Annatteko 5 -vuotiaan ulkoilla yksin?

mutta vastaan silti. Omani on siis ekaluokkalainen. Pihapiirissä on iso joukko lapsia, jossa yksi 5 v saa ulkoilla yksin. Hänen taidot ei riitä muiden kanssa leikkimiseen, vaan hän "kiusaa" muita, heittelee kivillä (ihan aikuisen nyrkin kokoisilla) ja hakkaa kepeillä, välillä pienemmillä, välillä isoilla ja paksuilla. Kukaan ei vahdi tätä 5 v lasta, ei ole kertaakaan vahtinut koko kesän aikana. Lapsi vaeltelee kerrostalojen pihalla miten sattuu, kuseksii joka paikkaan, ajelee hissillä naapuritaloissa yms. Repii kukkia, puita ja heittelee tavaroita. Huitoo ketä vaan millä vaan, saattaa mennä johonkin pihaan ja ottaa vaikka taloyhtiön ison lumilapion ja alkaa huitomaan muita. Kertaakaan ei ole isä tai äiti ollut katsoamssa, eikä kaivannut tätä lasta. Kulkee likaisena, ja jos vieraat aikuiset häntä komentaa, alkaa uhittelemaan ja lällättämään vieraalle aikuiselle, mitään ei usko. Komentaminen on siis mm sitä, että vieras aikuinen (jonkun toisen lapsen vanhempi) menee ja käskee häntä lopettamaan kivien heittelyn tai kepillä hakkaamisen, koska on kuitenkin pelko, että jotain sattuu ja pahasti. Lapsi vaan lällättää ja nauraa päälle. Kulkee pihassa leikkivien lasten perässä, roikkuu mukana, taidot ei riitä leikkiin, mukaan on pyydetty ja otettu, kunnes kaikilla lapsilla ns meni hermo tähän kiusankappaleeseen, eikä kukaan (eikä tarvikaan) enää halua leikkiä hänen kanssaan, koska ei pysty tekemään muuta kuin heittelemään kiviä muiden päälle. Tällaisia on osa näistä itsenäisesti ulkoilevista 5 v lapsista, ehkä hänenkin vanhemmat uskoo että hyvin sujuu meidän lapsen yksin ulkoilu, hyvin pärjää ja voi luottaa.

mutta vastaan silti. Omani on siis ekaluokkalainen. Pihapiirissä on iso joukko lapsia, jossa yksi 5 v saa ulkoilla yksin. Hänen taidot ei riitä muiden kanssa leikkimiseen, vaan hän "kiusaa" muita, heittelee kivillä (ihan aikuisen nyrkin kokoisilla) ja hakkaa kepeillä, välillä pienemmillä, välillä isoilla ja paksuilla. Kukaan ei vahdi tätä 5 v lasta, ei ole kertaakaan vahtinut koko kesän aikana. Lapsi vaeltelee kerrostalojen pihalla miten sattuu, kuseksii joka paikkaan, ajelee hissillä naapuritaloissa yms. Repii kukkia, puita ja heittelee tavaroita. Huitoo ketä vaan millä vaan, saattaa mennä johonkin pihaan ja ottaa vaikka taloyhtiön ison lumilapion ja alkaa huitomaan muita. Kertaakaan ei ole isä tai äiti ollut katsoamssa, eikä kaivannut tätä lasta. Kulkee likaisena, ja jos vieraat aikuiset häntä komentaa, alkaa uhittelemaan ja lällättämään vieraalle aikuiselle, mitään ei usko. Komentaminen on siis mm sitä, että vieras aikuinen (jonkun toisen lapsen vanhempi) menee ja käskee häntä lopettamaan kivien heittelyn tai kepillä hakkaamisen, koska on kuitenkin pelko, että jotain sattuu ja pahasti. Lapsi vaan lällättää ja nauraa päälle. Kulkee pihassa leikkivien lasten perässä, roikkuu mukana, taidot ei riitä leikkiin, mukaan on pyydetty ja otettu, kunnes kaikilla lapsilla ns meni hermo tähän kiusankappaleeseen, eikä kukaan (eikä tarvikaan) enää halua leikkiä hänen kanssaan, koska ei pysty tekemään muuta kuin heittelemään kiviä muiden päälle. Tällaisia on osa näistä itsenäisesti ulkoilevista 5 v lapsista, ehkä hänenkin vanhemmat uskoo että hyvin sujuu meidän lapsen yksin ulkoilu, hyvin pärjää ja voi luottaa.

ja teille ei ole tullut mieleen kertoa tämän lapsen vanhemmille mitä lapsi touhuaa? Huomattavasti järkevämpää on mielestänne ollut jättää lapsi pois muiden lasten leikeistä. Mitä tämä kertoo sitten sinusta???

Omakotitalo alueella asutaan, melkein tien päässä. Tie on umpikuja, eli liikennettä tosi vähän.



Mutta hän on koko ajan "silmieni alla", eli ikkunoista seuraan taukoamatta hänen liikkeitään. Heti jos häntä ei näy, lähden etsimään. Useimmiten hän on hakemasssa esim.leluja varastosta tai käymässä naapurin lapsen kanssa naapuripihalla..



Mutta harvoin hän kyllä yksin "joutuu" ulkoilemaan, kun ulkoilemme olen lastemme kanssa.



Kotityöt pystyn tekemään joskus muulloinkin, kuin lastemme ulkoillessa. Minusta on mukava touhuta heidän kanssaan :)



Mutta siis ei minulla ole mitään sitä vastaan jos naapurinkin lapset ulkoilevat yksinään. Jos he ovat meidän kanssa yhtä aikaa ulkona, otamme heidätkin leikkeihin ja "vahdin" samalla heitäkin =)



Kyllähän 5v. on jo fiksu lapsi ja ymmärtää jo aika paljon mikä on sallittua ja mikä ei, ainakin jos ne on aikanaan hänelle opetettu ;)



Ehkä asia olisi toinen, jos asuisimme kerrostalossa. Silloin en tiedä antaisinko vielä ulkoille yksinään,varsinkin jos en koko aikaa näkisi ikkunasta. Ja varmaan riippuisi siitäkin minkälaista porukkaa alueella asuisi ;)

en anna. Meillä ei ole siihen mitään tarvetta.

Lasten ja nuorten suurimmat ongelmat on kuitenkin SUomessa yksinäisyys ja siitä johtuva turvattomuus. Se tulee ihan kaikkialla esiin.

naapuri antaa. Vaikeaa voisi olla perustella asiaa jos olisi taas "kun toiset saa"- vietävissä.

siis omassa pihassa saa meidän 5v ja 3v olla ilman valvontaa. Jos haluavat mennä naapureille kylään niin siihen tarvii luvan, mutta yksin saavat mennä. Sitten pian käyn perästä katsomassa, että ovat siellä ja hakemassa pois.

Lapseni ovat hyvin luotettavia, eikä ole tarvinut pelätä karkailua tai muutakaan. Jos kävisivät jossain puistossa, niin pakko olisi käydä välillä tsekkaamassa tilannetta, isompi on aika tempperamenttinen ja saattaa alkaa retuuttaan ainakin omaa pikkuveljeään.

Ihan tuo riippuu lapsesta, millainen luonne, sekä pihasta. En minäkään autojen sekaan olisi antanut mennä, mutta kun on rauhallinen ok-talon piha niin mikä ettei.

Kotityöt pystyn tekemään joskus muulloinkin, kuin lastemme ulkoillessa. Minusta on mukava touhuta heidän kanssaan :)

miten sattuu 8.00-19.00 välillä joten minä en siellä jouda olemaan aina juuri silloin kun he haluaa ulkoilla. Meillä ei ole mitään ulkoiluaikoja.

en anna. Meillä ei ole siihen mitään tarvetta.

Lasten ja nuorten suurimmat ongelmat on kuitenkin SUomessa yksinäisyys ja siitä johtuva turvattomuus. Se tulee ihan kaikkialla esiin.

Ei ne lapset yksinään ulkoile, vaan porukassa. Eivätkä tosiaan kaipaile vanhempia mukaan leikkeihinsä ;-) Eri asia tietenkin jos lapset vaan sysätään yksinään omakotitalon pihalle ja pannaan ovi lukkoon perässä...

että sen isän kommentti oli "kyllä se saa siellä olla" kun sille on sanottu. Ei siis kiinnosta, ei yhtään. Kaljapullo kädessä kerran haki illalla "kakaransa" ihan omia sanojansa käyttääkseni kotiin, Olen omalleni sanonut, että ei tarvi leikkiä enää sen kanssa, jos kiviä vaan heittelee, eikä omia vanhempia todellakaan kiinnosta. Emme ole mikään kasvatus- ja perheneuvola, vaan tavallisia perheitä, joilla on tavallisia lapsia.

Asutaa omakotitalossa ja rauhallisen umpikujaan päättyvän tien varrella. Ulkoilee muiden naapuruston lasten kanssa. Pidän silmällä ikkunasta ja jos jotain epäilyttävää kuuluu tai ei kuulu mitään, käyn katsomassa. On vilkas poika, mutta vähän arka eli ei uskalla tehdä mitään vaarallista, eikä lähde liian kauas omasta pihasta. On kyllä sovittu minne asti saa yksin lähteä. Minusta itsekseen liikkuminen on hyvä aloittaa silloin, kun siihen lapsella löytyy omia haluja ja valmiuksia. Kurja sitten heittää koulutielle ihan kylmiltään. Voihan toki olla, että jos meillä joku hurjapää sattuisi asumaan, niin ajatukset olisivat toisenlaiset.

oli suoraan sanottuna heitteillejätetty yksinään ulkoilija, mutta hän oli poikkeus porukassa. Tämä yksi oli jo 3-vuotiaana yksin pihoilla ilman mitään valvontaa, eikä hänelle varmaan koskaan ollut selitetty mitään sääntöjä. Aika kiva tuollaisen pienen päätellä ihmismäiset käytöstavat pelkän mallioppimisen perusteella... Nykyisessä taloyhtiössä kaikki 5-vuotiaat lapset ulkoilevat yksinään. Kaikki vanhemmat ovat kuitenkin ulkoilleet näiden samojen lasten kanssa monta vuotta ja tarkkailun perusteella ollaan havaittu, että pärjäävät ulkona jo keskenäänkin. Toki joskus tulee keppitappeluita tai kivenheittoa, mutta enimmäkseen leikit sujuvat ihan hyvin. Eikä tuonikäisten perässä enää aikuiset edes pysy (ajavat pyörällä tai potkulautailevat lujaa), joten paras vaan kerrata sääntöjä ja opetella luottamaan.

tosin lapsi jo lähempänä 6 kuin 5 vuotta.



Ja saa mennä naapuriin tietä pitkin jos sieltä on pyydetty leikkimään. Käy kysymässä kotoa kuitenkin luvan.

en anna. Meillä ei ole siihen mitään tarvetta.

Lasten ja nuorten suurimmat ongelmat on kuitenkin SUomessa yksinäisyys ja siitä johtuva turvattomuus. Se tulee ihan kaikkialla esiin.

Ei ne lapset yksinään ulkoile, vaan porukassa. Eivätkä tosiaan kaipaile vanhempia mukaan leikkeihinsä ;-) Eri asia tietenkin jos lapset vaan sysätään yksinään omakotitalon pihalle ja pannaan ovi lukkoon perässä...

Ongelmahan ei usein ole se, että lapsi on yksin vaan ilman aikuisen valvontaa. Joukossa se tyhmyys vasta tiivistyykin. Jos 5-vuotias satuttaa itsensä, toinen 5-v. voi hakea apua, mutta suurin osa toilailuista alkaa juuri siksi, että yllyttävät toisiaan.

Me asumme isolla omakotitontilla ja juuri 5-vuotiaana esikoinen alkoi ulkoilla yksin, kuopus vähän nuorempana. Asumme järven rannalla, mutta kummallakaan ei ole ollut hinkua juosta järveen, ja laiturille menemisestä on tietysti varoitettu lujin sanoin. Enemmän minua huolestuttaisi ulkoilu, jos tässä pörräisi paljon muita ihmisiä eli jos asuttaisiin vaikka kerrostalossa tai rivarissa.

jos leikkipaikka olisi kerrostalon rauhallisella sisäpihalla, johon näkisi ikkunasta tai parvekkeelta. Mutta meidän leikkipuiston vieressä kulkee vilkasliikenteinen tie, enkä näe sinne kunnolla parvekkeelta. Eli en anna vielä.

ja saanut nyt koko kesän mennä omalle pihalle, jos naapurin lapsia siellä myös leikkimässä. Näistä osa vähän vanhempia tai samanikäisiä. Asutaan kerrostalossa (espoossa), jossa aika suojattu piha, parkkipaikalle ei saa mennä ja muutenkin rajat käyty läpi, minne saa mennä ja mitä pitää tehdä jos tulee joku ongelma. Välillä olen pienemmän kanssa mukana pihalla, mutta yleensä lähden aiemmin ruoanlaittoon tai muuta kotiin puuhailemaan ja poika saanut jäädä pihalle kavereiden kanssa ja hyvin on mennyt. Näen kotona ikkunasta ja voin huutaa parvekkeelta/kuulen jos lapsella jotain asiaa. tarkistan aina tilanteen 5-10min. välein ja tiedän, että monet naapureiden lapsista tekee samoin, ja huolehtivat myös muiden lapsista.

Tähän omatoimiulkoiluun ryhdyttiin pojan omasta toiveesta. Ulkoilee myös aina vain kavereiden kanssa ei halua ulos jos siellä ei ole ketään kaveria. Yleensä leikkii iltaisin omalla pihalla ja aamuisin käyn molempien lasten kanssa puistoissa/kerhossa jne. Seuraavia sääntöjä on myös:jos tappelee, riehuu, käyttäytyy huonosti tai ei tule kotiin kun huudetaan, ei pääse seuraavalla kerralla ulos, näin ei ole tehty kuin kerran.

Aiheesta muuten oli juttua tän päivän hbl:ssa ettei vanhemmat uskalla päästää lapsiaan ulos yksin, kun pelkäävät ilmoitusta lastenvalvojalle heitteillejätöstä...Naurettavaa tää suomen touhu. Joskushan sen lapsen on itsenäistyttävä ja miksei aloitella omalta pihalta reviirin kasvatusta pikkuhiljaa.Ei se koululainen muuten yhtäkkiä selviä kaikesta yksin

Omalta, tiellepäin aidatulta pihalta. Saa siis leikkiä leikit loppuun esim.pksta tullessa. Myös 1.5 v saa olla muutamia min samalla pihalla yksin. Eli ovat varmasti samalla pihalla itsenäisiä 3-5v iässä jollei tule mitään uutta (esim karkailua) esille. Kyllähän se aika hirvittää kun on aika lähteä pois pihasta, pyöräilemään tms. Pitää vain opettaa liikennesääntöjä yms nyt huolella.

mutta vastaan silti. Omani on siis ekaluokkalainen. Pihapiirissä on iso joukko lapsia, jossa yksi 5 v saa ulkoilla yksin. Hänen taidot ei riitä muiden kanssa leikkimiseen, vaan hän "kiusaa" muita, heittelee kivillä (ihan aikuisen nyrkin kokoisilla) ja hakkaa kepeillä, välillä pienemmillä, välillä isoilla ja paksuilla. Kukaan ei vahdi tätä 5 v lasta, ei ole kertaakaan vahtinut koko kesän aikana. Lapsi vaeltelee kerrostalojen pihalla miten sattuu, kuseksii joka paikkaan, ajelee hissillä naapuritaloissa yms. Repii kukkia, puita ja heittelee tavaroita. Huitoo ketä vaan millä vaan, saattaa mennä johonkin pihaan ja ottaa vaikka taloyhtiön ison lumilapion ja alkaa huitomaan muita. Kertaakaan ei ole isä tai äiti ollut katsoamssa, eikä kaivannut tätä lasta. Kulkee likaisena, ja jos vieraat aikuiset häntä komentaa, alkaa uhittelemaan ja lällättämään vieraalle aikuiselle, mitään ei usko. Komentaminen on siis mm sitä, että vieras aikuinen (jonkun toisen lapsen vanhempi) menee ja käskee häntä lopettamaan kivien heittelyn tai kepillä hakkaamisen, koska on kuitenkin pelko, että jotain sattuu ja pahasti. Lapsi vaan lällättää ja nauraa päälle. Kulkee pihassa leikkivien lasten perässä, roikkuu mukana, taidot ei riitä leikkiin, mukaan on pyydetty ja otettu, kunnes kaikilla lapsilla ns meni hermo tähän kiusankappaleeseen, eikä kukaan (eikä tarvikaan) enää halua leikkiä hänen kanssaan, koska ei pysty tekemään muuta kuin heittelemään kiviä muiden päälle. Tällaisia on osa näistä itsenäisesti ulkoilevista 5 v lapsista, ehkä hänenkin vanhemmat uskoo että hyvin sujuu meidän lapsen yksin ulkoilu, hyvin pärjää ja voi luottaa.

Pakko kysyä, että millä paikkakunnalla asutte? Kuulostaa niin paljon mun tuttavan lapselta...

Ei kyllä ollut valmis siihen. En kuitenkaan voinut olla aamusta iltaan ulkona hänen kanssaan.

Asutaan rauhallisella alueella ja impulssiivinen lapsi on aina jossain missä ei pitäisi.

Mahtaa olla hylätty tunne!

Numerolle 43 sama juttu. Minä luotin lapseeni, yksin en voisi kuvitella päästäväni kulkemaan liikenteessä 5- vuotiasta, joku olisi minuna päästänyt koska lapsi oli kulkenut vuosia vierellä hyvin!!

Et sinä voi sanoa että kaikki kuolleet lapset olisivat epäluotettavia, noin sanominen on todella kurjaa.

5- vuotias on pieni ja tekee paljon virheitä koska ei ole valmiina liikenteen seuraaminen, tämä tapahtuu vasta n. 10- vuotiaana.

38

Tässä puhutaan yksin pihalla olosta, ei liikenteessä hillumisesta.

Mutta siihenkin voin sanoa, että ei ole suurimmalla osalla ekaluokkalaisista äitiä viemässä aamulla kouluun, että kyllä se koulumatkakin täytyy jo 7 vanhana osata.