpiköi kännykkää vastraan. Nykyisin moni yrittää räpiköidä facebookia vastaan, vaikka viiden vuoden päästä siellä on n. 95% väestöstä. Nyt jo facebookissa on 75% ikäluokastani ainakin, ja varmasti moni ajattelee että ne jotka eivät ole, jäävät jostain paitsi. Kaikki eivät kuitenkaan ole niin sosiaalisia kuin esimerkiksi minä itse, ja ymmärrän kyllä jos ei halua tietää muiden tapahtumia ja menoja. Itselleni kotiäitinä facebook on kuitenkin henkireikä, jota en kovin helposti jättäisi pois elämästäni.

ei kirjoita sinne mitään?

Kuulostaa aika keskenkasvuiselta teinimeiningiltä, että pitäisi ylipäätään miettiä mitä joku toinen ajattelee toisten kaverilistoista.

jotka eivät luultavasti saisi siellä yhtään kaveria eikä edes pyyntöjä. Tavallaan puolustelevat noloa tilannetta itselleen jo etukäteen, ettei heitä muka kiinnosta Facebook. Takuulla kiinnostaa, mutta eivät vaan kehtaa tulla sinne koska siellä kaverittomuus todella paljastuisi ja sitten siihen pitäisi jopa miettiä syitä.

Facea työssäni, olen toimittaja. Hyvänä esimerkkinä on eräs hiljattain järjestetty kymmeniä tuhansia kävijöitä kerännyt tapahtuma, jonka lehdistötietoite tapahtuman sujumisesta julkaistiin pelkästään Facebookissa. Olisi ollut noloa soitella heille tapahtuman jälkeen, että miksi ette laita tiedotetta tapahtuman kävijämääristä jne. Tosi monet tapahtumat, yhdistykset jne ilmoittelevat asioistaan vain Facebookissa, ei se tosiaan ole pelkästään mikään oman kaveripiirin tiedotuskanava.

Jokos ap:ta alkaa pänniä kun juoksi massan mukana Facebookiin ja nyt haluaisi pois, vaan ei pysty irrottautumaan? Jos nyt sieltä lähtisit, saattaisit todellakin jäädä jostain paitsi tai vähän ulkopuoliseksi niistä piireistä joissa pyörit.

siirtyvät Facebookiin. Moni työnantaja vieroksuu jo nyt niitä ihmisiä jotka eivät ole Facebookissa.

Minun ammattini ja työni ovat sen laatuisia, että niissä ei sosiaalista mediaa paljonkaan tarvita.

En haluaisi sellaisen työnantajan palvelukseen, joka olisi niin riippuvainen fb:sta.

Ei siis harmita millään tavalla. Minä koen kiusallisemmaksi kaiken aikaa päälle tunkevat tiedotteet ja ilmoitukset sieltä sun täältä, vaikka olisinkin itse ne valinnut kuin sen, että tarpeen mukaan käyn itse ne vilkaisemassa. Koti- ja työkoneella ne on tallennettu suosikkeihin.

On tunnettu tosiasia että alalla ovat työnhakutilanteessa etulyöntiasemassa ne henkilöt joilla on suurin verkosto esim. Facebookissa. Kun työnantaja esim. palkkaa toimittajan, hän ostaa samalla eräällä tavalla tämän verkoston ja siten mahdollisesti myös uutisaiheita tai uutislähteitä. Toimittajat jotka eivät ole Facebookissa (ja tarkoita nyt henkilökohtaista profiilia, toisilla myös työantajan nimissä) ovat työmarkkinoilla huonossa asemassa.

Niin, kyllähän elämä ilman Facebookia olisi tyhjää ja merkityksetöntä, sitä olisi vaan ihan yksin tuuliajolla..

Jäät ilman yheisöllisyyden tunnetta, etäläsnäoloa. Tunnetta kuulumisesta johonkin.

että ihmiset, jotka "ei todellakaan tarvitse facebookkia" täällä vauhkoavat ja todistelevat miksi eivät tarvitse. Olisin kuvitellut, että sellaiset ihmiset ovat elämässä sitä "real lifea" tuolla jossain ulkona. Tapaamassa niitä ihmisiä. Jos ei kiinnosta, miksi sitä pitää hyökkäävästi puolustaa?



Mä käytän fb:a yhteydenpitovälineenä, mulla on kotona ollessa muutenkin kone koko ajan päällä, niinpä olen myös kirjautuneena facebookkiin ja ihmiset saa mut sitä kautta kiinni. Puhelinlaskua ei ole enää oikeastaan ollenkaan. Sieltä saa takuuvarmasti aina tiedon monesta uutisesta. Toki paljon ärsytyksenaiheitakin on ja monet tuntuvat koukuttuvan joihinkin juttuihin. Niin kauan on ok, kun se ei vie aikaa tärkeämmistä jutuista. Olen kyllä helpottunut muutamastakin kamusta joiden kanssa siellä pidetään nykyisin yhteyttä, ennenvanhaan soittelivat ja jouduin kulkemaan puhelin korvalla.. En ole koskaan ollut tekstari- tai puhelinihmisiä.

ja sunnuntaisin käydä messussa. Kirkkokahveilla tapaa paljon ihmisiä. Näin on hyvä.

Ottaen aloituksen tyylin huomioon, vastaukset ovat olleet sangen asiallisia.

Minulle "real life" voi tarkoittaa ihan vain rauhallista iltaa kotosalla, lasten nukkuessa. Joskus katson vain tv:tä tai olen koneellakin, ei minulla ole mitään tarvetta todistella olevani jotekin pårempi kuin FB:ssä olevat, en vain koe tarvitsevani sitä.

että ihmiset, jotka "ei todellakaan tarvitse facebookkia" täällä vauhkoavat ja todistelevat miksi eivät tarvitse. Olisin kuvitellut, että sellaiset ihmiset ovat elämässä sitä "real lifea" tuolla jossain ulkona. Tapaamassa niitä ihmisiä. Jos ei kiinnosta, miksi sitä pitää hyökkäävästi puolustaa?

Mä käytän fb:a yhteydenpitovälineenä, mulla on kotona ollessa muutenkin kone koko ajan päällä, niinpä olen myös kirjautuneena facebookkiin ja ihmiset saa mut sitä kautta kiinni. Puhelinlaskua ei ole enää oikeastaan ollenkaan. Sieltä saa takuuvarmasti aina tiedon monesta uutisesta. Toki paljon ärsytyksenaiheitakin on ja monet tuntuvat koukuttuvan joihinkin juttuihin. Niin kauan on ok, kun se ei vie aikaa tärkeämmistä jutuista. Olen kyllä helpottunut muutamastakin kamusta joiden kanssa siellä pidetään nykyisin yhteyttä, ennenvanhaan soittelivat ja jouduin kulkemaan puhelin korvalla.. En ole koskaan ollut tekstari- tai puhelinihmisiä.

kun liityin fb.n. Soittelimme ennen äitini ja siskoni ja veljen vaimon kanssa pitkiä puheluita. Nyt tulee fb.n kautta ilmaiseksi tsättäiltyä. Serkkutyttö asuu Floridassa ja nyt voimme vaihtaa kuulumisia paremmin kun puhelut on liian kalliita.

Juu, en tarkoita tällä sitä, että sinne pitäisi liittyä sellaisten, jotka sitä vastustaa ja joilla on hirveitä luuloja sitä kohtaan. Mutta minä olen nähnyt siitä pelkästään hyötyä pitäessäni yhteyttä sukulaisiin.

Kuulun tiivisti omaan perheeseeni, sukuun, läheisten ystävien piiriin, työyhteisöön. Näihin en tarvitse Facebookia. Oikeasti, onko FB muka todellakin ainoa tapa kokea merkityksellisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta elämässä?? Olisin itse todella huolestunut, jos näin olisi kohdallani.

Jäät ilman yheisöllisyyden tunnetta, etäläsnäoloa. Tunnetta kuulumisesta johonkin.

Mä kuulun johonkin ihan IRL. Huolestuttavaa, jos joku saa nuo tunteet vain fb:n kautta. Onko oikea elämä unohtunut?

Ottaen aloituksen tyylin huomioon, vastaukset ovat olleet sangen asiallisia.

Minulle "real life" voi tarkoittaa ihan vain rauhallista iltaa kotosalla, lasten nukkuessa. Joskus katson vain tv:tä tai olen koneellakin, ei minulla ole mitään tarvetta todistella olevani jotekin pårempi kuin FB:ssä olevat, en vain koe tarvitsevani sitä.

että ihmiset, jotka "ei todellakaan tarvitse facebookkia" täällä vauhkoavat ja todistelevat miksi eivät tarvitse. Olisin kuvitellut, että sellaiset ihmiset ovat elämässä sitä "real lifea" tuolla jossain ulkona. Tapaamassa niitä ihmisiä. Jos ei kiinnosta, miksi sitä pitää hyökkäävästi puolustaa?

Mä käytän fb:a yhteydenpitovälineenä, mulla on kotona ollessa muutenkin kone koko ajan päällä, niinpä olen myös kirjautuneena facebookkiin ja ihmiset saa mut sitä kautta kiinni. Puhelinlaskua ei ole enää oikeastaan ollenkaan. Sieltä saa takuuvarmasti aina tiedon monesta uutisesta. Toki paljon ärsytyksenaiheitakin on ja monet tuntuvat koukuttuvan joihinkin juttuihin. Niin kauan on ok, kun se ei vie aikaa tärkeämmistä jutuista. Olen kyllä helpottunut muutamastakin kamusta joiden kanssa siellä pidetään nykyisin yhteyttä, ennenvanhaan soittelivat ja jouduin kulkemaan puhelin korvalla.. En ole koskaan ollut tekstari- tai puhelinihmisiä.

jos kerran ei ole liittynyt siksi, ettei kiinnosta, siellä ei ole mitään mulle niin miksi ihmeessä edes tarttuu apn provosointiin? Siksi, kun se osuu oikeaan, ainakin välillä siis harmittaa kun ei ole siellä facessa, eikös vaan

joten vähän vaikea vastata näiden tyyppien puolesta. Omasta puolestani en todellakaan harmittele mitään.

Ja jos jotakuta harmittaisikin, ettei ole FB:ssä, mikä ongelma se nyt olisi? Sen kun sitten liittyy vaan. Ei elämästä niin vaikeaa tarvitse tehdä.

nimenomaan,

Ottaen aloituksen tyylin huomioon, vastaukset ovat olleet sangen asiallisia.

Minulle "real life" voi tarkoittaa ihan vain rauhallista iltaa kotosalla, lasten nukkuessa. Joskus katson vain tv:tä tai olen koneellakin, ei minulla ole mitään tarvetta todistella olevani jotekin pårempi kuin FB:ssä olevat, en vain koe tarvitsevani sitä.

että ihmiset, jotka "ei todellakaan tarvitse facebookkia" täällä vauhkoavat ja todistelevat miksi eivät tarvitse. Olisin kuvitellut, että sellaiset ihmiset ovat elämässä sitä "real lifea" tuolla jossain ulkona. Tapaamassa niitä ihmisiä. Jos ei kiinnosta, miksi sitä pitää hyökkäävästi puolustaa?

Mä käytän fb:a yhteydenpitovälineenä, mulla on kotona ollessa muutenkin kone koko ajan päällä, niinpä olen myös kirjautuneena facebookkiin ja ihmiset saa mut sitä kautta kiinni. Puhelinlaskua ei ole enää oikeastaan ollenkaan. Sieltä saa takuuvarmasti aina tiedon monesta uutisesta. Toki paljon ärsytyksenaiheitakin on ja monet tuntuvat koukuttuvan joihinkin juttuihin. Niin kauan on ok, kun se ei vie aikaa tärkeämmistä jutuista. Olen kyllä helpottunut muutamastakin kamusta joiden kanssa siellä pidetään nykyisin yhteyttä, ennenvanhaan soittelivat ja jouduin kulkemaan puhelin korvalla.. En ole koskaan ollut tekstari- tai puhelinihmisiä.

jos kerran ei ole liittynyt siksi, ettei kiinnosta, siellä ei ole mitään mulle niin miksi ihmeessä edes tarttuu apn provosointiin? Siksi, kun se osuu oikeaan, ainakin välillä siis harmittaa kun ei ole siellä facessa, eikös vaan

mutta en aio liittyä. Ei kertakaikkiaan kiinnosta.

koska hirveästi siellä on sitä bilekutsua mahtaviin bileisiin ja tapahtumiin ja kylään ja kaikkea. Olen ollut kahden vuoden aikana varmaan kuusissa eri bileissä facebookin kautta. Vanhojen harrastusten kautta, luokkapileitä, vanhoja työkavereita ja vaikka mitä hauskaa.



Elämäni on nyt paljon juhlavampaa ja olen saanut paljon uusia ystäviä, vanhoista ystävistä.



Mitäs nyt kun ihmiset on suuttuneita...