Raskaana ja mies loittonee kauemmas...

Olet ollut vuoroin pahoinvoiva, vuoroin kivulloinen ja useampia kuukausia haluton. Ei kovin positiivista käsitystä saa tuosta raskaudesta, joten sikäli ymmärrän miehesi kommentit. Todennäköisesti miehesi herää isyyteensä vasta kun lapsi on maailmassa.

ymmärrän kommenttisi. Silti sisällä myös kiehuu,että vitut saa nauttia raskauden jälkeen "minusta" kuten ennen raskautta...



Ap

Raskausaika on kriisi tosi monille pariskunnille. Aikaa, jonka piti olla onnellista, yhteistä odotusta, leimaakin pettymys kumppaniin,suru siitä että hän ei tue, ja pelko siitä että hän ei tule jakamaan iloa lapsesta myöskään syntymän jälkeen. Se on raskasta aikaa. Ei riitä, että nainen käy läpi suuren fyysisen ja psyykkisen murroksen, samalla ei saisi miehen silmissä muuttua yhtään.



En mä osaa sanoa, miten tuon ongelman raskausaikana ratkaisisi. En ole itse onnistunut siinä kahdessa raskaudessa. Ja tiedän ettei moni muukaan ole. Kavereiden kanssa ollaan joskus vitsailtu, että kyllähän näitä lapsia tekis mutta parisuhde ei kestäis kovin montaa raskausaikaa - eikä se siis ole vitsi.



Mut sitten hyvät uutiset. Tumpeloinkin puoliso yleensä kasvaa isäksi, ja hyväksi sellaiseksi, kun saa lapsen syliinsä. Viimeistään silloin, kun lapsi alkaa ottaa kontaktia, miehen on helpompi alkaa toimia lapsen kanssa. Vaikka se tuntuu vaikealta, kannattaa jättää taakse raskausajan parisuhteen ongelmat jos on realistista olettaa ettei miehesi tajua tarpeitasi, ja aloittaa puhtaalta pöydältä synnytyksen jälkeen. (Miehesi, jos koskaan on edes tajunnut että ongelmia onkaan, unohtaa ne tietenkin välittömästi kun lapsi syntyy) Silloinkin kun tuntuu ettei siihen olisi halua eikä voimia. Muuten pikkulapsiajasta ei selviä. Todennäköisesti teille tulee taas hyviä hetkiä, enemmän rakkauttakin voi tulla kuin ennen, kunhan tästä selviätte.



Onnea vauvasta ja tsemppiä...

Voi kiitokset vastauksestasi! Antoi ajattelemisen aihetta. Kiitos!!!



Ap

Ja jos tarkkoja ollaan, niin kaikissa kolmessa raskaudessa olin aika yksin. Ekassa kärsin tilanteesta kovasti, toisessa en ehtinyt miettiä (pieni esikoinen) ja kolmannessa en enää välittänyt.

Mut mies ei osannut suhtautua muhun raskaana ollessani. Ei osannut tukea ja olla mukana raskaudessa.



Kun lapset syntyivät, on ollut hyvä isä kaikille lapsille ja parisuhde on jatkunut siitä mihin jäätiin ennen raskautta. Toki siitä mulle jäi hieman paha maku, mutta itse olen ajatellut niin, että parempi, että mies on kiinnostunut lapsesta kuin vaimosta raskausaikana. Nyt lapset ovat jo isompia eikä lisää tule, eli nyt vaan parannellaan parisuhdetta entisestään.

lapsella kaikki ok. Synnytyskauhut alkaa myös hiipiä mieleen, ja se kuinka tästä selvitään, kun paluuta entiseen ei ole. On paljon pahempaa katsoa toisen kärsimystä, kun kärsiä itse. Mielestäni olet ymmärtänyt miehesi ihan väärin. Säälin sun miestä, ja mielestäni olet ihan liian itsekeskeinen, ja mietit kaikkea minäminä näkökulmasta. Ja jos on kunnellut synnytyskertomuksia, ni aivan hyvin tietää et 100 asiaa voi mennä vikaan, ja mikään ei mene niinkuin on kuvitellut. Luultavasti miestäs on valistettu näistäkin vaihtoehdoista. Ei mikään ihme et sekään ei voi hyvin.

Sama täällä..paitsi että itseä tekisi mieli seksiäkin..

Mutta myös muunlaista hellyyttä.

Alkuun kaikki oli hyvin..nut rv 33 ja mies lähtee aamulla töihon, tulee kotiin, menee maate tai syoraan nukkumaan. Ei tee kotitöitä Ikinä pyytämättä. Silloinkin vastahakoisesti.

Tuntuu niin epäreilulta.

Myös siltä että jokin on vaan peruuttamattomasti muuttunut. Sanoo rakastavansa joskus muttei siltä tunnu ei. Pelkään että sillää on jonu toinen..

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä..paitsi että itseä tekisi mieli seksiäkin..

Mutta myös muunlaista hellyyttä.

Alkuun kaikki oli hyvin..nut rv 33 ja mies lähtee aamulla töihon, tulee kotiin, menee maate tai syoraan nukkumaan. Ei tee kotitöitä Ikinä pyytämättä. Silloinkin vastahakoisesti.

Tuntuu niin epäreilulta.

Myös siltä että jokin on vaan peruuttamattomasti muuttunut. Sanoo rakastavansa joskus muttei siltä tunnu ei. Pelkään että sillää on jonu toinen..

Hui..kirj.niin äkkiä et kirjoitushärö kunnolla))

Ymmärrän tunteesi niiiin hyvin. Aloitus voisi olla sanasta sanaan minun kirjoittama.

Mitään ratkaisua ei sinulle valitettavasti ole tarjota kun itse on jumissa ihan samassa tilanteessa. Paljon voimia sinulle! Yrität keskittyä itseesi ja raskauteen.

Jätä se sika

Sinäkin mietit että "vitut mieheni saa koskea minuun raskauden jälkeen" kun mies ei nyt koske sinuun, ehkä se ajattelee samalla tavalla koska sinä et aiemmin koskenut häneen?

Onko muiden miehet alkaneet puhua että olisi niin kiva viettää viikonloppu kavereiden kanssa mitä lähemmäksi la tulee? Eli että itse poistut kotoa johonkin ja mies jää kotio viikonlopun viettoon.

Itse en tiedä miten moiseen ajatukseen suhtautua. Mulla ei ole edes mitään intoa lähteä minnekään.

Miehille järjestetään kaiken maailman varpajaisia vaikka perkele myö naiset tehdään kaikki työ. Kannetaan mukeloa sisällä 9 kk kaikkine pahoinvointeineen jne ja vielä pukataan se mukelo ulos, kärsitään kivusta ja kaikki ne jälkivuodot ynnä muut. Eipäs meille järkätä mitään juhlia kaiken tuon jälkeen vaikka myö ansaittaisiin juhlat eikä miehet :/

Niiden paikat kärsi eikä läskit kerry.

Sitten alkaa vauva-arki ja painostus laihtumiseen, raskaudesta palautumiseen vaikka ei välttis kiinnosta sitten yhtään mitkään dieetit sun muut kun uni on katkonaista ja olet vaan sen mukelon kanssa. Miehillä on huomattavasti helpompaa.

Ja entäs kun mukelo on tarpeeksi iso jotta isäkin jo pärjäisi mukelon kanssa kotona niin jääkö hoitamaan jos äiti haluaa lähteä tuulettumaan? Tiedän ettei moni isä jää mukelon kanssa kotio vaan lykkää jollekin hoitoon ja lähtee itsekin viihteelle.

Itsestäkin tuntuu siltä että aika yksin saanut olla. Ei kosketa vatsaa jotta tuntisi lapsen liikkuvan kun alkuun sitä odotti että tuntisi liikkeet itsekin. Ei halua puhua ollenkaan koko raskaudesta vaikka enää kolme kuukautta h-hetkeen aikaa. Tekee toisinaan kyllä aloitteen makkarin puolella mutta ei sitten muuten kosketa jne.

No hiukka on turhautunut olo kun toinen haluaa että poistun kotoa viikonlopuksi jotta voisi viettää jätkien viikonlopun ja olla vaan. Nytkin saanut olla vaan. En ole pyytänyt tekemään yhtikäs mitään nytkään :/

En vaan pysty samaistumaan näihin lainkaan. Empatiakyvyttömiä ja keskenkasvuisia miehiä tuollaiset. Itsellä useita raskauksia ollut ja nyt taas raskaus yli puolivälissä. Mies tukee ja tekee kotona paljon, varsinkin alkuraskauden aikana, sillä sain vuosi sitten keskenmenon ja pelkäsimme saman toistuvan. Seksiä on ollut vähintään yhtä paljon kuin ennen raskautta, raskaus on lisännyt omia halujani.