onko niin että pojan odotuksessa ei pahoinvointia
niin paljoa kuin tytön odotuksessa?
Itsellä ollut tytöistä todella huono olo ekat 10 viikkoa. Nyt epäilen olevani raskaana muttei NIIN huono olo. Vähän kuitenkin äklöttää. Vielä menee kahvikin. Olen saanut käsityksen että pojista harvemmin kauheaa pahoivointia, toki joillain mutta yleensä. Mitä mieltä olette?
Kommentit (27)
ja oikeasti luulin että henki lähtee tytön raskausaikana. Oksensin rv 21 asti ja jouduinkin tiputukseen kolmeksi vuorokaudeksi koska olo meni kertakaikkiaan heikoksi ettei normaali eläisestä enää tullut mitään. Joten mulla tuo piti erittäin hyvin paikkansa, sillä poikien raskausaikana en oksentanut kertaakaan, paha olo oli kyllä muttei verrattavissa tytön pahoinvointiin!
Esikoiseni oli tyttö, ja kärsin epämääräisestä ällötyksestä ja pahoinvoinnista koko raskausajan rv 4 alkaen aina synnytyssaliin asti. Oksensin kerran erittäin voimakastuoksuisen pesuaineen vuoksi, mutten sen enempää. Teki mieli suolaista ja rasvaista ruokaa jatkuvasti.
Toinen lapseni oli poika, ja oksensin säännöllisesti joka aamu ja joka ilta ensimmäiset puolitoista tuntia rv 4-15. Sitten loppui pahoinvointi kuin seinään. Suolaista ja rasvaista ruokaa ei tehnyt mieli tippaakaan, mutta himoitsin kurkkua, vesimelonia, viinirypäleitä ja muita vastaavia hedelmiä.
Nyt odotan kolmatta lasta, ja jatkuva ällötysolo on koko ajan. Rasvainen ja suolainen ruoka ei kiinnosta, hedelmät ja makea sen sijaan houkuttaa koko ajan. Ei mitään tietoa, onko tyttö vai poika, enkä rupea oletuksia tekemään tämän perusteella.
oli koko raskauden ajan, Oksentelin ensimmäiset kolme kuukautta ja senkin jälkeen aina silloin tällöin viimeisen kerran synnytyssalissa. Suolaista teki usein mieli.
Poika syntyi.
ainoastaan pari viikkoa iltapahoinvointia nukkumaan mennessä,ei sen kummempaa.. Tytön kohdalla sama juttu,ehkä hitusen enemmän pahempi olo, mutta en kummassakaan raskaudessa oksennellut. Eli todella helpolla pääsin kummassakin raskaudessa.. Tosin tytön kohdalla loppuaika olikin sitten yhtä tuskaa :D
Tyttöä odottaessa oli paljon huonompi olo kuin pojan odotusaikana.
itse olisin kirjoittanut tuon 18 viestin alun. Eli ekaa lasta odottaessa oksensin 24/7 pitkään, olisiko ollut 7. kuulle asti aivan jatkuvasti, myös nukkuessani (tai siis heräsin kyllä oksentamaan, mutta vain just ja just) ja sitten vähän väheni oksentelu ja pystyin (kehtasin) taas kodin ulkopuolellakin käydä (tosin oksupussi kädessä kokoajan) ja tyttöhän sieltä tuli. Ja oksennusta riitti muuten synnytyssaliin saakka.
En tiedä onko näissä mitään säännönmukaisuutta, mutta kun tässä vähitellen alan kuumeilla pikkusisarusta tuolle esikolle, niin kylläpä alkaisi tuntua mukavalta tuo ajatus pojasta, jos vaikka oksettaisi vähemmän. En ymmärrä miten pärjään vilkkaan esikoisen kanssa raskausajan, jos pitää taas asua pää ämpärissä...