Lue keskustelun säännöt.
Mistä esim toimittajat onkivat tietonsa?
23.08.2011 |
Mielenkiinnosta siis kysyn :). Esimerkiksi, kun tutkitaan jonkun yrityksen taustoja, niin mistä ihmeestä he onkivat faktat, että siellä on tehty jotain laitonta vuosia sitten tms? Tietojenhan pitää olla faktoja, jotta ne uskaltaa julkaista. Pelkällä googlettamisella kun ei paljoa tietoa heru?
Kommentit (17)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yrityksistä saa valtavasti tietoa Kaupparekisterin kautta. Sieltä saa myös asunto-osakeyhtiöiden yhtiöjärjestyksen, mukaan lukien asuntojen koot.
Käräjäoikeuksilla on velvollisuus antaa pyydetystä henkilöstä kaikki tiedot, siis ei vain rikosrekisteriin päätyneitä, vaan kaikki jutut joissa henkilö on ollut mukana asianomistajana, vastaajana, todistajana... Myös riitajutut näkyvät. Ja avioerohakemukset.
Toisista rekistereistä saa selville, onko pariskunta tehnyt avioehdon vai ei, onko hänellä luottotietohäiriöitä... Tällaisen palvelun tarjoaa esim. eportti.fi -niminen yritys, joka kattaa yritysasiat, luottotieto-asiat, avioehtoasiat jne. Se on maksullinen, mutta kyllä jokainen vähänkään isompi lehti hankkii jokaiselle toimittajalleen henk. koht. tunnukset tai ainakin toimituksella on yhdet tunnukset ko. palveluun.
tuohonkin miksi alkaa haastatteluralli naapurustossa?
Mutta, kun esim. Ajankohtaisessa Kakkosessa tms. kerrotaan tietoja yksittäisestä yrityksestä, niin ei ne kyllä pelkästään työntekijöiden haastatteluihin varmaan perustu. Tai jos perustuukin, niin mistä toimittaja saa tiedon, ketä kyseissä firmassa on työskennellyt vaikka vuonna 2000?
Sitten esim. rikostoimittajilla on poliisilähteensä. Vai mistä luulette toimittajan saavan tietoja rikoksiin liittyvistä asioista, joita ei ole julkisestettu? Kyseinen luottopoliisi antaa 100% varmoja tietoja maksua vastaan, ja näin ollen toimittaja uskaltaa luottaa häneen, vaikka ei näkisikään mustaa valkoisella.
Samoin ministeriöissä ja monien muiden instanssien työntekijöissä on aina niitä, jotka rahan perässä vuotavat asioita julkisuuteen.
Naapureiden haastatteleminen on ihan rikka rokassa toimittajien työssä, kyllä ne todelliset skuupit ja uutiset saadaan ihan muuta kautta.
Toimittajille kehittyy luottohenkilö-systeemi, jossa heillä saattaa olla luottohenkilöitä niin yritysmaailmassa, poliisissa kuin viihdebisneksessä. Kun saa vinkin jostain kuumasta jutusta, niin siitä vain soittokierros käyntiin ja taas tulee lisää tietoa, jota sitten tarkastetaan eri tavoin ja kun näyttää siltä, että faktaa on tarpeeksi, niin sitten julkaistaan. Useimmat "kuumat" jutut luetutetaan toimituksen palkkaamalla lakimiehellä, jotta hän voi tarvittaessa karsia pois sellaiset kohdat, joihin vastapuoli saattaisi takertua ja nostaa syytteen.
Että näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viranomaisrekisteristä löytyy paljon tietoa, erityisesti yrityksistä, koska ei ole tarvetta "yksityisyyteen". Rikosasiat on julkisia aika pitkälle ja lisänä on vielä ystävällisesti pientä korvausta vastaan toimittajia informoivat viranomaiset.
Naapurit, tuttavat, sukulaiset ja "ystävät" kertovat julkkisten asioita aika innokkaasti, ihmisen luonteesta kiinni mitä menee ääneen sanomaan ja soittaako lehdille. Itse tiesin mm. Sofi Oksasen ns. salahäistä jo viime syksynä, koska eräs henkilö puhui asiasta minulle, joka olen täysin sivullinen. En siitäkään soitellut lehdille, kuten en muistakaan asioista, jotka eivät minulle kuulu millään tavalla.
Parhaat roskalehtien toimittajat vaanivat ihmisiä pitkin pusikoita ihan amerikan malliin, onneksi ei vain ole ihan yhtä yleistä täällä.
on siis ihan julkista, kenen tahansa ulottuvilla olevaa tietoa. Myös verotiedot on julkisia.
Google on aika pienessä osassa toimittajan tiedonhaussa. ;)
Myös henkilölähteiltä tulee tietoa, jota sitten tarkistellaan ja/tai lähteen itsensä uskottavuutta punnitaan myös eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuohonkin miksi alkaa haastatteluralli naapurustossa?
Siksi, että jos esim. on tapahtunut henkirikos, niin uutista halutaan taustoittaa sillä, että haastatellaan naapureita: minkälainen tämä ihminen oli, miten hän käyttäytyi, liikkuiko hämäräperäisessä seurassa... Joskus näistä tiedoista saattaa olla valtavaa hyötyä skuupin paljastamisessa.
Itse en tee tämäntyyppisiä juttuja, joten en ole oikea henkilö vastaamaan tähän, mutta noin yleiseltä kannalta ottaen kyseessä on taustatiedon hankkimisesta. Se ei aina ole eettistä, esim. tietyntyyppiset lehdet sortuvat ylilyönteihin haastatelllessaan naapureita tai koulukavereita. Esim. koulusurmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko yksityishenkilö tarkastaa esimieheksi tulevan työpaikkansa historiaa mistään?
tuohonkin miksi alkaa haastatteluralli naapurustossa?
Siksi, että jos esim. on tapahtunut henkirikos, niin uutista halutaan taustoittaa sillä, että haastatellaan naapureita: minkälainen tämä ihminen oli, miten hän käyttäytyi, liikkuiko hämäräperäisessä seurassa... Joskus näistä tiedoista saattaa olla valtavaa hyötyä skuupin paljastamisessa.
Itse en tee tämäntyyppisiä juttuja, joten en ole oikea henkilö vastaamaan tähän, mutta noin yleiseltä kannalta ottaen kyseessä on taustatiedon hankkimisesta. Se ei aina ole eettistä, esim. tietyntyyppiset lehdet sortuvat ylilyönteihin haastatelllessaan naapureita tai koulukavereita. Esim. koulusurmat.
Naapureita haastatellaan, jotta saadaan tarinaa perusuutisen ympärille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina silloin tällöin näkee näissä Karpolla on asiaa tyylisissä ohjelmissa ihmisiä, jotka ovat vaikka saaneet potkut vääristä syistä (sairaus tms).
Sitten he ilmoittavat firmasta toimittajalle ja firman asioita puidaan julkisesti. Miten yksityinen henkilö uskaltaa lähteä julkisesti tähän? Itse pelkäisin, että työnantaja voisi haastaa oikeuteen tai tekisi elämästäni muuten vaan helvettiä kostoksi, että olen tuonut asian julkisuuteen.
Voiko yksityishenkilö tarkastaa esimieheksi tulevan työpaikkansa historiaa mistään?
jotka ovat julkisia. Esimerkiksi oikeuden pöytäkirjat ja kaupparekisteri, ja maksusta saat tietysti mm. luottotietorekisteriin kirjatut tiedot. Tai sitten soittelet hänen aikaisempiin työpaikkoihinsa. Veikkaan kuitenkin ettei vastaanotto ole kovin lämmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina silloin tällöin näkee näissä Karpolla on asiaa tyylisissä ohjelmissa ihmisiä, jotka ovat vaikka saaneet potkut vääristä syistä (sairaus tms).
Sitten he ilmoittavat firmasta toimittajalle ja firman asioita puidaan julkisesti. Miten yksityinen henkilö uskaltaa lähteä julkisesti tähän? Itse pelkäisin, että työnantaja voisi haastaa oikeuteen tai tekisi elämästäni muuten vaan helvettiä kostoksi, että olen tuonut asian julkisuuteen.
Mä en Karposta oikein tiedä, mutta olettaisin, että asiasta on mustaa valkoisella ainakin jonkin verran. Lisäksi useinhan nämä Karpon haastattelemat ihmiset ovat käymässä jo jotain oikeusprosessia firmaa vastaan esim. laittomasta irtisanomisesta. Lisäksi Karpohan tyytyy muistaakseni vain referoimaan tapahtumia ja välttää ottamasta jyrkkää kantaa asioihin.
Karpohan tuli kauan aikaa sitten ja muistaakseni nämä nyt tulleet jaksot ovat koosteita ja uusintoja. Ehkä laki on ollut hieman toisenlainen silloin aiemmin - tai ainakaan yritykset eivät ole olleet yhtä hanakoita käräjöimään kuin nykyään. Nykyäänhän ei tarvitse kuin pieraista jonkin yrityksen suuntaan, ja jo ollaan tekemässä rikosilmoitusta liiketoiminnan haittaamisesta.
Aina silloin tällöin näkee näissä Karpolla on asiaa tyylisissä ohjelmissa ihmisiä, jotka ovat vaikka saaneet potkut vääristä syistä (sairaus tms).
Sitten he ilmoittavat firmasta toimittajalle ja firman asioita puidaan julkisesti. Miten yksityinen henkilö uskaltaa lähteä julkisesti tähän? Itse pelkäisin, että työnantaja voisi haastaa oikeuteen tai tekisi elämästäni muuten vaan helvettiä kostoksi, että olen tuonut asian julkisuuteen.
Karpo-journalismi on sillä tavalla kyseenalaista, että nämä ihmiset ovat yleensä niin nurkkaan ajettuja, että sitten ottavat yhteyttä Karpoon tai nykyään johonkin toiseen ohjelmaan tai lehdistöön, ja heillä on valtava tarve kertoa tarinansa. He hakevat sillä tavalla jotain lohtua. Olen itse ollut aikoinaan lehdessä töissä, jossa haastateltiin näitä päähänpotkittuja ihmisiä, ja he olivat poikkeuksetta ainakin jossain määrin mieleltään järkkyneitä. Heille oli tullut siitä kyseisestä asiasta pakkomielle, he jauhoivat sitä lähipiirilleen ja olivat keränneet valtavat mapit papereita siihen liittyen. Ja sitten he halusivat vielä puhua asian julki lehdissä. Uskoisin, että he hakivat helpotusta tilanteeseensa, siihen henk. koht. ahdistukseen, jonka asia oli aiheuttanut. Mä en sellaista työtä pitkään jaksanut, ja vaihdoin lehteä.
Täällä on yliedustettuna kaks ammattiryhmää: lähärit ja toimittajat. Ja silti palstan keskipalkka on vähintään 4000 euroa kk. :=DD
muutenkin ne kirjottelee vähän mitä sattuu. Jos sattuu jotain esim. henkirikos, niin naapureita haastatellaan joilla ei välttämättä ole mitään tietoa esim. jostain perheestä. Just tuo naapurusto haastatteleminen ottaa aivoon.