Lue keskustelun säännöt.
Ekaluokkalaisen kaverit ja niiden puute
25.08.2011 |
Esikoinen aloitti koulun viime viikolla. Hän kävi eskarin toisella alueella, joten hän ei tunne luokalta ketään. Luokalla on 12 tyttöä, jotka ovat jakautuneet aikalailla kahteen ryhmään (samoista eskareista tulleet). Tyttöni ei tunnu pääsevän porukkaan mukaan, hän ei ehkä uskalla tarpeeksi aktiivisesti ottaa kontaktia.
Tyttö on myös iltiksessä, mutta siellä leikkii pääasiassa yksin tai erään kakkosluokkalaisen kanssa.
Pitäisikö minun olla huolestunut tilanteesta ja mahdollisesti tehdä asialla jotain vai antaa asian olla? Mielessäni vain pyörii oma kouluaika yksinäisinä välitunteineen enkä tahtoisi samaa oman lapsen kohdalle.
Kommentit (10)
open tehtävänä on ryhmäyttää luokka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ainakin yleensä. Auttaisiko opettajan kanssa juttelu? Opettaja voisi keksiä sellaisia tehtäviä, joissa tyttösi pääsisi toisten kanssa puuhaamaan jotain yhdessä ja tutustuisi paremmin. Onnistuisiko mitenkään yhden tai kahden luokkakaverin kutsuminen teille kylään? Tai voisitko koettaa tutustua jonkun luokkakaverin äitiin ja kysellä vähän, jos hän kutsuisi tyttönne heille leikkimään koulun jälkeen?
Minusta kannattaa ainakin yrittää, josko saisi jotenkin sitä yksinäisyyden kehää murrettua.
Kiitos vinkeistä!
Lämmittää mieltä, kun kaikki eivät pidä minua täysin hulluna :) Useat nimittäin sanovat, ettei asiasta kannata vielä tässä vaiheessa olla huolissaan..
Tyttärelläni on synnynnäinen jalkavika, jonka vuoksi hän ei voi harrastaa mitään liikunnallista. Hän kyllä aloittaa pian kuvataidekerhossa, mutta itse olen kokenut vaikeaksi saada harrastusten kautta lapsille kavereita. Toki aina voi toivoa, että joku kiva kaveri sitä kautta löytyisi :)
Hankaluus tässä on se, että minulla ei ole vanhempien yhteistietoja ja en tiedä mihin rajaan saakka voin "tyrkyttää" tyttöä leikkiseuraksi muille. Aion kuitenkin yrittää kutsua vaikka kavereita meille ja jutella ehdottomasti opettajan kanssa, kun pääsemme tässä alkusyksystä häntä tapaamaan
Aion kuitenkin yrittää kutsua vaikka kavereita meille ja jutella ehdottomasti opettajan kanssa, kun pääsemme tässä alkusyksystä häntä tapaamaan
Soitat sille opelle NYT heti! Tai mene joku päivä kouluun tytärtäsi vastaan, kun koulu päättyy. Otat asian puheeksi HETI!
Nyt on vielä mahdollisuus vaikuttaa helpostikin kavereihin ja kaverivalintoihin. Myöhemmin se on jo vaikeampaa! Jos tyttösi on kuukauden päivät aina vaan välituntisin yksin, on porukkaan mukaan pääsy aina vain vaikeampaa.
Tosin meillä poika ja on todella aktiivinen ja sosiaalinen.
Kaikilla pojilla oli pitkäaikaisia kavereita ja poikani ei tuntenut ketään.
Aluksi opettaja hankki pojalleni seuraa ja nyt välkällä sitä on aina.
Pari kaveria on käynyt meillä ja lapseni vain menee kavereiden ovikelloa pimputtamaan.
En tykkää, mutta poika on päkäpää.
Pari poikaa on käynyt meillä.
Vain yhden pojan numero on, niin yhteyksiä ei ole kavereihin ja tapaamiset sopivat koulun jälkeen.
Meidän taloillakaan ei asu poikani ikäisiä poikia.
Olin aluksi aivan kauhuissani, kun tuntui ettei poikani kuulu joukkoon.
Tytöt varmasti vielä hankalampia.
Pakko olla aktiivinen ja vähän tyrkkykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikani tänäänkin lähti kaverin luokse ja ei häntä kylläkään kutsuttu.
En tykkää, että menee noin. On kuitenkin aina seuraan päässyt.
Mikäli odottaisi kutsua, niin sitä tuskin tulisi, kun hänen kaverinsa asuvat samalla omakotitaloalueella.
Leikkivät kuitenkin pihalla, eikä änkeydy sisälle.
lastani olen yrittänyt "tyrkyttää" joillekin leikkiseuraksi ja todella paljon nähnyt vaivaa, kutsunut koko perheitäkin kylään, järkännyt näille aina mukavat oltavat, antanut "sotkea" yms, mutta ei näistä tyrkkykavereista ole mitään tullut. Jos ne kemiat eivät jotenkin syty niin ei sille mitään äidin toiveilla voi, vaikka miten yrittäisi yhyttää. Varsinkin kun ekaluokkalaisilla on puhelin ja vaikka saisit jonkun lapsen leikkimään, voi olla että sille joku kaveri soittaa ja lähteekin saman tein sen kanssa. Karultahan se tuntuu, mutta ei pakottamallakaan saa hyviä leikkejä aikaan. Sen sijaan tyttö on ystävystynyt sitten ihan itsestään ennestään vieraitten kanssa vaikka leikkipuistossa, muiden yksinäisten tai vaikka alueelle muuttaneiden.
En silti mitenkään kiellä koettamasta. En halua riidellä tai olla ikävä ihminen, vaan tämä on (surumielin) ollut oikea kokemukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä alkuvaiheessa erityiseen opettajan on helppo vaikuttaa noihin juttuihin!
T. Alkuope, joka paiskii töitä joka päivä, jotta jokaisella luokan lapsella olisi hyvä olla koulussa
Et nyt oikein ymmärtänyt. Kyllä se kemia on. Lapseni ei leiki kenenkään kanssa, jos kemiaa ei löydy ja on toivottu joukkoon.
Asuu vaan kauempana muista ja muut taas asuu samassa ringissä ja silloin niiden muiden yhdessäolo on helppoa.
Alussa on oltava aktiivinen tai jää yksin, kun muut ovat tunteneet toisensa jo vuosia.
Tai kaverilistalta kysy lapseltasi, ketkä ovat kivoja hänen mielestään ja soita sellaisten kotiin ja pyydä teille joskus kylään. Mainitse asiasta opelle ja iltsuun, jotta osaisivat hieman tuuppia oikeita lapsia tyttäresi läherisyyteen. Näillä minä koittanut pärjät nyt vuoden ja hieman jo tokalla helpottaa. Pari kertaa viikossa joku tyttö käy meillä leikkimässä ja joku aina leikkii välkilläkin hänen kanssaan.