Lue keskustelun säännöt.
isä ei kelpaa lapselle vai lapsi ei kelpaa isälle?
03.11.2005 |
alkaa mennä ihan epätoivoiseksi kun kukaan muu ei kelpaa mihinkään. isänsä kanssa ei halua touhuta. isä ei ole oikein sellainen hassutteleva eikä lämpöinen. paremminkin asioihinsa uppoutunut eikä leiki karhua eikä lentokonetta. meillä ne tekee äiti. on toki mukana lapsen elämässä, mutta ei niin intensiivisesti että lapsi jaksaisi hakea huomiota kun äidiltä (ja monelta muulta esim. isovanhemmilta) sitä helpommin saa.
mikä avuksi? miten saisi lapsen turvautumaan myös isään? onko se kiinni isästä vai lapsesta? pitäisikö minun olla lapselle viileämpi, jotta isäkin sitten kävisi. mutta kun en halua..
Kommentit (6)
on olla enemmän lapsen kanssa, että hän tottuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei ole muita vaihtoehtoja paikalla. äiti ei saa puuttua isän tapaan hoitaa. äidin tapa ei ole aina ainoa oikea.
häntähän tilanne tässä enemmän vaivaa, kuin isää.
hassuttelija, mutta silti vasta lähempänä 3 vuotta alkoi juosta aivan jatkuvasti isin perässä ja ihan minne vaan, sitten äiti ei enää kiinnostanut kuin muonitus yms asioissa ;)
Ja toki isän olisi hyvä tehdä jotain muksun kanssa, ei se tarkoita että tarvitse heittäytyä pelleksi jos ei sellainen luonnistu, huomaa lapsikin jos se ei ole aitoa vaan väkinäistä yritystä. Pikemminkin kannattaisi keskittyä johonkin muuhun, esim. sellaiseen mistä isi tykkää, ja tekee. Esim kalastus, pienelle oma pakki. Tai sitten pikkuinen auttelemaan ja olemaan " tärkeä" osa jonkin projektin onnistumista...vaikka ihan jokin pikku remppahomma ja ojentelemaan työkaluja...eihän pieni toki kauan lkestäviä projekteja jaksa avustaa... mutta hetken edes...niin pikkuhiljaa hetket kasvavat isommiksi toveiksi ja heillä on mielekästä omaa tekemistä...
Ehkä isälle on tullut korkeampi kynnys leikkiä lapsen kanssa, koska se näyttää sujuvan äidiltä luontevammin ja ehkä isä pelkää, etteivät hänen leikkinsä kelpaa lapselle, ovat liian tylsiä tms.
Olisi ehkä hyvä, jos voisit ajoittain jättää isän kahdestaan leikkimään lapsen kanssa, jotta hän voi rauhassa tehdä sen omalla tavallaan. Lapsi jaksaa leikkiä isän (tylsempiäkin) leikkejä, kun äiti ei ole lähettyvillä, ja yhteinen leikkihetki voi sitten puolestaan lähentää isää ja lasta. Isä tuntee olonsa varmemmaksi, jos huomaakin lapsen viihtyvän ja itselläänkin on hauskaa.
Sinun ei kannata olla viileämpi, eikä isänkään yrittää olla kuten sinä. Kumpikin voi olla vanhempi omalla tavallaan, mutta on tärkeää, että isä myös uskaltaa leikkiä lapsen kanssa kykynsä ja halunsa mukaan.
Meillä isällä on huippuhauskat leikit lapsen kanssa, joten minä olen saanut nähdä kovasti vaivaa, olen ollut teidän isän roolissa tavallaan. Nykyään meillä menee oikein hyvin, sillä iän karttuessa lasta ovat alkaneet kiinnostaa rauhallisemmat leikit, jotka sujuvat minulta luontevammin kuin erilaiset riehumiset ja pelleilyt. Nykyään minä leikin kaikenlaisia rakennus- ja nukkeleikkejä, autoilla yms. lapsen kanssa, isänsä huolehtii sitten riehumisesta :-)
turvaa yleensä vain yhteen ihmiseen, mutta myöhemmin huomaat että se kyllä rakastaa teitä vanhempia ihan yhtä paljon riippumatta siitä paljonko aika kukin sen kanssa viettää. Ei äiti eikä isä ole mitään huvimestareita, lapsen kanssa tehdään kotitöitä ja puuhastellaan mitä puuhastellaan, lapsi ei ole mikään ihmeellinen keskipiste, eikä lapsijumala jota pitää miellyttää.