Lue keskustelun säännöt.
G: Poikien äidit, leikitään: millainen ANOPPI haluaisit olla ja millainen sinusta todnäk tulee:D
26.08.2011 |
Itse toivoisin että olisin läheinen poikani kanssa vielä aikuisena ja että hän voisi tukeutua vanhempiinsa tarvittaessa myös silloin. Haluaisin olla hyvissä väleissä myös miniän kanssa, ja joskus kahvittelisimme ihan vain naisseurassakin ja kävisimme yhdessä vaikka ostoksilla. Voisin ostaa hänelle jotain kivaa reissuillamme tai piffata vaikka lounaan. Lapsenlapsia hoitaisin aina silloin tällöin ja he juoksisivat aina vastaan riemuissaan huutaen mummi mummi!!
Millainen minusta todennäköisesti tulee: soittelen pojan perään liian usein, miniää ottaa pattiin kun taas se siellä kyttää. Kärkyn synnytyssairaalan porteilla ja vaadin txt-päivityksiä supistusten etenemisestä ja neuvon imetyksessä 30v aiemmin saaneilla ohjeillani. Tuppaan ja tyrkytän ja ostan lapsenlapsille vääränlaista krääsää ja hemmottelen ne piloille. Tytöille ostan vaaleanpunaista, vaikkei miniä tykkää. Loukkaannun, kun ei apu kelpaa ja motkotan ystävilleni kiittämättömistä nykynuorista.
Toivottavasti joskus sekin aika tulee, että saisi koettaa sitä anopinuraa!! :)))
Kommentit (14)
ja aina valmis auttamaan.
Todennäköisesti olen kuitenkin hieman arka, joten suhteesta ei tule hirveän läheistä, ja en jaksa työn lisäksi kamalasti edes auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka antaa nuorelle parille omaa aikaa. Lisäksi haluaisin ostaa just sopivia lahjoja, oli ne halpoja tai kalliita. Toivoisin mummina olevani pullantuoksuinen ja kirjoja lukeva mummi, joka lellii lasta just sopivasti, kuitenkin vanhempien kasvatustyylin mukaisesti. Lastenlasten sairastellessa menisin hoitamaan heitä, että vanhemmat voivat käydä töissä. Tämä mummi kyllä viettäisi yöt hotellissa :)
Esikoispoika muutti jo pois kotoa vuosi sitten. Vaikka me tullaan hyvin juttuun, en välttämättä soittele edes kerran viikkoon. Jahka se sopiva puolisko sitten löytyy, mahdankohan soitella senkään vertaa. Itse uskon, kun menee hyvin ei kuulu mitään, sitten soitellaan jos tulee ongelmia.
Mummina varmasti ostelen vauvalle joka paikan täyteen ihania vaatteita ja neulon sadat töppöset. Tykkään kyllä lukea kirjoja ja leipoa pullaa, teatteriin ja konserttiinkin voin lapsen viedä. Mutta jaksankohan miten usein hoitaa lapsia useita päiviä peräkkäin? Poika tuskin muuttaa tänne takaisin, joten minusta tullee etä-mummi.
täysi vastakohta omalle anopilleni.
Muuten tod.näk. pelkään miniää kuollakseni ja haluan olla hänen kanssaan mahd. vähän tekemisissä. Pojalta kyselen peloissani että mitä se musta ajattelee. Poika joutuu selittämään että kun äitillä on niin paha toi sosiaalisten tilanteitten pelko ja masennus. Tämä on vielä OK, mutta tod.näk. myös vihaan miniää ja yritän rikkoa heidän välit. Jos saavat tytön niin suurin iloni on ostella sille prinsessajuttuja.
En mielistelisi miniää. En ostaisi mitään heille lahjaksi ilman lupaa. Toivottavasti asuisin sen verran lähellä, että voisin tarjota heille kunnon lounaan kotonani tai hoitaa lapsenlapsia, jotta miniälle ja pojalle järjestyisi kahdenkeskeistä aikaa. Pyrkisin noudattamaan heidän ohjeitaan, mitä tulisi lapsenlasten hoitamiseen. Olisin varovainen, etten erehtyisi neuvomaan tai vertailemaan. Varoisin erityisesti hormoonihuuruista vastasynnyttänyttä miniää, jotta en tunkeutuisi liikaa hänen reviirilleen.
Todennäköisesti olisin juuri tuollainen. Pelkään ainoastaan, että neuvon ilman että kysytään tai että miniä kokee huonommuutta, jos sanon esim että imetin kauan tai hoidin lapseni kauan kotona ja hän haluaisi tehdä toisin.
Onhan minulla tyttäriäkin, joihin välini ovat yhtä hyvät kuin poikiinikin:) Haluaisin antaa yhtä paljon apua poikieni ja tyttärieni perheille.
Kyselen kuulumisia, mutta annan oman rauhan. En neuvo suoraan, ellei minulta kysytä neuvoa. Yritän tukea henkisesti ja taloudellisesti, missä vain voin. Kyselen pojalta ja miniältä mitä lapsi tarvitsisi ja mitä hänelle kannattaisi ostaa.
Mulla on ihana anoppi :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anopin osaan.
En ainakaan puutu mitenkään pojan perheen elämään. Luulen, että hyvin harvakseen käyn kylässä. En nimittäin muutenkaan tykkää ikinä kyläillä missään. Viihdyn vain kotona ja omalla mökillä.
Vanhin poika seurustellu jo useamman vuoden saman tytön kanssa. Muutaman kerran tyttö ollut yön meillä ja vilaukselta olen nähnyt. Mitään en ole tytöstä kysynyt. En edes nimeä tiedä.
Toivottavasti osaan olla lastenlasten kanssa luontevasti. Hoitoon en ketään vaadi, mutta lupaan tarpeen vaatiessa olla hoitoapuna.
Sain poikani vasta 35-vuotiaana, joten pelkään että jos poikanikin saa lapsensa vasta sen ikäisenä, saatan itse olla jo liian vanha nauttimaan isovanhemmuudesta. Anoppini on vähän päälle 70 ja jo täysin "poissa pelistä".
Joten odotettavissa on että tulen olemaan yli-innokas sitten kun poikani osoittaa mitään vakiintumisen merkkejä. Mainostan aggressiivisesti lastentekoa, kun nuoripari on vasta toisiinsa tutustumassa jne.
Oma anoppini on ihan toisenlainen, hän ei vaikuta yhtään kiinnostuneelta lapsistamme. Hän on ilmeisesti liian raihnainen ja väsynyt. Näistä kahdesta pahasta valitsisin mieluummin sen ärsyttävän päällekäyvyyden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on 3 poikaa ja olen sitä mieltä, että he saavat itsenäistyä jossain vaiheessa. En tule sekaantumaan heidän elämäänsä. Toki jos ongelmia tulee, tullaan kotiin kysymään neuvoa, mitä pitää tehdä. Kotoa saa apua ja sinne voi aina tulla. Mutta en ole sellainen hössääjä, joka olisi opiskelijakämppää ratsaamassa.
En haaveile miniöiden kanssa shoppailuista, enkä kahvitteluista. En vain ole sellainen tyyppi muutenkaan. Onneksi oma anoppi antaa meidän elää omaa elämää rauhassa ja hän elää omaa elämää uuden rakkautensa kanssa. Meillä onkin tosi hyvät välit.
En aio ottaa miniöiltä vastaan kitinää, että poikani ei ole sitä tai tätä. Ei ole enää minun vastuulla nämä asiat.
Lapsenlapsia hoidan jos kykenen tai jaksan. Mutta en ole mikään ilmainen lapsenpiika, joka unohtaa oman elämän. Rahatkin aion käyttää itseeni, enkä aio maksella nuoren parin elämää.
Olen siinä mielin itsekäs ihminen, että rakastan poikiani yli kaiken, mutta minulla on säilynyt muukin elämä kuin lapset. Kun poikani lähtevät maailmalle, en aio jäädä roikkumaan heihin kiinni ja heidän perhe-elämäänsä. Aion elää sitä omaa elämääni sen jälkeen.
Eli tulen olemaan sellainen anoppi, mitä miniät varmaan inhoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotaanko näin, että miniän ei tarvitse huolehtia lastensa kesälomista, kun puolison vanhemmat ovat molemmat opettajia :)
Minulla on 3 poikaa ja olen sitä mieltä, että he saavat itsenäistyä jossain vaiheessa. En tule sekaantumaan heidän elämäänsä. Toki jos ongelmia tulee, tullaan kotiin kysymään neuvoa, mitä pitää tehdä. Kotoa saa apua ja sinne voi aina tulla. Mutta en ole sellainen hössääjä, joka olisi opiskelijakämppää ratsaamassa.
En haaveile miniöiden kanssa shoppailuista, enkä kahvitteluista. En vain ole sellainen tyyppi muutenkaan. Onneksi oma anoppi antaa meidän elää omaa elämää rauhassa ja hän elää omaa elämää uuden rakkautensa kanssa. Meillä onkin tosi hyvät välit.
En aio ottaa miniöiltä vastaan kitinää, että poikani ei ole sitä tai tätä. Ei ole enää minun vastuulla nämä asiat.Lapsenlapsia hoidan jos kykenen tai jaksan. Mutta en ole mikään ilmainen lapsenpiika, joka unohtaa oman elämän. Rahatkin aion käyttää itseeni, enkä aio maksella nuoren parin elämää.
Olen siinä mielin itsekäs ihminen, että rakastan poikiani yli kaiken, mutta minulla on säilynyt muukin elämä kuin lapset. Kun poikani lähtevät maailmalle, en aio jäädä roikkumaan heihin kiinni ja heidän perhe-elämäänsä. Aion elää sitä omaa elämääni sen jälkeen.
Eli tulen olemaan sellainen anoppi, mitä miniät varmaan inhoaa.
Mulla on myös 3 poikaa, ja kyllä tämän palstan miniät on saaneet jo tässä vaiheessa takajaloilleen. Oma anoppini on aivan ihana ihminen, ja toivoisin kykeneväni samanlaiseen suhteeseen kuin meillä on. ANoppi ei neuvo eikä tuppaudu koskaan, mutta on valmis auttamaan tarvittaessa, toki kohtuuden rajoissa. Ja se on ihan mahtavaa.
Toivoisin läheisiä ja lämpimiä välejä, mutta en missään nimessä ala nöyristelemään miniää, jos näyttää, ettei millään synkkaa. Ja koska olen itse valmis hyväksymään miniän sellaisena kuin hän on, en todellakaan itse siedä itseeni kohdistuvaa arvostelua.Jos siinä tulee ongelmia, pysykööt miniä sitten omissa oloissaan ja halutessaan pitäkööt muksutkin. Olen valmis myös ryhtymään varamummoksi sellaisille perheille, jotka sitä arvostaa, jos omien lasten perheet jostain syystä eivät niin tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aion olla läsnä jokaisena tärkeänä ja vähemmän tärkeänä hetkenä...;)))) mulla on nyt ja toivottavasti myöhemminkin hyvät ja rennot välit mun muksuihin...
aion oikeasti antaa tilaa mutta myös ottaa hoivaan mun rakkaat ihanat tyttäret ja niiden muksut. miehen kanssa jo haaveillaan tulevaisuudesta mummuna ja ukkina....
Tilaa täytyy antaa mutta silti tavoite on säilyttää hyvät ja erittäin läheiset välit tytsyjen ja heidän perheiden kanssa..
mutta pelkään että minusta tulee samanlainen: arvosteleva ja pahantuulinen.
ei ainakaan tule oman anoppini kaltaista. Se ämmä luulee olevansa miehelleni tärkeämpi kuin meidän poikamme! Joku mielenterveysongelma näyttäis sillä olevan.
Eli haluan olla hyvä anoppi. Kunnioittaa poikani päätöksiä, enkä sekaantua liikaa hänen elämäänsä. Enkä varmasti, ikinä sekaannu poikani parisuhteeseen! Luulen, että tälläinen anoppi tulen olemaankin.