Olisiko tämä kaikki helpompaa jos ei olisi lapsia?

Meillä on neljä lasta ja kesällä kuulin sairastavani syöpää. Tulossa hoitoja ja ties mitä eikä ennustekaan kovin ruusuinen ole. Minua ei oma osuuteni asiassa pelota; kestän hoidot eikä kuolema sairauden uuvuttamana ole pelottava vaan helpotus. MUTTA miten ihmeessä lapsemme selviävät tästä?? Itken silmät päästäni kun ajattelen että mahdollisesti lapseni jäävät äidittä, toki rakastavan ja osaavan isänsä kanssa mutta kumminkin. Olisiko helpompi suhtautua omaan sairauteen jos ei olisi lapsia? Vai ovatko lapset kuitenkin se voimavara joka auttaa jaksamaan vaikeatkin hetket murtumatta täysin? Kokemuksia, ajatuksia? Terkut tutuille!