Lue keskustelun säännöt.
Lapseni ovat ihania ja rakastan heitä, mutta inhoan lasteni kanssa olemista
28.08.2011 |
jos olen yksin ja minun pitää yksinään keksiä kaikkeen kyllästyville lapsille jatkuvasti uutta tekemistä ja yksinään täyttää kahden vielä pienen lapsen tarpeet.
Keskenään leikkivät satunnaisesti, yleensä menee nujakoinniksi ja kynnet ja hampaat otetaan käyttöön.
Älyllisesti en saa mitään tyydytystä lasteni kanssa olemisesta enkä siitä etten mitään omaa (ei kotiaskaretta) pysty lasten läsnäollessa tekemään.
Lapsiani en inhoa, mutta inhoan heidän kanssaan olemista, kovinkaan moneen yhteiseen tekemiseenkään en pysty osallistumaan.
Yksi vuorokausi on maksimi mitä pystyn lasteni kanssa yksinään viettämään, sitten kaatuu seinät päälle, ahdistaa ja vituttaa.
Kommentit (57)
olemista jos aloittaisin terapiassa ja rupeaisin märehtimään terapia-aikojen ulkopuolella kaikkea terapiassa muistiin tulevaa.
Nyt jaksan lapsiani silloin tällöin, koska tiedän pääseväni kosksa tahansa omalle asunnolleni yksinäisyyteen ja soffalle makaamaan.
Jos edessä olisi pelkkää lasten kanssa olemista eikä loppua tai taukoa näkyvissä, tuskin jaksaisin tätäkään vähää.
Eikä minun etä-äitinä edes tarvitse viettää aikaa lasteni kanssa jos en jaksa, siksihän olenkin etä-äiti.
Jos lasteni kanssa tietäisin jaksavani, vaatisin sovitut tapaamiset, nyt en vaadi, tapaan silloin lapsia kun omasta mielestäni jaksan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta hoitovastuuta heistä en ota, kylään korkeintaan.
saan olla yksin ja tekemättä mitään. Kaverianikaan en halunnut tänään kylään, vaikkei mulla nyt vieraita edes käy kuin pari kertaa vuodessa, olin mieluummin yksin, makasin sängyllä, otin särkylääkkeen ja kuuntelin äänikirjaa senkin ajan mitä kaverini olisi kahvilla viipynyt.
sun ongelma ap sitten on? En mä näe tässä mitään ongelmaa.
työmatkojen takia hoitamaan ja viihdyttämään omia lapsiani vuorokauden tai parikin ja silloin iskee turhautuminen molemminpuolin.
Mua ärsyttää se kyltymätön vinkuminen jatkuvasti uudesta tekemisestä ja mitä enemmän mua ärsyttää ja haluaisin vain lojua sohvalla, sitä enemmän lapset sitä tekemistä minulta kärttävät.
Ellen sitten päästä lapsen kaveria meille kylään ja anna niiden rauhassa pistää hulinaksi ja lähi-isän huushollin mullinmallin..
Mutta heti iskee ahdistus kun alan miettimään sitä että entäs jos tämä olisi jokapäiväistä, siis yksinään lasten kanssa oleminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten ollessa ihan pieniä oli niin hektistä perushoidon kanssa että todellakaan siinä ei juuri ehtinyt heidän kanssaan leikkiä. Saivat aika lailla leikkiä isommat keskenään, sitten oli tietty päiväsadut yms pakolliset kuviot. Nyt isompina joskus natisevat ettei ole tekemistä ja sanon heille heti alkuunsa ettei äiti ole mikään ohjelmatoimisto tai leikkitäti, menkää ja keksikää tekemistä. Aina ovat sitä keksineet ja hauskaa on loppujen lopuksi ollut.
Viihdyn lasteni seurassa muuten erittäin paljon: uimareissut, metsäretket, polkupyöräilyt ja luistelut yms. mutta leikittämistä en ole ikinä tehnyt enkä siitä ikinä tykännyt. Vaikuttavat silti ihan täyspäisiltä tyypeiltä ja leikit onnistuvat oikein hyvin ikäistensä seurassa.
vietänkin paljon aikaa lasten kanssa tai koko perheenä. Mies on ajoittain reissutöissä ja siksikin olen paljon yksin lasten kanssa. Ei ahdista yhtään olla yksin heidän kanssaan. Meillä pelataan lautapelejä ja konsolipelejä paljon, harrastetaan liikuntaa yhdessä. Mutta pakko sanoa, etten ole juuri koskaan leikkinyt yhdenkään lapsemme kanssa. Isommat leikkivät keskenään ja kuopus leikkiin paljon yksinkin. Tai rinnakkaisleikkejä isompien kanssa.
Kyllä mä väitän silti tuntevani lapseni ja koska puhumme paljon, lapset myös oppivat paljon. Musta tuntuu tärkeältä, että meillä on lähes aina toinen vanhemmista kotona eli lasten saatavilla. Tietysti matkustetaan koko perheen voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pentujen kanssa vie voimat niin ettei loppupäivänä jaksa mitään. En siis vie lapsiani uimaan, metsäretkille, matkoille, yms.
Ne teen mieluiten yksin jos on tarvetta, ei tarvitse huolehtia muista kuin itsestään, koska ei jaksa.
Mutta sen olemassolon asteen haluan itse määritellä oman jaksamiseni mukaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en pysty viemään heitä uimaan, en osaa keksiä poikalapselle häntä tyydyttävää tekemistä, inhoan sitä että pitää antaa keinussa jollekin vauhtia puoli tuntia putkeen, en halua aloittaa edes lehden lukemista jos lapset ovat hereillä, koska se lehti keskeytyy minuutin aikana jo 60 kertaa.
Lasteni kanssa yksinään ollessani tapan aikaa ja lasken sekuntteja.
Kyläilemäänkään en lähde, koska en osaa ajaa autoa ja linja-automatka kahden riiviön kanssa on painajaista minulle ja kanssamatkustajille.
keksimään lapsille joka minuutiksi kiinnostavaa ja mielenkiintoista tekemistä jotta pysyisivät tyytyväisinä eivätkä kitisisi että on tylsää tai tappelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meille ja olla meillä koko illan tai päivän ja saavat sinä aikana pistää talon ylösalaisin, viihtyvät ja pienemmälläkin on tekemistä.
Sitten kun homma menee kaveruksilla lopuksi tappeluksi, lähtetän kaverin kotiin ja laitan videot pyörimään kaaoksen keskelle ja jatka sohvalla lösöttöämistä.
Sellainen on aikuisellekin mukavaa:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muonittaja, siivooja ja iltaohjelman järjestäjä, muuta virkaahan minulla ei kotonani joka ei ole kotini vaan majatalo, ole.
ei kestä kuin sen tunnin ja vielä on 23 tuntia vuorokaudessa, jolle pitäisi ohjelmaa keksiä. Tänäänkin ulkoilu jo 3 tuntia ja silti kuulemma on tylsää.
heti päiväkodin auettua. Saan olla yksin 8.30-17. Lapset 2 ja 5 ja ne tarvitsevat isäänsä, joka keksii pojille kiinnostavaa tekemistä, vaikka siskopuolen mopon laittoa tai muuta.
piirrettyjä, syöty normaalit, leikitty sisällä ja ulkona, yms. mutta siltikin vaan on tylsää ja kaikki vinkuvat.
Onneksi lasten isä tuli kotiin ja saa vuorostaan olla ohjelmatoimisto.
Joskus aikuiseksi kasvaminen edellyyttää pientä terapiaa, jos on itse jäänyt lapsena kovin paljosta vaille. Lapset, heidän elämänsä ja tulevaisuutensa on sun armoilla- aika vähäistä sun vitutus on sen tosiseikan rinnalla.