Mitäs jos torjutaan edes vähän kotiäitien uupumusta?

ja tällä hetkellä autan jo kahta leskimummoa naapureissa. Kolaan pihat ja ajan nurmet ja autan puut liiteriin.



En minäkään tähän lähde enää auttamaan ketään kotiäitiä, kenellä on koko päivä aikaa panna tiskit koneeseen ja tekaista ruoka ja puuhastella omiaan.



Miksihän se kotiäiti ei jouda muuten auttamaan niitä naapurin leskimummoja vaan sille pitäisi käydä muiden apua antamassa.

niin saattaa olla aikaa kotitöillekin ja lapsillakin mukavampaa olla vapaammin ilman joka päiväistä ohjelmoitua ja aikataulutettua elämää.

Miksei torjuttaisi työsskäyvien uupumusta? He käyvät 8 h päivässä töissä ja hoitavat kodin sekä lapset.



Eikö kotiäidit olekaan niitä, jotka jaksavat, koska he rakastavat kaikkein eniten lapsiaan ja omistautuvat valitsemalleen tielle?

Tosiaan, miksi edes vastasit?



(hme tappelua hyvästä aloituksesta)

Mutta en voi kiistää, etteikö minulla jotenkin tökkäisi tuo aloituksen otsikon sanamuoto:



Mitäs jos tojutaan EDES vähän KOTIÄITIEN uupumusta?



Ikään kuin kotiäidit olisivat jotenkin legendaarisen uupunutta porukkaa ja sortuisivat velvollisuuksiensa alle ja kaikkien pitäisi olla superempaattisia ja auttavaisia näitä uupuneita työn sankareita kohtaan.



Ajatus siitä, että työpäivän jälkeen lähtisin kiikuttamaan koko päivän kotona olleelle terveelle ja hyvävoimaiselle ihmiselle vuokaruokaa tai kävisin hänelle kaupassa oletuksella että kun hänellä on niin kauhean rankkaa niin autanpa edes vähän, on vaan jotenkin aivan absurdi. Ja joo, jos hänellä on mielenterveysongelmia tai vaikeasti vammaisia lapsia tai hän on syystä tai toisesta liikuntakyvytön tai muuten sairas niin miksei, mutta ihan peruskotiäiti ei mun mielestä vaan ole lähelläkään listan kärkeä siinä porukassa joka tarvitsee apua KOTITÖIHIN, joita listan asiat ovat.

Mutta täällä pahimmassa ja tiukimmassa puristuksessa tuntuu monesti olevan ne pienten vauvojen valvoneet äidit joilla on isojakin lapsia huollettavana vaikka olisivatkin koulussa tai esim. puokkina hoidossa.



Eniten täällä myös ollaan huolissaan (tai musta tuntuu että näin on mitä olen täällä lukenut ihmisten huolia, voi olla että joku muu on "se virallinen" palstahuoli kuin tää) lapsista, joilla likaiset vaatteet ja pitkät virrailuajat (kaveriperheiden riesana?)ja kotoa löytyy suuren katraan kotiäiti tai masennuksen tai työttömyyden takia kotona oleva äiti.



Nää ryhmät mulla lähinnä oli mielessä kun aloituksen tein, mutta 48, olet oikeassa, olisin voinut muotoilla paremmin kun tarkoitin kuitenkin yleistä auttamishalua, hyväntahtoisuutta ja sitä miten se nostaa niin auttajan, kuin autettavan hyvinvointia, olkoonpa mihin "ryhmään" tahansa kuuluvia.



ap

mulla ei ole mitään, ei mitään kotiäitejä eikä työäitejä vastaan, olen tässä vuorotellen ollut kumpaakin itsekin. Mutta hassua, miten kiihkeästi työäidit nousi heti tähän ketjuun puolustamaan omaa uupumustaan. Sekin on kuitenkin täysin valinnaista. Kyllä työäitiys on valinta. En usko että kovinkaan moni käy siellä töissä yleiskansallisen edun takia, maksaakseen veroja ja tehdäkseen hyvää koko yht.kunnalle/maailmalle. kyllä te (me) työäidit käytte (käymme) töissä vain ja ainoastaan saadaksemme itsellemme ja perheellemme paremman elintason, paremman asunnon, harrastuksia, autot, matkoja, mökin, kuka nyt mitäkin haluaa. Joten, miksi jonkun pitäisi niin hirveästi auttaa meitä, jotta voimme ylläpitää omaa elintasoamme?????

Mutta en voi kiistää, etteikö minulla jotenkin tökkäisi tuo aloituksen otsikon sanamuoto: Mitäs jos tojutaan EDES vähän KOTIÄITIEN uupumusta? Ikään kuin kotiäidit olisivat jotenkin legendaarisen uupunutta porukkaa ja sortuisivat velvollisuuksiensa alle ja kaikkien pitäisi olla superempaattisia ja auttavaisia näitä uupuneita työn sankareita kohtaan. Ajatus siitä, että työpäivän jälkeen lähtisin kiikuttamaan koko päivän kotona olleelle terveelle ja hyvävoimaiselle ihmiselle vuokaruokaa tai kävisin hänelle kaupassa oletuksella että kun hänellä on niin kauhean rankkaa niin autanpa edes vähän, on vaan jotenkin aivan absurdi. Ja joo, jos hänellä on mielenterveysongelmia tai vaikeasti vammaisia lapsia tai hän on syystä tai toisesta liikuntakyvytön tai muuten sairas niin miksei, mutta ihan peruskotiäiti ei mun mielestä vaan ole lähelläkään listan kärkeä siinä porukassa joka tarvitsee apua KOTITÖIHIN, joita listan asiat ovat.

Peesaan tätä. Muuten heikompien auttaminen omien mahdollisuuksien ja voimavarojen mukaan on hieno homma, mutta kotiäidin auttaminen _omassa päätyössään_ tuntuu erikoiselta ekalta avustuskohteelta, kun on paljon ihmisiä joilla on huomattavasti isompi taakka kannettavanaan kuin pelkät kotityöt (kun kerran meidän kaikkien on tavalla tai toisella ne kotityötKIN hoidettava, mutta monella on niiden lisaksi muutakin hommaa...)

Jokanen voi jäädä töistä pois ja elää muiden kukkarolla siellä kotona kotiäitinä. Kotiäidin ei tarvitse edes maksaa veroja (äitiyslomalainenhan ei ole kotiäiti) muutamaa euroa enempää. Mutta hän saa lapsilleen melkein ilmaisen hoitopaikan, kunhan vain jättää yhden alle 3-vuotiaan kotihoitoon.

Kyllä kotiäitiä pitää meidän itsekkäiden naisten auttaa, jotka menemme töihin ja yritämme itse maksaa elämisemme ja samalla siellä työskennellessä hoidamme siellä sairaalassa sitä kotiäidin sairasta lasta teho-osastolla ja olemme leikkurissa avustamassa kotiäidin lapsen leikkauksessa yms.

Se olisi kyllä hienoa jos jäisimme kaikki pois töistä hoitamaan kotiin lapsiamme siihen asti, että ne muuttavat pois kotoa. Samalla voisi sitten ne harva töissäkäyvä äiti autella meitä kun meillä on niin raskasta siellä kotona.

Totta puhut. Töissä käynti on vain valinta kun voisi toisten kukkarolla elää kotonakin.

mulla ei ole mitään, ei mitään kotiäitejä eikä työäitejä vastaan, olen tässä vuorotellen ollut kumpaakin itsekin. Mutta hassua, miten kiihkeästi työäidit nousi heti tähän ketjuun puolustamaan omaa uupumustaan. Sekin on kuitenkin täysin valinnaista. Kyllä työäitiys on valinta. En usko että kovinkaan moni käy siellä töissä yleiskansallisen edun takia, maksaakseen veroja ja tehdäkseen hyvää koko yht.kunnalle/maailmalle. kyllä te (me) työäidit käytte (käymme) töissä vain ja ainoastaan saadaksemme itsellemme ja perheellemme paremman elintason, paremman asunnon, harrastuksia, autot, matkoja, mökin, kuka nyt mitäkin haluaa. Joten, miksi jonkun pitäisi niin hirveästi auttaa meitä, jotta voimme ylläpitää omaa elintasoamme?????

että hän saa uupua siellä kotona ja masistella. Eikö sekin ole vapaa valinta.

Tuli vain mieleen.

mulla ei ole mitään, ei mitään kotiäitejä eikä työäitejä vastaan, olen tässä vuorotellen ollut kumpaakin itsekin. Mutta hassua, miten kiihkeästi työäidit nousi heti tähän ketjuun puolustamaan omaa uupumustaan. Sekin on kuitenkin täysin valinnaista. Kyllä työäitiys on valinta. En usko että kovinkaan moni käy siellä töissä yleiskansallisen edun takia, maksaakseen veroja ja tehdäkseen hyvää koko yht.kunnalle/maailmalle. kyllä te (me) työäidit käytte (käymme) töissä vain ja ainoastaan saadaksemme itsellemme ja perheellemme paremman elintason, paremman asunnon, harrastuksia, autot, matkoja, mökin, kuka nyt mitäkin haluaa. Joten, miksi jonkun pitäisi niin hirveästi auttaa meitä, jotta voimme ylläpitää omaa elintasoamme?????

mulla ei ole mitään, ei mitään kotiäitejä eikä työäitejä vastaan, olen tässä vuorotellen ollut kumpaakin itsekin. Mutta hassua, miten kiihkeästi työäidit nousi heti tähän ketjuun puolustamaan omaa uupumustaan. Sekin on kuitenkin täysin valinnaista. Kyllä työäitiys on valinta. En usko että kovinkaan moni käy siellä töissä yleiskansallisen edun takia, maksaakseen veroja ja tehdäkseen hyvää koko yht.kunnalle/maailmalle. kyllä te (me) työäidit käytte (käymme) töissä vain ja ainoastaan saadaksemme itsellemme ja perheellemme paremman elintason, paremman asunnon, harrastuksia, autot, matkoja, mökin, kuka nyt mitäkin haluaa. Joten, miksi jonkun pitäisi niin hirveästi auttaa meitä, jotta voimme ylläpitää omaa elintasoamme?????

kun heräävät neljältä (viimeistään) että pääsee puoleen kuuteen tekemään sitä kerroshoitajan hommaa josta saa kämäseen sen verran rahaa että saa ruokaa perheelle ja laskut maksettua. Kaiken hyvän päälle teen kahta työtä, toinen on viikonloppuöisin ja toinen tuo aamuvuoro siivoajana, että saataisiin lapsille vaatteetkin ostettua.

Kaikkein koomisinta tässä on se, että naapurin sossuäiti (elämäntapa työtön, sanoi ettei haluakaan mennä töihin) pärjää paremmin kuin me.

Ja ei, ei ennustettu sitä että mies joutuu työtapaturmaan ja halvaantuu, eikä sitä että kelan mielestä mies pärjää sillä minimituella kun vaimo on töissä. Ei tosiaankaan tullut mieleen että myöskään sos.toimiston mielestä ei ole tarpeellista tukea miehen kuntoutusta, vaikka lääkärienkin mielestä miehellä on mahdollisuudet kuntoutua niin että hän kävelee vielä joku päivä.

Minä siis käyn töissä, vien lapset kouluun ja tarhaan, teen kotityöt ja ruoan, mies voi korkeintaan imuroida ja laittaa jotain uuniin, muutoin hän ei oikein voi osallistua. Lisäksi töiden jälkeen hoidan miestä ja yritän jumpata hänen lihaksiaan parhaani mukaan.

Mulla loppuu voimat ihan kohta ja nyt napsahti päässä kun joku alkaa mussuttamaan että "kyllä me työäidit käymme töissä vain ja ainoastaan saadaksemme paremman elintason jne".

Ei, minä käyn töissä että perheemme eläisi edes jotenkin.

Ota ne ruusunpunaiset lasit pois päästäsi. Kaikilla ei ole asiat hyvin.

Hoidin kotiäidin vauvaa ja vein uraäidille omppuja!! mitäs siitä tykkäätte :D

t.opiskelijaäiti

joka joudut tekemään kahta työtä, koska mies on halvaantunut, sinulla on rankkaa, ja ne keillä on rankkaa tarvitsisivat lähimmäisten apua. Rankkaa voi olla sekä työäidillä että kotiäidillä. ihmettelin vaan lähinnä sitä, miksi näin hieno aloitus heti lytättiin ja kaikki työäidit hyökkäsivät sanomaan, että pitää "vain sylkeä kotiäitien naamaan". aina ei voi osaansa valita, joskus joutuu koville, toiset sitten jaksaa, toiset ei... mutta on sääli kuinka kyynisiä ja kylmiä ihmiset toisilleen on, täällä palstalla ja ihan elämässäkin. Yritetään nyt ihan tosissaan ottaa aloittajan neuvosta vaarin ja tehdä elämästä vähän valoisampaa, kaikille. Niille kotiäideille, jotka kuskaa lapsia kerhoon ja niille työäideille, jotka "teholla hoitaa kotiäitien lapsia". Mutta kun se on niiiin vaikeaa ymmärtää, että meillä kaikilla on tilaa täällä, on paljon helpompaa sortua sellaiseen hyvä/paha jaotteluun, minä hyvä, minun valinta hyvä, toinen paha...

Nöyrästi pyydän anteeksi, että joudun menemään töihin siksi, että pystymme maksamaan asuntoamme ja saamme ostettua lapsille ruokaa ja vaatteita. Elämä on valintoja ja en osannut rakkauttani laskelmoida, kuten te kotiäidit. Satuin rakastumaan huonopalkkaiseen mieheen ja joudun siis itsekin kulkemaan töissä.



Kun tulen kotiin päiväkodin kautta klo 16.30, teen ensin ruoan lapsille ja laitan pyykkiä koneeseen ja siivoan keittiön. Tulen sitten kloi 18.00 jälkeen auttamaan sinua kotiäiti ja tulen vaikka pesemään sinunkin pyykkisi ja laittamaan sinulle jonkun vuokaruoan, että jaksat huomenna viettää aikaa lastesi kanssa.



Tiedän, rakkaus ei ole syy mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Mutta joskus näinkin voi käydä ja olen nöyrästi pahoillani siitä, että en osannut valita sitä rikasta miestä, että olisin itsekin voinut jäädä kotiäidiksi.

Idea kenen tahansa auttamisesta on tietenkin ihana. Mutta en voi kiistää, etteikö minulla jotenkin tökkäisi tuo aloituksen otsikon sanamuoto:

Mitäs jos tojutaan EDES vähän KOTIÄITIEN uupumusta?

Ikään kuin kotiäidit olisivat jotenkin legendaarisen uupunutta porukkaa ja sortuisivat velvollisuuksiensa alle ja kaikkien pitäisi olla superempaattisia ja auttavaisia näitä uupuneita työn sankareita kohtaan.

Ajatus siitä, että työpäivän jälkeen lähtisin kiikuttamaan koko päivän kotona olleelle terveelle ja hyvävoimaiselle ihmiselle vuokaruokaa tai kävisin hänelle kaupassa oletuksella että kun hänellä on niin kauhean rankkaa niin autanpa edes vähän, on vaan jotenkin aivan absurdi. Ja joo, jos hänellä on mielenterveysongelmia tai vaikeasti vammaisia lapsia tai hän on syystä tai toisesta liikuntakyvytön tai muuten sairas niin miksei, mutta ihan peruskotiäiti ei mun mielestä vaan ole lähelläkään listan kärkeä siinä porukassa joka tarvitsee apua KOTITÖIHIN, joita listan asiat ovat.

Raavaita kotiäitejäkö tässä vielä muonittamaan, kun itsellä on työt, perhe, huusholli ja ehkä omat vanhemmatkin vielä hoidettavana sen lisäksi että veroista menee osa mammojen päivärahoihin ja virikehoitoihin.

"kun heräävät neljältä (viimeistään) että pääsee puoleen kuuteen tekemään sitä kerroshoitajan hommaa josta saa kämäseen sen verran rahaa että saa ruokaa perheelle ja laskut maksettua. Kaiken hyvän päälle teen kahta työtä, toinen on viikonloppuöisin ja toinen tuo aamuvuoro siivoajana, että saataisiin lapsille vaatteetkin ostettua.

Kaikkein koomisinta tässä on se, että naapurin sossuäiti (elämäntapa työtön, sanoi ettei haluakaan mennä töihin) pärjää paremmin kuin me.

Ja ei, ei ennustettu sitä että mies joutuu työtapaturmaan ja halvaantuu, eikä sitä että kelan mielestä mies pärjää sillä minimituella kun vaimo on töissä. Ei tosiaankaan tullut mieleen että myöskään sos.toimiston mielestä ei ole tarpeellista tukea miehen kuntoutusta, vaikka lääkärienkin mielestä miehellä on mahdollisuudet kuntoutua niin että hän kävelee vielä joku päivä.



Minä siis käyn töissä, vien lapset kouluun ja tarhaan, teen kotityöt ja ruoan, mies voi korkeintaan imuroida ja laittaa jotain uuniin, muutoin hän ei oikein voi osallistua. Lisäksi töiden jälkeen hoidan miestä ja yritän jumpata hänen lihaksiaan parhaani mukaan.

Mulla loppuu voimat ihan kohta ja nyt napsahti päässä kun joku alkaa mussuttamaan että "kyllä me työäidit käymme töissä vain ja ainoastaan saadaksemme paremman elintason jne".

Ei, minä käyn töissä että perheemme eläisi edes jotenkin.

Ota ne ruusunpunaiset lasit pois päästäsi. Kaikilla ei ole asiat hyvin."



Oletkohan palstalla, joka kirjoitit tämän? Elämäsi kuulostaa todella rankalta, ellei jopa mahdottomalta. Menet 5:30 töihin, ja silti viet lapset aamulla kouluun/tarhaan, en ymmärrä miten onnistut tässä yhtälössä. Sinä jos kuka voisit minusta perheesi ja itsesi hyvinvoinnin takia juurikin jäädä hoitovapaalle kotiäidiksi (jos pieniä lapsia kerran myös), kun vielä sanoit, että sulla loppuu voimat ihan kohta. Kotiäitiys (hoitovapaa), ei ole mikään synti, vaan yht.kunnan suoma mahdollisuus mitoittaa omia ja perheen voimavaroja. Sen lisäksi, työttömiä työnhakijoita Suomesta vielä löytyy, jotka mielellään tekevät hoitovapaasijaisuuksia, näin on! Kun ei niitä omia voimia kannata kaikkia hukata pikkulapsiaikaan, ettei tule lopullinen burn out. "Sossuäiti" vaiheen jälkeen on sitten taas edessä tehokkaita työvuosia vielä monta vuosikymmentä (riippuen sun iästä). Ja rahallisestikin se yleensä aina on mahdollista, kun sinunkin "sossuäiti naapurisi" niin erinomaisesti pärjää. Marttyyrikärsijäksi ei kannata ruveta, siitä ei usein hyvää seuraa. Vammautumisia tms. emme voi hallita tietenkään, mutta niidenkin sattuessa asiat tulee voida järjestää inhimillisesti...

erästä työssäkäyvää yh-isää lajittelemalla hänen lastensa puhtaat pyykit kaappiin, etsimällä parit ainakin 30 lasten sukalle, pistin likaiset astiat koneeseen ja esivalmistelin lasten ruuan, jotta saisivat pian syödäkseen kun päiväkodista kotiutuvat.

Kotiäidin luona en kävisi edes rahasta auttamassa.