Karu aloitus, mutta minä en ymmärrä, miten joku

Et kai oikeesti ajattele noin jos ihmisella on masennus? :(

Mitä tuo on muuten sinulta pois?

eikä kamppaillen voittaa vaikeudet. Ei, nyt maataan sängynpohjalla, märehditään murheita ja hankitaan diagnooseja. Ja kaikki maksatetaan yhteiskunnalla, jonka taskut on pohjattomat... kuten Kreikasta tiedämme. Vai tiedämmekö.

et ole itse koskaan ollut masentunut. Kokeileppa joskus olla niin masentunut, että mietit, kannattaako hengittäminen enää ja hoida siinä sitten lapsi.



Onneksi itse olen kärsinyt masennuksistani silloin, kun on ollut vara velloa pahassa olossa yksin. Fiilikset on toistaiseksi pysyneet korkealla vauvan kanssa, toivotaan parasta, etten joutuisi enää koskaan siihen kuoppaan.

Hänellä selvästi on elämä, hankala sellainen, tällä hetkellä. Onko sinulla? Ei.



Tuskin tiedät puoliakaan oikeasta totuudesta, ellet asu saman katon alla.

niin voi olla, ettei oikeasti pääse sängystä ylös. Ja se ei korjaannu millään "ota nyt itseäsi niskasta kiinni" -asenteella, vaan kyseessä on sairaus siinä missä syöpä tai reuma tms.



Jos on noin pahassa jamassa, niin kyllä siinä vauvalle apua tarvii.

ikävä sanoa, mutta voipi olla, että sinäkin vielä kohtaat elämässäsi asioita, joita nyt halveksit. Muista silloin nämä ajatuksesi....

se on ihan totta ja kahdenkin jos on pakko

Ja toivonut kuolemaa. Silti tässä sitä vielä ollaan, ilman mitään diagnooseja ja lääkkeitä.

Ihailen ihmisiä ketkä pyytää apua! En ole tippaakaan katkera jos joku saa apua vaan iloinen heidän puolestaan.



t.2

äiti on tunnustanut voimavarojensa vähyyden ja uskaltanut hakea siihen apua. En ymmärrä suomalaista marttyyriasennetta "ei tartte auttaa!", jonka mukaan ennemmin riudutaan yksin vaikka apua olisi saatavilla, koska on niin iso kunnia-asia selvitä yksin.



Ja tosiaan, masennus voi viedä voimat pahastikin, kyse ei ole omasta tahdonvoimasta. Harmi, että osa on jäänyt noin kivikaudelle käsitystensä kanssa. Olisiko parempi että väsynyt ja masentunut äiti esim. turhautuneena ravistelisi vauvan hengiltä? Niin, eipä tietenkään.

on sitä monen vaan jaksettava,jos vaihtoehtoja ei ole.

et yhtään ihmettelisi, miksi tarvitsevat sitä apua:)

Kumpikin on niin onnettomia tunareita, ettei voisi todeksi uskoa. Lapselle on turvallisinta, että joku ulkopuolinen hoitaa ne.

äiti voi tarvita yhden lapsen kanssa itselleen kotiapua monta kertaa viikossa?! Ja siihen vielä isovanhempien, miehen ja muiden auttajien tuki päälle?! Oli masennusta tai ei, niin kyllä yhden lapsen kanssa selviää vaikka taivas tippuisi niskaan.

Eräällä kaverilla on tällainen tilanne ja minusta hän on kuin joku prinsessa, joka kerää hovia ympärilleen. Voi kun minulla on tämä masennus ja vauvallakin on maitoallergia, niin saan kotiapua 5pv viikossa ja isovanhemmat käyvät joka toinen päivä ja mies on kaiken liikenevän ajan kotona, jotta minä vain voisin paremmin märehtiä kurjuudessani.

Get a life!

eikä yrittääkään selvitä kun tuottaa vaan toisille vaivaa ja sulle kiukkua.

kerta kaikkiaan VOI tarvita yhden vauvan ympärille isää yli puoleksi vuorokaudeksi, kaupungin perhetyötä moneksi päiväksi viikossa sekä isovanhempia, ei vaan mee mun kaaliin. Ymmärtäisin, jos auttajatahoa olisi vain yksi.



Taitaa haluta itselleen hoitajia ympärilleen eikä sille vauvalle. Tai sitten on kova manipuloimaan.

lapset ollessa pieni sen psyyke muovautuu hyvin pitkälti. Hyvä kun saa apua, lapsi tässä on se suurin voittaja.

Vastata näin typerälle ap.lle, mutta vastaampa kuitenkin. Et voi tietää masennuksesta mitään jos puhut noin. En itsekään tiedä, kun en ole ollut masentunut, mutta kun vähänkin yritän, niin voin uskoa että joku voi vain olla niin lamaantunut, ettei pysty toimimaan, vaikka oliskin "pakko".

Ei siinä ryhdistäytyminen auta, jos on oikeasti masentunut. Se on sairaus sinä missä muutkin sairaudet.

Jos on oikeasti syvästi masentunut ja taistelee pysyäkseen elävienkirjoissa, niin ei ole kykenevä hoitamaan etenkään pientä vauvaa YKSIN hetkeäkään. Että jos isä on puolet päivästä kotona, niin siinäpä jää vielä puolet päivästä jonkun muun autettavaksi.



Masennus on melko lamauttava tauti ja voin vain kuvitella, miten monessa perheessä vauva saa huutaa väsyneenä, nälissään ja märissä vaipoissa, kun äiti ei lamaannukseltaan edes tajua että vauvalla on hätä. Kyllä siinä on turha sanoa, että ei VOI tarvita hoitajaa 24/7, kun nimenomaan silloin tarvitsee. Jättäisitkö itse oman lapsesi täysin kykenemättömän huoltajan huostaan "vain puoleksi päivää"? Suomalaiset on monesti niin jästipäisiä, ettei apua osata ottaa vastaan, vaikka joku tarjoaakin ja tällaiset "get a life"-kommentit ei ainakaan auta asiaa. Get help, paremminkin.

joilla oli avustaja jatkuvasti.

Terveen äidin kohdalla ei voi samaa ymmärtää--ja toisaalta masennus-diagnooseja annetaan liian helposti. Monella synnyttäneellä on väsymystä tai identiteetti kadoksissa, eikä mitään tekemistä masennuksen kanssa.

Ja masentuneita olen tavannut.

ikävä sanoa, mutta voipi olla, että sinäkin vielä kohtaat elämässäsi asioita, joita nyt halveksit. Muista silloin nämä ajatuksesi....

Juu pärjää vauvan kanssa, mutta mitä jos on niin paha synnutyksenjälkeinen masennus ettei siedä vauvaa silmissään? Parempi saada apua, jotta pääsee masennuksen yli. Ei kukaan valitse masentua...ei se ole flunssa mikä menee itsestään ohi..

ottaakseen apua vastaan?



Kyllä suomessa ON kunnia-asia hoitaa kaikki itse. Yhtenä naisena kaikki mahdollinen. Tampata matot, hoitaa lapset, kuskata perhettä, antaa miehen kerätä voimia kalareissuilla ja pubissa istuen, tehdä ruuat, käydä kaupassa jne jne.



KENELTÄ se on pois rakas ap, jos joku ostaa tai saa muuten vaan apua arkeensa? Ilmeisesti sinulta, ja ilmeisesti olet niin perkeleen väsynyt itse, että asia on aiheuttanut sinussa valtavaa kateutta ja katkeruutta. Suosittelen sinulle myös opettelemista siihen, että kaikkea EI TARVITSE TEHDÄ ITSE! Se tekee elämästä hieman miellyttävämpää!