Ihana pomo

Täytyy kerrankin kehua, kun yleensä täällä tulee yhtä sun toista asiaa moitittua...



Mulla on ihana, hajamielinen mutta inhimillinen pomo; kuuskymppinen mies. Koskaan hän ei ole moittinut, kun olen ollut kotona sairaita lapsia hoitamassa. Kun itse olen sairastanut, hän on huolehtinut, että en tulisi puolikuntoisena töihin. Painottaa aina sitä, että itsestään pitää huolehtia, kyselee nukunko tarpeeksi, stressaako työ jne. Tehtäväni olen saanut valita itselleni sopiviksi, eli kevyemmät hommat silloin, kun lapset ovat olleet pieniä. Pomon hajamielisyys ilmenee mm. siinä, että esikoiseni kohdalla unohti, että olin jäämässä äippälomalle :-) Eikä muistanut asiaa, vaikka masu oli jo varsin uhkeankokoinen.



Kahden vuoden kuluttua pomoni on jäämässä eläkkeelle. Toivottavasti hänen seuraajakseen ei valita sitä nelikymppistä pirttihirmua, joka osastollamme pyörii. Taitaa tahti silloin muutua... Mutta nyt täytyy nauttia näistä hetkistä.



Mutta tällaisiakin pomoja on siis olemassa.