Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ihmiset tekee ihan käsittämättömiä johtopäätöksiä!
28.08.2011 |
Mä olen hoitovapaalla meidän juniorin 1,5 v kanssa, ja me käydään säännöllisesti lähellä olevassa leikkipuistossa leikkimässä. Siellä käy muutamia muitakin, "vakiporukkaa", suunnilleen päivittän ja heidän kanssaan oon vähän väkisinkin tutustunut. Samassa puistossa käy myös paras ystäväni jo vuosien takaa.
Kuulin häneltä tänään ihan uskomattoman puistojutun. Yksi vakkariäideistä oli puistossa ihmetellyt, että missähän me ollaan, kun ei ole vähään aikaan näkynyt. Toinen mamma oli hänelle siihen vastannut, että en varmaankaan halua tulla sinne onnellisten perheenäitien keskelle, kun meillä on se ero.
Kaverini oli täysin mykyistynyt ja sitä toettuaan kysynyt tältä mammalta, että mistä ihmeestä hän on sellaisen tiedon saanut, että Kaisa on eroamassa. Mamma oli vastannut ettei sellaista mistään ole kuullut, mutta on kyllä pannut merkille, etten käytä enää vihki- ja kihlasormuksiani. Jep jep.
Ja totuushan menee sitten näin: Puistossa ei olla käyty, koska tultiin tänään kahden viikon lomareissulta kotiin.
Sormuksia en tosiaan tällä hetkellä käytä. Se ei tosiaankaan johdu mistään erosta vaan siitä, että mulla on niin paha atooppinen ihottuman käsissä, etten yksinkertaisesti voi pitää mitään sormuksia.
Rupesin miettimään ton jutun kuultuani, että mitähän kaikkea ihmeellistä sitä ihmisten päissä liikkuukaan, mitä ei vaan sanota ääneen?? Porukka näköjään tekee villejä päätelmiä ihan mitättömistä asioista! :O
Kommentit (54)
Juu, mäkin sain kuulla sairastavani anoreksiaa oikein koulun th:lta. :)
Olin silloin n.10-vuotias. Olin aina ollut tosi laiha, ihan perinnöllisistä syistä.
Th oli tosissaan huolissaan musta, kyseli miksi laihdutan jne. Olin silloin vielä tosi ujo ja yritin hiljaa sopertaa etten ole IKINÄ laihduttanut, kun ei ole ollut tarvetta.. Th siihen, että onhan se vaikea myöntää olevansa sairas, se on kuulemma osa koko sairautta. Sanoi vielä mun tehdessä lähtöä, että voin tulla milloin vain juttelemaan mun ongelmista. Aargh!
Siis hyväähän se tietysti tarkoitti, mutta ei mulla mitään anoreksiaa ollut eikä ole nykyäänkään, vaikka olen edelleen laiha.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ettekö itse näe tätä kuviota? Mitä enemmän salailette ja pidätte omana tietonanne (juoruämmien pelossa), sitä enemmän teistä juorutaan. Koska tietoa ei ole, se keksitään. Mitä jos kertoisitte asioistanne ihan avoimesti niin ei tarvitsisi olla perättömien juorujen kohteena?
Ja oma mieheni tekstasi työkaverilleni, että viittikkö juosta oma-aloitteisesti seinää päin, kun en haluaisi vetää turpiin, kun olen niin huono lyömään ja käteen sattuu.
kun seuraavan kerran näette sellaisia, jotka on ollet mukana näiden totuuksien kehittelyssä? Mä en oikein keksi mitä sanon tänään puistoon mennessä. Unohdanko koko jutun vai heitänkö portilla jotain rempseän hulvatonta? ap
Ei mitään rempseää huumoria, vaan menet sinne ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Voit kommentoida, että piti ottaa vähän "lomaa" ja heiluttelet etusormia lainsusmerkkien tyyliin. Sitten voit hieroa käsiä yhteen ja voivotella, kuinka omitusta on kun ei ole sormuksia käsissä. Viljele termejä kuten "voi voi, kyllä elämä osaa yllättää.." ja "ei sitä ihminen pysty omaa elämäänsä käsikirjoittamaan". Siten vaan nautiskelet muiden mammojen reaktioista.
Olen luvannut tutuille että jos minusta kuulee vaikka jutun että olen raskaana niin sanokoot että kuulemma kaksoset. Eli ei kun lisää vettä myllyyn vaan. Odottakoot rauhassa lopun elämääni että milloin raskaus alkaa näkyä tai synnytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vähän varttuneemmalla nimi vaihtuu, koska koskaan ei voi tietää, onko mennyt naimisiin vai eronnut.
Oon töissä isossa firmassa, jossa on paljon työntekijöitä. Mun piti hoitaa yksi asia erään naispuolisen työntekijämme kanssa ja rupesin hänelle sitten soittamaan. Ei löytynyt sisäpuhelinluettelosta koko naista. Soitin siis vaihteeseen ja ihmettelin, että eikö Sanna ole enää meillä töissä, kun ei löydy luettelosta. Vaihde sitten valisti minua, että kyllä Sanna töissä on, mutta hän on mennyt naimisiin ja vaihtanut sukunimeä. Jo löytyi. Menin sitten Sannan luo käymään ihan fyysisti ja ensimmäisenä isoon ääneen onnittelemaan, että onneksi olkoon, olet mennyt kuulema naimisiin! Hän katsoi minua silmät pyöreänä että täh? Kerroin siinä puhelinumeroepisodin ja vaihteen antaman tiedon tästä onnellisesta perhetapahtumasta. No, arvaatte varmaan... Sanna siihen hymähti, että hän on kylläkin eronnut ja ottanut takaisin tyttönimensä. Arvatkaa hävettikö?? Ja vaihteen tieto oli siis ihan tuulesta temmattu heidän oma päätelmänsä. Kaiketi sitten jokainen nimeään vaihtava nainen on mennyt naimisiin.
mitä enemmän jättää kertomatta, sen enemmän juorutaan :)
Tosin mua ei haittaa, puhukoon mitä puhuvat.Kerron kyllä avoimesti asioistani niille, joille haluan, mutta juoruakat saa pitää luulonsa, huvittaa vaan.
t.liian laiha nainen, eli pakostikin anorektikko tai narkkari :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asumme itse pikkukaupungissa, joten tuo on niin kovin tuttua! Meistä on liikkunut paljonkin huhuja. Paras/pahin oli ehkä se, kun mieheni huhuttiin makaavan henkihieverissä sairaalassa aivoverenvuodon saaneena. Sen lisäksi tuo ratista kärähtäminen on käyty läpi (mieheni ei ole ikinä ajanut humalassa) jne.
Jostain syystä meitä pidetään köyhinä. Useamman eri ihmisen taholta olen kuullut voivotteluita meidän tilanteesta ja kuinka rankkaa meillä täytyy olla. On jopa pahoiteltu miehen työttömyyttä ja vaikeuksia löytää uutta työpaikkaa tässä tilanteessa. Ja miten tämä vaikuttaa lapseemme, kun hän menee kouluun.
Mikä lie aloittanut tämän juorun :)
En ole muuten lähtenyt korjaamaan väärinkäsityksiä, ainoastaan todennut mieheni kyllä olevan työelämässä. Oikeastaan aika hauska juttu, koska tilastojen mukaan vain pieni prosentti Suomessa saa vastaavaa palkkaa kuin mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vitsit, mihinkä porukkaan teistä osa on törmänny! Kuinka säälittäviä jotku ihmiset onki. Miten ne viitsii keksiä päästään noita juttuja, kun voivat jäädä niistä kiinni? Naurettavaa!! :D
oli joku puolituttu kysynyt, että missäs hän nykyisin asustelee. Mieheni siihen, että no Turussa edelleenkin. Puolituttu: asutko vuokralla vai? Mieheni: ei kun edelleen asutaan samassa asunnossa kuin aikaisemminkin. Puolituttu: Ai vaimon kanssa? Etkö olekaan eronnut? Mies: No en tietääkseni. Puolituttu: Ai, kun tarinan mukaan mies on jäänyt ilman töitä, vaimo on heittänyt ulos, mies asuu kaupungin vuokrakämpässä ja istuu päivät paikallisessa pubissa. Mies: Ai jaa. No, oli kiva tavata, lähdenkin tästä pu.. eikun lapsia kuskaamaan harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ja kollegallani oli kuulemma kuuma suhde, koska saavuimme aina samalla taksilla ammattikuntamme yhteisiin tilaisuuksiin, johon siis kokoontui saman alan kollegoita muista virastoista. Sillä ei ollut mitään tekemistä asian kanssa, että meillä oli metrilleen sama matka pisteestä A pisteeseen B ja kustannussyistä jaoimme taksin tai että koteihimme menimme ihan eri reittejä tietysti, kun eri paikoissa asuimme.
Tosin meidän kohdalla vitsinheitto kulminoitui eräisiin vähän korkeamman profiilin juhliin, joissa eräs työkavereista pienessä sievässä töräytti tämän uskomuksensa koko työporukan ja asiakkaiden kuullen julki. Ja arveli sitten vielä perään, että taidan olla raskaanakin, kun en juuri sinä iltana itse juonut mitään. Vaikka olen pitkämielinen ihminen, niin siihen loppui minun huumorintajuni. Asia käsiteltiin perusteellisesti töissä ja on minun puolestani ok, mutta luulenpa, että ainakin moni paikalla olleista asiakkaista miettii tänäkin päivänä, että minkähänlaista saippuaoopperaa täällä oikein vietetäänkään...
meillä kuulemma vanhemmat antavat paljon rahaa ja elämämme on helppoa ja leveää.
Oikeasti meillä menee rahaa moneen asiaan vähemmän kuin muilla: emme polta, lounaalla on yleensä omat eväät, ainoa lehti joka tulee on yksi sanomalehti, auto on vanha mutta hyvin huollettu ja sillä ajetaan vähän (pyöräilemme ja kävelemme), emme juurikaan osta eineksiä, matkustelemma vain harvoin jne. Eli on tosi monta asiaa joissa rahaa säästyy.
Huhu on lienee saanut alkunsa siitä että mä tykkään panostaa esteettisiin asioihin (esim. vaatteet ja sisustus) ja mulla on jonkun verran kallista kosmetiikkaa. Tosin mun kaikki kalliimpien merkkien vaatteet on ostettu käytettynä paljon normaalihintaa halvempana ja kallis kosmetiikka tax freestä tai alennusmyynneistä (ja mulla on vaan vähän tuotteita ja kun meikkaan hillitysti yksi tuote kestää kauan).
Jostain syystä meitä pidetään köyhinä. Useamman eri ihmisen taholta olen kuullut voivotteluita meidän tilanteesta ja kuinka rankkaa meillä täytyy olla. On jopa pahoiteltu miehen työttömyyttä ja vaikeuksia löytää uutta työpaikkaa tässä tilanteessa. Ja miten tämä vaikuttaa lapseemme, kun hän menee kouluun.
Mikä lie aloittanut tämän juorun :)
En ole muuten lähtenyt korjaamaan väärinkäsityksiä, ainoastaan todennut mieheni kyllä olevan työelämässä. Oikeastaan aika hauska juttu, koska tilastojen mukaan vain pieni prosentti Suomessa saa vastaavaa palkkaa kuin mieheni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhekerhossa oli joku perhetyöntekijä tms kertomassa kunnan palveluista. Me mammat siinä istuttiin kiltisti vauvat sylissä ringissä kun täti selosti. Alkoi puhumaan erosta ja sitten mulle sanoi että teillähän tämä onkin ajankohtainen asia. Olin ihan pihalla ja suunnilleen vilkuilin olkani yli että josko siellä takana olisikin joku toinen. Sopertelin sitten että ei me eroamassa olla. Täti ei uskonut vaan hoki että ei siinä ole mitään hävettävää ja jutellaan vaikka sitten tän yhteisen osuuden jälkeen. Tästä on nyt kolme vuotta ja vielä ei ole eroprosessia pistetty vireille. Mistä lie olivat moisen saaneet päähänsä. Olin varmaan joku aamu unohtanut pistää sormukset :)
esikoistani ja olin harjoitelussa kotisairaanhoidossa. Siellä minulle tuntematon mummo kertoi, että mulla+miehellä on edellisenä vuonna syntynyt tyttö, jonka nimi on Sofia. Tämä mummo tiesi muutenkin kaikki mun asiat+miehen asiat paremmin kuin me itse. Ei uskonut, kun sanoin, että ei meillä ole tyttöä. (Poika syntyi 3 kk päästä.) Mummo kuulemma kyllä tietää, kun on niin kuullut.
Miehen entisessä asuinkunnassa kerrotaan, että se on alkoholisti. No, absolutisti kylläkin...
Mun isä puolestaan on narkkari ja ollut vankilassa. Ei tiedä käyttäneensä huumeita, eikä ole ollut vankilassakaan...
mä en kestä! Kyl ihmiset vaa on aika huvittavii :D
Tietäispä vaa mitä juorui ittestään tuol kulkee, tai ehkä on ihan hyvä ettei tiedä!
Odotin kolmatta lasta ja kahdella ensimäisellä pojalla oli pihavaatteina kans kirppareilta ostettuja shortseja yms.
Naapurin mummo toi sitten yhenä päivänä takin, missä oli vetoketju rikki ja kumpparit, mitkä oli kuluneet ihan puhki. Hänen tyttönsä, lukion opettaja, oli käynyt kirpparilla hakemassa meidän lapsille vaatetta kun olemme niin köyhiä.
Katselin vähän aikaa niitä vaatteita ja sanoin mummolle, että heitä itse roskiin nuo ja maksa jätemaksut niistä. Minä en ala kaikenmaailman ryysyjen kaatopaikkana olemaan.
En ole mummon tyttären kanssa tullut oikein ystäväksi tämän jälkeen kun hän on mummolassa käynyt:)
ne jo muutenkin virttyneet ja kuluneet t-paidat ja housut näin kesäaikaan. Eipä sitten haittaa vaikka on nurmikkoa polvessa ja palkeenkieli pidassa, ku se jäi puun oksaan kiinni (=tämän päivän saldo :)).
No, naapurin rouva tästä sitten päätteli, että me ollaan kauheassa velkakierteessä, kun ei ole lapsillekaan siistejä vaatteita laittaa :D
Perhekerhossa oli joku perhetyöntekijä tms kertomassa kunnan palveluista. Me mammat siinä istuttiin kiltisti vauvat sylissä ringissä kun täti selosti. Alkoi puhumaan erosta ja sitten mulle sanoi että teillähän tämä onkin ajankohtainen asia. Olin ihan pihalla ja suunnilleen vilkuilin olkani yli että josko siellä takana olisikin joku toinen. Sopertelin sitten että ei me eroamassa olla. Täti ei uskonut vaan hoki että ei siinä ole mitään hävettävää ja jutellaan vaikka sitten tän yhteisen osuuden jälkeen. Tästä on nyt kolme vuotta ja vielä ei ole eroprosessia pistetty vireille. Mistä lie olivat moisen saaneet päähänsä. Olin varmaan joku aamu unohtanut pistää sormukset :)
Huh! Et kai jättänyt asiaa tuohon??
...että muilla menisi huonosti. Sitten itsellä tuntuisi menevän paremmin. Samaan perustuu tosi-tv ym. paska.
Alue: Aihe vapaa
Istuin sairaalassa ravitsemusterapeutin oven lähellä. Lähistöllä olevat vieraat naiset supisivat puoliääneen paheksuvasti anoreksiastani (niin että varmasti kuulin asian).
Ymmärrän sekaannuksen. Olinhan laiha ihminen ravitsemusterapeutin ovella. Ravitsemusterapeutilla kävin kyllä laihuuden vuoksi, mutta siksi, että halusin lihottaa itseäni, mikä ei oikein millään onnistunut. Laihuuteni syytä siis tutkittiin sairaalassa. Anoreksia ei ollut kyseessä.