Annatteko 5 -vuotiaan ulkoilla yksin?
Aikuinen sisällä, tavoitettavissa, mutta ei vahdi lasta koko ajan, vaan tekee kotitöitä ym. Onko ok, luotatteko 5 -vuotiaaseen joka ulkoilee yksin? Perusteluita!
Kommentit (55)
ulkoilla viikko sitten 5-vuotiaana ja annan ulkoilla nyt 6-vuotiaana.
Onko teillä, jotka ulkoilette läpi vuoden aina samanlainen rytmi, tyyliin että klo 10-12 ollaan ulkona ja sitten taas klo 15-16? Vai miten esim. kesällä järjestätte sen, että olette koko ajan lasten kanssa valvomassa ulkoilua? Kun esim. jostain toukokuusta syyskuulle meillä lapset säntäävät pihalle heti aamupalan jälkeen ja tulevat sisään joskus vähän ennen nukkumaan menoa. Toki välillä syödään (sekin usein ulkona) jne. mutta meno on sellaista avoimet ovet -tyyliä. Itse en ainakaan pysty montaa kukautta patsastelemassa pihalla lasten touhuja valvomassa aamusta iltaan ja hyvin on mennyt siitä huolimatta, nyt jo 3 kouluikäistä lasta.
Asumme omakotitalossa ja esim. jossain puistossa ei käydä ikinä.
kyllä mä oman lapseni tunnen paremmin kuin kukaan muu. Ei mun tarvii perustella. Myös nyt 3v ulkoilee hänen kanssaan ilman, että olen ulkona koko ajan ja on ulkoillut jo ainakin vuoden.
Ei mene autotietä ihan liki. Aitaa pihalla ei ole, mutta mun lapsilla on aivot ja ne uskoo kun sanon, ettei pihalta saa poistua. Paitsi jos kysyy luvan niin naapurinlikkaa saa hakea leikkimään, joka hänkin on ihan rajanaapuri, ei tarvitse mennä autotien kautta.
Ensi kesänä piha aidataan, koiran tulon takia.
Pääsääntöisesti olen aina mukana ulkona. Joskus on ollut takapihalla trampassa tai hiekkalaatikossa, mutta silloinkin katson ikkunasta että on siellä varmasti. Asutaan rauhallisella omakotitaloalueella, mutta mielestäni minulla on aikaa olla lapseni kanssa. Muutaman vuoden päästä ei enää tarvitse.
miten sattuu 8.00-19.00 välillä joten minä en siellä jouda olemaan aina juuri silloin kun he haluaa ulkoilla. Meillä ei ole mitään ulkoiluaikoja.
ulos saa mennä ja sisään tulla milloin huvittaa. Ja minä en edes valehtele tekeväni mitään kotitöitä sillä välin, saatan ihan istua tässä ja juoda vaikka kupin kahvia, hyvällä omallatunnolla.
Ja ihmettelen niitä, jotka antavat niin pienen kulkea vapaasti. Se on tietysti eri asia, jos on omakotitalo, jossa on aidattu piha ja ikkunoista näkee lapsen, mutta en antaisi mennä vapaasti esim rivitalotaloyhtiön pihoilla ja ympäristössä. Aina voi tulla autoja tms ja niin pieni ei ole valmis leikkien ohessa ottamaan kaikkia vaaratekijöitä huomioon. Samoin noin pienten leikeissä pitää välilä olla aikuinen katsomassa, ettei leikit ole liian rajuja tai vaarallisia, esim liian vaaralliseen paikkaan rakennettu maja, hyppimistä liukkailla kalliolla, liian rajua painia keskenään tms.
Asumme kerrostalossa Helsingissä, jonka vieressä kulkee autotie ja myös pihalla menee autoja. Olen ajatellut, että ennen ekaluokalle menoa voisi 7 vuotta täytettyään olla pienen hetken valoisana aikana pihalla yksin.
Te, jotka laitatte 3-vuotiaan 5-vuotiaan (tai parin sellaisen) vastuulle, hävetkää! Jos jotain sattuu, ette voi panna sitä pienen lapsen vastuulle.
Surullisia uutisia, kun 5 ja 3 vuotiaat on laitettu keskenään ulos. Hävetkää laiskat ja vastuuttomat vanhemmat.
Lapsen impulsseille ei mahda mitään.
5,5- vuotias lapseni kuoli vaikka olin itse vieressä.
Me ollaan pyöräilty usein rauhalliselta alueelta 2 kilsan matkoja uimarannalle, syömään jätskit kun poika 3- vuotiaana oppi sotkemaan ilman apareita. Siitä lähtien aktiivisesti liikuttiin ja opeteltiin liikennesääntöjä. Koskaan en pelännyt että lapsi menisi autotielle koska lapseen luotin vieressä.
Oletettavasti kuolema tuli niin että katsoi vieressäni oikealle, unohti vasemman, meni tielle ja auto ajoi päin. Aivovamma tuli josta ei voitu pelastaa.
Mitä nyt olen Kävyn toiminnassa ollut, lähinnä jaksanut lukea kotiin kannettavaa lehteä niin siinä on tullut tutustuttua miten eri tavoin lapsi kuolee.
Kyllä se pysähdyttää kun lukee miten lapsi on kotipihassa ja menee viereiseen jokeen, lampeen yms lutakkoon. Näitä lapsia on opetettu ettei mennä yksin, moni on ollut hyvin luotettava lapsi. Jää jonkun lautapinon alle ja ties mitä tapoja sitä onkaan!
Oma lapsi osasi odottaa nätisti että annetaan lupa ylitykseen. En varmaan koskaan tule ymmärtämään minkä takia lapsi tielle meni, hän ei koskaan ollut tehnyt mitään sellaista. Luotinko liikaa? Vai tapahtuuko näitä oikeasti vaikka miten koittaa tasoittaa ja opettaa?
Olen melko tiukka vanhempana ja lapsi olisi NIIIN saanut rangaistuksen kun lähti ilman lupaa, nyt vaan oli kamala onnettomuus ja saattoi vaan itkeä lapselle ettei äiti ole vihinen ja teit virheen.
Meillä on pian 3 alle 5- vuotiasta lasta ja pelkään ihan jumalattomasti liikennettä, pelkään että lapsi menee hukkumaan lähijokeen.
Koitan vaan päästää ekaluokkalaiseni tuonne ulos kävelemään koulumatkaa vaikka sisuksia vääntää kauhu.
Jos tätä onnettomuutta ei olisi tullut niin varmaan minäkin päästäisin lapsen huolettomasti koulumatkalle, kuten muutkin.
Ennen onnettomuutta meillä lapset leikki pihalla keskenään muutaman vuoden, kysyivät luvan päästä naapuriin leikkimään. Seurasin ikkunasta puuhaa. Siis lapset oli 4- ja 5- vuotiaita ja sitä pari vuotta.
Saa nähdä miten tiukalla silmällä pidän näitä nuorempia onnettomuuden jälkeen kun he kasvavat.
Surullisia uutisia, kun 5 ja 3 vuotiaat on laitettu keskenään ulos. Hävetkää laiskat ja vastuuttomat vanhemmat.
kun pieni on vaan juossut auton alle äidin ollessa vieressä? Niinkin voi käydä ja sen estät vain pitämällä hihnassa.
Te, jotka laitatte 3-vuotiaan 5-vuotiaan (tai parin sellaisen) vastuulle, hävetkää! Jos jotain sattuu, ette voi panna sitä pienen lapsen vastuulle.
Tuolla ne nytkin on, halusitvat ulos kun sataa lunta. Meidän pihalla ei ole mitään sellaista vaarallista, jota ei voisi tapahtua myöskin minun ollessa siellä. Ja lasten äänet kuuluu kokoajan.
Voi sinne se lentokone taas tippua, mutta en minäkään sitä jaksa kiinni ottaa...
koulumatkan yksin, yleensä kyllä pyrin saattamaan mutta joskus ei vain onnistu. Matkaa vajaa kilometri, yksi tie ylitettävänä, mutta siinä on ns. suojatievahti koulujen alku- ja lopetusaikaan eli sinänsä turvallista.
Puistoon mennään kyllä kaikki yhdessä, mutta tavallaan siis ulkoilee joskus yksin.
asutaan lähiössä Helsingissä kerrostalossa, iso tie vieressä. En luota täysin lapseen enkä siihen minkälaista porukkaa tossa isolla tiellä saattaa olla liikkeellä.
Pääsee aina kyllä edeltä ulos kun tulen kahden pienemmän kanssa perässä, mutta ollut ehkä moin 10min siellä yksin.
Olen omassa pihapiirissäni ainoa kuka ei annan 5-vuotiaan ulkoilla yksin.
Moni antaa 3-vuotiaidenkin ulkoilla ilman valvontaa ja pyöräillä pitkin pitkin pyöräteitä.
Asutaan sellaisessa viidensadan ihmisen "kylässä". Rauhallinen paikka.
Ainoa vaara taitaa olla tuo meri (ensimmäinen ranta on tien toisella puolella noin 20 metrin päässä), mutta lapsi on sisäistänyt hyvin, ettei sinne mennä ilman aikuista.
Eli siis, luotan lapseen eikä ole nyt kertaakaan pettänyt luottamusta.
Ulkoilee tässä omassa ja naapuruston pihassa samanikäisten kavereidensa kanssa. EN näe mitään syytä miksei voisi niin tehdä.
Harjoittelimme ulkoilua niin, että lapsi sai mennä 5 minuuttia aikaisemmin yksin pihaan. Totesimme kuitenkin, että vielä liian aikaista. Ei osannut riitävästi varoa autoja (parkkipaikalle ajetaan osittain pihan läpi).
ja kaikki muutkin noin 10 samanikäistä lasta meidän taloyhtiössä ulkoilevat keskenään. Toki joku vanhempi aina silloin tällöin tsekkaa ettei mitään ihan villiä tapahdu, mutta enimmäkseen ovat keskenään. Osa on 5-vuotiaina jo aika fiksuja, osa ei.
Kenties rivarissakin, kerrostalossa en antaisi. Ja mukana pihalla on myös alle kolme vuotias, kahden isomman vastuulla ja minä saatan olla tekemässä kotitöitä.
Asuvat maalla, joten pikkukylällä ei takuulla "autoonhoukuttelijoita" ym. epämääräisiä tyyppejä liiku. Lapsi on erittäin vilkas ja impulsiivinen, saa typeriä päähänpistoja, sellaistenkin asioiden suhteen, joista ollaan puhuttu.
Mielestäni ei siis ole kypsä ulkoilemaan yksin. Muutenkaan harvalla viisivuotiaalla on yksin olemiseen vaadittavaa kypsyyttä ja ajattelukykyä saati vaaranhavaitsemiskykyä.
Itse olen mm. lapsena kiivennyt talon katolle, leikkinyt jokirannassa, tippunut puusta ja mätkähtänyt keinusta mahalleen maahan --> kamala kipu, ilma pakkautui ulos keuhkoista enkä heti pystynyt hengittämään. Näiden tapahtumien aikaan olen ollut 5-7 -vuotias, ja ulkoillut yksin.
En tahdo lapseni ulkoilevan yksin, mummo taas on sitä mieltä, että viisivuotias voi olla pihalla yksin, kun "pelisäännöistä" on sovittu...
ap
en anna. Meillä ei ole siihen mitään tarvetta.
Lasten ja nuorten suurimmat ongelmat on kuitenkin SUomessa yksinäisyys ja siitä johtuva turvattomuus. Se tulee ihan kaikkialla esiin.
Lähes itsenäisesti saa ulkoilla.
Asumme omakotitaloalueella, tiellä ei ole läpikulkua.
Meillä 4-vuotiaaksi asti lapset olleet aikuisen valvonnassa ja se aika on opiskeltu pihojen rahoja ja sääntöjen/käskyjen ymmärtämistä: esim. "nyt pysytään omassa pihassa" ja jos askelkin menee naapurin puolelle, niin haetaan tai iän mukaan käsketään takaisin omaan pihaan.
4-vuotiaana on saanut alkaa olla yksin OMASSA pihassa. Muutaman erheen jälkeen kyllä ovat jokainen vilkkaudesta riippumatta oppineet, että OMASSA pihassa saa olla. Lapsi tulee kysymään jos haluaa mennä/saa kutsun naapurin pihalle. Ja usein saa luvan, jos pysyy näköyhteys.
6-v saa meillä ihan oikeasti yksin jo ulkoilla. Saa mennä naapuriin kunhan ilmoittaa, näköyhteyskin saa katketa jo, vaikka oltaisiin ulkonakin. On saanut alkaa pyöräillä omalla tiellä ja ilmoittamalla saa kiertää korttelin.
Kun osaa kellon ja käyttää sitä, saa poistua pidemmälle kunhan on tiettyyn aikaan takaisin (esim voi olla tunnin kaverillaan sisällä kauempana).
Kun känny käytössä säännöt ovat höltyneet vielä lisää. Noin kilometrin säteellä on saanut liikkua jos kännykkä mukana ja osaa sitä käyttää (akun loppunen, puhelimen virran sulkeminen, vastaamattomuus ym ovat tuoneet aina rangaistuksen)