Lue keskustelun säännöt.
Anopilta salaa matkalle
26.08.2011 |
Olemme yksilapsinen perhe, ja matkustamme vuosittain muutaman kerran ulkomaille, useimmiten koko perhe. Myös omat vanhempani pitävät matkustamisesta ja matkustavat välillä kanssamme. Eivät kuitenkaan aina, vaan paljon myös ihan kahdestaan, ja me sitten puolisoni ja lapsemme kanssa kolmistaan.
Anoppini on tästä ilmeisen kateellinen. Hän on matkustanut aikaisemmin oman tyttärensä perheen kanssa, mutta nyt perheen lapset ovat jo aikuisia eivätkä enää matkusta vanhempiensa kanssa. Appeni ei ole koskaan halunnut matkustaa, ei pidä matkustamisesta ja nyt on niin huonossa kunnossa, ettei voi.
Anoppini on joskus vihjaillut, että "mummot ovat hyvää matkaseuraa". Mieheni on sanonut, ettei halua äitiään mukaamme, enkä minäkään ole innostunut anopin seurasta, koska makumme ja elämäntapamme ovat aika erilaiset. Oman tyttärensä kanssa matkustaessaan anoppini on hallinnut tilannetta aika totaalisesti, mm. majoittunut samaan huoneeseen aikuisen tyttärensä kanssa ja tyttären mies on jakanut huoneen perheen kahden pojan kanssa. Meillä taas on itsestäänselvää, että pariskunta nukkuu samassa huoneessa, mielellään parivuoteessa, ja iäkkäät vanhemmat omissa tiloissaa.
Viime vuosina olemme tietoisesti jättäneet kertomatta appivanhemmilleni, jos omat vanhempani ovat olleet matkalla mukana. Nyt olemme taas menossa talvella reissuun yhdessä, ja olen pohtinut, pitäisikö vain kuitenkin puhua asiasta ihan normaalisti ja antaa anopin olla käärmeissään, jos on. Eihän meillä ole velvollisuutta matkustaa hänen kanssaan, ja kun miehenikään ei sitä toivo, en katso, että minun pitäisi olla asiassa aktiivinen.
Salailu tuntuu sekin hassulta, kun emme tee mitään väärää.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (23)
Tuota minäkin pohdin, mutta kun minusta on hölmöä loukkaantua siitä, että lapsella on toisetkin isovanhemmat, jotka viettävät lapsen kanssa aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota minäkin pohdin, mutta kun minusta on hölmöä loukkaantua siitä, että lapsella on toisetkin isovanhemmat, jotka viettävät lapsen kanssa aikaa.
vaan siitä, ettei pääse mukaan, vaikka on sanonut haluavansa.
valitsemanne tie on armollinen, ei loukkaa toista eikä tee toista kateelliseksi. Vaikka onkin hölmöä salailla asiaa, jossa ei ole mitää väärää.
Mutta, mutta, entäs jos "käryää"? Eivätkö lapset puhu mitään näistä matkoista? Entä sitten kun anoppi tapaa sinun vanhempasi?
Salailu on kuitenkin aika riskaabelia, kun oikeasti mitään salattavaa ei olisi... Salaamalla voi tulla kärpäsestä härkänen.
Siis omat vanhempani ovat tietoisia salaamisesta. Käytännössä asia on mennyt niin, että emme vain puhu asiasta, ja kokonaisuudessaan matkoistammekin aika vähän.
Nuo matkat ovat minun puoleni suvun juttuja, ja siihen ei minusta anopilla pitäisi olla nokan koputtamista. On varmastikin totta, että anoppi juuri loukkaanttuu siitä, että mieheni (tai minä) emme järjestä vastaavaa matkaa hänen kanssaan, mutta jos jo mieheni on haluton tähän, enkä minäkään superhalukas, niin miksi sitten.
Enkä usko, että anoppi olisi halukas ottamaan itselleen oman huoneen matkalla, vaan haluaisi varmaan majoittua meidän kanssa samaan huoneeseen, kuten on tehnyt tyttärensäkin kanssa, ja siihen taas emme suostu, emme minä eikä mieheni.
Minun puolestani mieheni ja tyttäreni saisivat toki matkustaa anopin kanssa, jos haluaisivat, mutta toisaalta vuodessa ei ole kovin montaa matkaa kuitenkaan, emmekä ala jakaa niistä anopille omia vuoroja, jos emme kumpikaan halua hänen kanssaan matkustaa.
Juuri tästä syystä itse asiassa mieluummin tekisin asian julkisemmin. Jos emme kerran halua anopin kanssa matkustaa, eikä anoppi ole koskaan kunnolla ilmaissut haluaan tulla mukaan, niin miksipä sitä salailemaankaan.
Ja totta, lapsi alkaa asiasta kyllä puhua jossain vaiheessa.
Ja todettakoon vielä, että varsinkin avioliittomme alkuvuosina olen ehdottanut miehelleni muita yhteisiä juttuja anopin ja miehen sisarusten perheiden kanssa, kuten uimarantapiknikkiä, yhteistä Tallinnan-matkaa, ja niistä mies ei ole ollut kiinnostunut.
Nyt vuosien varrella olen siirtänyt vastuuta yhteydenpidosta appivanhempiin miehelleni, ja siten en katso enää olevanikaan vastuussa siitä, miten anoppi otetaan mukaan tai ei oteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman muuta tasapuolisuuden nimissä hänet pitää myös ottaa matkoille mukaan siinä kuin sinunkin vanhempasi.
Tekosyy, että hän muka haluaa majoittua miehesi kanssa kaksin. Taatusti suostuu muuhunkin järjestelyyn.(Toisaalta tilan kannalta tuo olisi jopa järkevää.)
Et voi syyttää miestäsi tästä asiasta. Ihan selvästi teillä olet sinä se, joka näistä asioista päättää ja usein se on juuri rouva, joka päättää, että hänen sukunsa on etusijalla.
Eli: anoppi mukaan matkoille myös. Aivan samalla tavalla kuin sinun vanhempasi. Miehesi voi vanhempiensa kuoltua alkaa katkeraksi tästä asiasta sinulle, vaikkei nyt siihen reagoi tai jopa on muka vähän halutonkin.
Järjetöntä salailu on myös lapsen kannalta. Opetatte hänet valehtelemaan lähisuvulleen.
eli reissaatte sun vanhempien kanssa mielellään ja nytkin olette taas talvella menossa. Anoppia ei jatkossakaan oteta mukaan, kun poikansa ei halua, eikä sen puoleen halua mitään muutakaan äitinsä ja sukunsa kanssa.
Eli kertokaa siis kaikki, eikä vain osatotuutta, tai jatkakaa salailua, jolloin kukaan ei edes loukkaannu. Sillä miehesi ansiota/syytähän nämä kaikki on, ja kyllä vähän sinunkin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähinnä kai johdateltuna.
Ota anoppi mukaan vaan matkoille, joille sinunkin vanhempasi tulevat.
Rehellisyys maan perii.
Hei, ja kiitos viimeisistä kommenteissa, jossa puolustettiin aikuisten ihmisten oikeutta päättää itse matkaseurastaan. Olen samaa mieltä. Emme mekään kaikkia matkoja tee minun vanhempieni kanssa, ja maksamme pääosin matkamme itse. Isovanhemmat saattavat tarjota jonkin aterian matkalla koko porukalle ja ostaa lapselle jotakin, vaikkapa rantaleluja tai jäätelöä.
Joku kyseli, että onko mieheni tunnekylmä. Minusta ei ole, on osallistuva ja herkkä isä, ja meillä on kiinteä suhde, välillä herkistellään, välillä riidellään ja sovitaan. Avioliitossa on ollut välillä vaikeaakin, mutta olemme päässeet puhumalla ja sopimalla eteenpäin.
Mieheni on etääntynyt lapsuudenperheestään, näin ole käsittänyt, jo yli kymmenen vuotta sitten, kun emme olleet edes tavanneet. Minä yritin aluksi pitää yhteyttä, kuten aiempana kuvasinkin, oppimallani tavalla (siis sillä tavalla, jolla oma perheeni pitää yhteyttä). Lopulta kuitenkin totesin, että en ole vastuussa miehen sukulaissuhteista, vaan mies saa vastata niistä. Ja todettakoon vielä, että vaikka pidänkin omiin vanhempiini paljon yhteyttä, olemme mekin vuosien varrella riidelleet joistain asioista rajustikin, eli ei meidänkään suhteemme mikään "ideaalisuhde" ole, vaan tavallinen hyvine ja huonoine puolineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastauksena niille, joiden mielestä syy on minun. Tuo ei pidä paikkaansa. Olen mm. avioliittomme alkuvuosina itse järjestänyt yhteisen matkan mieheni ja anoppini kanssa (lapsia ei vielä silloin ollut) anopin lapsuudenkotiin, koska halusin tutustua anopin sukulaisiin. Matkasimme yhdessä useammaksi päiväksi toiselle puolelle Suomea. Hankin alkuvuosina, jopa omilla rahoillani (koska mies ei halunnut käyttää omiaan) joululahjat appivanhemmilleni, koska mielestäni kohteliaisuus edellytti sitä.
Kun tapasimme mieheni kanssa, ei hän ollut yöpynyt vanhempiensa luona kymmeneen vuoteen.
Jossain vaiheessa kyllästyin olemaan perheen sosiaalimajuri ja aloin vaatia, että mies pitäisi ihan itse yhteyttä omiin sukulaisiinsa. Siitä alkoi anopin loukkaantuminen, kun heidän suvussaan naiset hoitavat yhteydenpidon ja miehet menevät siinä siivellä. Nykyään mies vastaa haluamallaan tavalla lahjojen hankkimisesta omille sukulaisilleen ja mahdollisten vierailuiden tai muiden yhteisten juttujen sopimisesta. Ja minä oman sukuni osalta. Ja meillä molemmilla on nk omaa rahaa (rahaa jota ei laiteta yhteiselle tilille yhteisiä menoja varten) yhtä paljon, miehellä jopa enemmän, joten hänellä on yhtäläinen mahdollisuus muistaa omia sukulaisiaan kuin minulla omiani.
Olen samaa mieltä siitä, että olisi syytä olla rehellinen, ja jos joku siitä loukkaantuu, että matkustamme minun vanhempieni kanssa, niin loukkaantukoon, siihen johtopäätökseen nyt tulin näiden keskusteluiden kautta.
Miehen kanssa ollaan jo niin aikuisia, ettei tarvitse toisessa roikkua. Reissussa voidaan nukkua eri makuuhuoneissa, ja usein nukutaan: mies pojan kanssa ja minä tytön. Pelkäätkö miehesi häipyvän vieraisiin, jos et roiku pyjamanlahkeessaan?
Anopin kanssa ei ole velvollisuutta reissata, mutta ei ole olemassa automaattia, joka oikeuttaa anoppia tahallaan loukkaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se anoppi on miehes äiti, joten sun miehen pitää päättää että haluatteko häntä mukaan ja myös se että jos ette, niin ekrrotaanko näistä ja jos niin miten. Miehelle on hyvä tuoda esiin se puoli ett älapsi tulee asiasta juttelemaan jossain vaiheessa ja "käry käy" ja toisaalta sekin että käryn käydessä salailu tekee asialle isommat mittasuhteet kuin tosiasiassa asian koko edellyttää.
nämä seikat miehelle eteen ja hän päättää miten toimitte. Ja jos ja kun käry sitten käy, niin sanoet että näistä asioista on juteltu ja on toimittu tismalleen poikansa haluamalla tavalla ja että sinulle on turha suuttua sen puolesta, tai varsinkaan teidän lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluamme nukkua samassa sängyssä, koska lomaan kuuluu myös mukava seksi:) Seksihän nimenomaan on aikuisten juttu:))
mutta en aktiivisesti ottaisi esille. Siis en ainakaan siinä vaiheessa kun matkaa varataan. Voihan sitten viikkoa ennen lähtöä sanoa, että ollaan menossa sinne ja sinne.
Mun mielestä teidän ei tarvitse aktiivisesti olla ehdottamassa yhteistä matkaa anopille. Jos hän sitä ehdottaa, olisi aika tylyä kieltäytyä. Mutta jos alatte yhdessä jotain järkätä, pidätte päivänselvänä, että hänellä on oma hotelli huone ja ette tarjoakaan mitään muuta vaihtoehtoa.
Ei ole mitään velvollisuutta ottaa anoppia mukaan, jos ei halua. Matkustaminen yleensäkin on mielestäni siinä mielessä "riskialtista", että jos ei ole hyvä matkakumppani, niin matkalla herkästi välit tulehtuu. Voi matkustaa ihan niiden kanssa kuin haluaa. Varsinkin kun tavallisilla ihmisillä on yleensä rajoitettu matkabudjetti, ei niitä matkoja niin vain tehdä, että niitä "riittäisi" sellaisillekin ihmisille, joiden kanssa ei oikein huvita matkustaa.
Ja tosi outoa on tuo, että anoppi nukkuisi pariskunnan toisen puoliskon kanssa, ja toinen joutuisi eri huoneeseen?
Mutta tosiaan, kommentoinkin jo tuossa aikaisemmin, että salailussa on riskinsä.
Haluamme nukkua samassa sängyssä, koska lomaan kuuluu myös mukava seksi:) Seksihän nimenomaan on aikuisten juttu:))
siksi lapsetkin saavat nukkua sängyssä eikä junnupatjalla ja siksi lapsia ei jätetä keskenään omaan huoneeseen.
Muuten, lomalla voi seksiä harrastaa vaikka kylppärissä, poreammeessa, vaatehuoneessa, parvekkeella jne. Sänky löytyy kotoakin, mutta housuprässiä ei.
Oletpa ap kyllä saanut omituisia viestejä, mutta jätä ne omaan arvoonsa. Ei ihme, että mammat ovat kitkeriä ja vittumaisia, jos ihan sellainen peruskumppanuus ja parisuhdekiintymys ja lämmin tuttu side oman miehensä kanssa puuttuu. Mä nukun matkoillakin TOTTAKAI oman mieheni kanssa, kukaan ei sitä edes kyseenalaistaisi. Ja ymmärrän erittäin hyvin, jos ei ihminen anoppinsa kanssa halua reissata yhtään minnekään. Mä en reissaisi anoppini, mutta en myöskään oman äitini kanssa! En todellakaan.
Ja mitä salailua se nyt sitten olisi, jos ei aikuinen pariskunta kysele lupia omiin ratkaisuihinsa ja omaan elämäänsä menoineen joltakin hemmetin suvulta??? Se on aikuisen ihmisen normaalia elämää, että osataan tehdä siitä elämästä omanlaista, eikä miellytetä milloin ketäkin ja milloin missäkin loputtomasti, kun siinä lopulta käy omalle itselle hyvin huonosti. Ja näitä katkeriahan tämänkin palsta vilisee, omaa kruunua kiillotetaan naurettavasti kuten "joo tottakai mä ottaisin anopin vaikka olohuoneemme sohvalle asumaan".. hah. No mä en ottaisi, enkä silti ole mitenkään kovin huono ihminen.
vai isä, mikä onkaan järkevä valinta?
On melko kallista, jos yhdelle pitää ottaa oma huone viikoksi-kahdeksi.
Ei ole mitään velvollisuutta ottaa anoppia mukaan, jos ei halua. Matkustaminen yleensäkin on mielestäni siinä mielessä "riskialtista", että jos ei ole hyvä matkakumppani, niin matkalla herkästi välit tulehtuu. Voi matkustaa ihan niiden kanssa kuin haluaa. Varsinkin kun tavallisilla ihmisillä on yleensä rajoitettu matkabudjetti, ei niitä matkoja niin vain tehdä, että niitä "riittäisi" sellaisillekin ihmisille, joiden kanssa ei oikein huvita matkustaa.
Ja tosi outoa on tuo, että anoppi nukkuisi pariskunnan toisen puoliskon kanssa, ja toinen joutuisi eri huoneeseen?
Mutta tosiaan, kommentoinkin jo tuossa aikaisemmin, että salailussa on riskinsä.
eli salatkaa edelleen, mitäpä hyödyttäisi kertoakaan? Totta, ette tee mitään väärää, mutta miksi loukata toista, etenkin kun tiedätte, että haluaisi mukaanne.