Lue keskustelun säännöt.
Minulla BMI yli 45, mutten välttämättä suostuisi edes ilmaiseen lihavuusleikkaukseen.
22.08.2011 |
Koska en usko että loppuelämäni laihana olisi yhtään hauskempaa, koko ajan vahdittava mitä syö ja liikutaa harrastettava muiden kivojen harrastusten kustannuksella.
Mieluummin kuolen sydäriin alle 5-kymppisenä ja elän nämä loppuvuodet mukavasti nautiskellen.
Kommentit (37)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kymmenen olutta oli ihan kevyt välipala. En kyllä pahemmin silloinkaan eksynyt niiden vakiotursakkeiden kämpille, kun ne oli sitä tasoa rapajuoppoja ettei niillä olis edes seisonut vaikka olinkin silloin 30kg laihempi.
Nykyään ei jaksa niitä samoja, nyt vaan 6 vuotta vanhempia tursakkeita kuunnella, kun muutama piipahdus iltapäiväkaljalla jo näytti että jutut ja jopa vaatteetkin niillä on samat mitä vuonna 2005.
hienoa,olet muuttanut purkautumisen aihetta! hyvä psykis!
Vierailija kirjoitti:
Koska en usko että loppuelämäni laihana olisi yhtään hauskempaa, koko ajan vahdittava mitä syö ja liikutaa harrastettava muiden kivojen harrastusten kustannuksella.
Mieluummin kuolen sydäriin alle 5-kymppisenä ja elän nämä loppuvuodet mukavasti nautiskellen.
Vieläkö olet hengissä?
Jokaisen, joka yhtään välittää omasta terveydestään, on tehtävä valintoja eri ruokien välillä. Lihavuusleikatut syövät pääasiallisesti tavallista ruokaa mutta annoskoko on tietenkin pienempi kuin leikkaamattomilla. Esim. pizzan voi tehdä ihan pitaleivän puolikkaan päälle ja siitä jää vielä ylikin syötävää.
Todennäköisesti kuolema ei kuitenkaan korjaa mitenkään yhtäkkisesti, vaan kaikenlaista kremppaa kertyy ensin vuosikymmen tai pari. Normaalipainossa on mukavaa, on niin vaivatonta olla ja liikkua. Toisaalta välillä voi pitää niitä mässäyspäiviäkin, ei herkkujen syöntiä lopettaa tarvitse. Toisaalta ymmärrän, ettei halua lihavuusleikkaukseen, kun riskejä on aina olemassa, mutta laihtua voi ilman leikkauksiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on aina ollut lihava, niin ei tiedä kuinka ihana tunne on olla normaalipainoinen/hoikka. Istuessa tuntuu ryhdikkäältä, eikä ole säkkiä sylissä, vaatteet näyttää hyvältä päällä ja niitä on helppo löytää. Liikkuminen on helppoa jne. Toisaalta jos on aina ollut hoikka, niin ei varmaan osaa näitä juttuja arvostaa.
Itse olen ollut kumpaakin.
Mulla on bmi 44, enkä usko että mahalaukun pienentäminen auttaisi minua mitenkään. Minulla on muutenkin pieni mahalaukku, ja syön pieniä annoksia. Syön huonosti muutenkin, eli liian vähän kasviksia, kuituja ja vitamiineja, joten ei sinne pienenpieneen mahaan niitä mahtuisi tarpeeksi, jatkaisin samalla linjalla kuin nytkin eli suklaata. Ne sanoo ettei tee mieli syödä kun on se leikkaus tehty, ei mulla juuri nytkään tee mieli syödä, olen pitkiä aikoja syömättä, ja se suklaa on lähes ainoa mitä tekee mieli. Syön aina vain sitä mitä tekee mieli, pahoja ruokia en vaivaudu syömään ollenkaan kun kerran tuota vararavintoa on, tosin vitamiininpuutoksia varmasti on koska olen aina väsynyt.
Niille se leikkaus sopii jotka ei vaan pysty olemaan syömättä koko kattilallista ja kaikkea mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos saisit elää päivänkin laihana, et vaihtaisi sitä mistään hinnasta takaisin lihavuuteen
Taas yksi idiootti joka luulee ettei 99% hoikista/normaalipainoisista nauti elämästä:)
Tai no jos ap:lle "nautinto" on mättää ranskiksia ja hk-blöötä napaan niin siitä "gourmetista" pystyn olemaan erossa ihan helposti:D Mun mielestä herkut ja herkkuruuat tarkoittaa jotain parempaa kuin mättö.
Toki hoikissa on muutama yksilö jolle maratonit, ultrajuoksut, kehonrakennus yms on tärkeintä elämässä ja sen mukana kurinalainen ruokavalio mutta kyllä me muut nautitaan ihan normaalisti:D
Tänään olen jo herkutellut ihanalla tuorekasvis-broilerwokilla (mties tekee, ihan taivaallista) ja tippaleivällä. Huomiselle laitoin juuri possun ribsejä maustumaan, siihen vielä joku ihana salaatti kylkeen ja lasi viiniä niin johan on herkut! Jälkkäriksi itsetehtyjä munkkeja ja simaa...
Mutta nauti sinä megakokoisesta elämästäsi, niin minäkin omastani;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi idiootti joka luulee ettei 99% hoikista/normaalipainoisista nauti elämästä:)
Tai no jos ap:lle "nautinto" on mättää ranskiksia ja hk-blöötä napaan niin siitä "gourmetista" pystyn olemaan erossa ihan helposti:D Mun mielestä herkut ja herkkuruuat tarkoittaa jotain parempaa kuin mättö.
Toki hoikissa on muutama yksilö jolle maratonit, ultrajuoksut, kehonrakennus yms on tärkeintä elämässä ja sen mukana kurinalainen ruokavalio mutta kyllä me muut nautitaan ihan normaalisti:D
Tänään olen jo herkutellut ihanalla tuorekasvis-broilerwokilla (mties tekee, ihan taivaallista) ja tippaleivällä. Huomiselle laitoin juuri possun ribsejä maustumaan, siihen vielä joku ihana salaatti kylkeen ja lasi viiniä niin johan on herkut! Jälkkäriksi itsetehtyjä munkkeja ja simaa...
Mutta nauti sinä megakokoisesta elämästäsi, niin minäkin omastani;D
Minulle taas on nautinto mättää ranskiksia ja blööstä tehtyjä kuutioita napaan. Myös pizza, suklaa ja muu roskaruoka ja herkut maittaa todella hyvin. En kuitenkaan tee sitä jatkuvasti. Enkä usko, että ne maistuisi miltään hetken kuluttua jos olisivat jokapäiväistä evästä...
Niin ja olen siis normaalivartaloinen taino oikeastaan hoikka. Mutta siis samaa mieltä siitä, että ei normaalipainoisten elämä mitään jatkuvaa kieltäytymistä ole vaan kyllä sitä mättöäkin saa vetää jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on bmi 44, enkä usko että mahalaukun pienentäminen auttaisi minua mitenkään. Minulla on muutenkin pieni mahalaukku, ja syön pieniä annoksia. Syön huonosti muutenkin, eli liian vähän kasviksia, kuituja ja vitamiineja, joten ei sinne pienenpieneen mahaan niitä mahtuisi tarpeeksi, jatkaisin samalla linjalla kuin nytkin eli suklaata. Ne sanoo ettei tee mieli syödä kun on se leikkaus tehty, ei mulla juuri nytkään tee mieli syödä, olen pitkiä aikoja syömättä, ja se suklaa on lähes ainoa mitä tekee mieli. Syön aina vain sitä mitä tekee mieli, pahoja ruokia en vaivaudu syömään ollenkaan kun kerran tuota vararavintoa on, tosin vitamiininpuutoksia varmasti on koska olen aina väsynyt.
Niille se leikkaus sopii jotka ei vaan pysty olemaan syömättä koko kattilallista ja kaikkea mahdollista.
Olisit kuule aika pian ensiavussa puutostilojen vuoksi jos aikoisit leikkauksen jälkeen suklaalla elää. Leikatut testataan jo ennen leikkausta kuukauden leikatun ruokavaliolla ennen kuin edes laitetaan lähetettä leikkaukseen. Labrakokeista paljastuu kyllä jos ei ole syönyt ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan.
Lihavuusleikkauksiin ei pääse Suomessa jos kärsii jostain syömishäiriöistä tai alkoholismista.
Onko suklaa niin tärkeää, että riskeeraa muun muassa syövän tai dementian saamisella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi idiootti joka luulee ettei 99% hoikista/normaalipainoisista nauti elämästä:)
Tai no jos ap:lle "nautinto" on mättää ranskiksia ja hk-blöötä napaan niin siitä "gourmetista" pystyn olemaan erossa ihan helposti:D Mun mielestä herkut ja herkkuruuat tarkoittaa jotain parempaa kuin mättö.
Toki hoikissa on muutama yksilö jolle maratonit, ultrajuoksut, kehonrakennus yms on tärkeintä elämässä ja sen mukana kurinalainen ruokavalio mutta kyllä me muut nautitaan ihan normaalisti:D
Tänään olen jo herkutellut ihanalla tuorekasvis-broilerwokilla (mties tekee, ihan taivaallista) ja tippaleivällä. Huomiselle laitoin juuri possun ribsejä maustumaan, siihen vielä joku ihana salaatti kylkeen ja lasi viiniä niin johan on herkut! Jälkkäriksi itsetehtyjä munkkeja ja simaa...
Mutta nauti sinä megakokoisesta elämästäsi, niin minäkin omastani;D
Minulle taas on nautinto mättää ranskiksia ja blööstä tehtyjä kuutioita napaan. Myös pizza, suklaa ja muu roskaruoka ja herkut maittaa todella hyvin. En kuitenkaan tee sitä jatkuvasti. Enkä usko, että ne maistuisi miltään hetken kuluttua jos olisivat jokapäiväistä evästä...
Niin ja olen siis normaalivartaloinen taino oikeastaan hoikka. Mutta siis samaa mieltä siitä, että ei normaalipainoisten elämä mitään jatkuvaa kieltäytymistä ole vaan kyllä sitä mättöäkin saa vetää jos siltä tuntuu.
No tuo toki oli kärjistettyä ja syön itsekin ranskiksia ja nakkeja kerran vuodessa ja pizzan tilalla flammkuchenia.
Tarkoitin sitä etten ole koskaan kuullut lihavan ihmisen hehkuttavan keitetystä parsasta tai miekkakalasta tai vaikka munakoisosta ja tomaatista tehtyjä ruokia. Tai kotimaisia rapuja. Tai haudutettua karitsapotkaa. Siis ruokia jotka on sekä terveellisiä (lihottamattomia) että herkullisia.
Tässä lienee lihavan ja normaalipainoisen ero. Plus tietty annoskoossa
Aloittaja lienee jo kuollut. Otsikko on vuodelta 2011.
Sanon nyt kuitenkin, että KUKAAN ei voi nauttia elämästä, jos BMI on yli 45.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi idiootti joka luulee ettei 99% hoikista/normaalipainoisista nauti elämästä:)
Tai no jos ap:lle "nautinto" on mättää ranskiksia ja hk-blöötä napaan niin siitä "gourmetista" pystyn olemaan erossa ihan helposti:D Mun mielestä herkut ja herkkuruuat tarkoittaa jotain parempaa kuin mättö.
Toki hoikissa on muutama yksilö jolle maratonit, ultrajuoksut, kehonrakennus yms on tärkeintä elämässä ja sen mukana kurinalainen ruokavalio mutta kyllä me muut nautitaan ihan normaalisti:D
Tänään olen jo herkutellut ihanalla tuorekasvis-broilerwokilla (mties tekee, ihan taivaallista) ja tippaleivällä. Huomiselle laitoin juuri possun ribsejä maustumaan, siihen vielä joku ihana salaatti kylkeen ja lasi viiniä niin johan on herkut! Jälkkäriksi itsetehtyjä munkkeja ja simaa...
Mutta nauti sinä megakokoisesta elämästäsi, niin minäkin omastani;D
Minulle taas on nautinto mättää ranskiksia ja blööstä tehtyjä kuutioita napaan. Myös pizza, suklaa ja muu roskaruoka ja herkut maittaa todella hyvin. En kuitenkaan tee sitä jatkuvasti. Enkä usko, että ne maistuisi miltään hetken kuluttua jos olisivat jokapäiväistä evästä...
Niin ja olen siis normaalivartaloinen taino oikeastaan hoikka. Mutta siis samaa mieltä siitä, että ei normaalipainoisten elämä mitään jatkuvaa kieltäytymistä ole vaan kyllä sitä mättöäkin saa vetää jos siltä tuntuu.
No tuo toki oli kärjistettyä ja syön itsekin ranskiksia ja nakkeja kerran vuodessa ja pizzan tilalla flammkuchenia.
Tarkoitin sitä etten ole koskaan kuullut lihavan ihmisen hehkuttavan keitetystä parsasta tai miekkakalasta tai vaikka munakoisosta ja tomaatista tehtyjä ruokia. Tai kotimaisia rapuja. Tai haudutettua karitsapotkaa. Siis ruokia jotka on sekä terveellisiä (lihottamattomia) että herkullisia.
Tässä lienee lihavan ja normaalipainoisen ero. Plus tietty annoskoossa
Siis mitä?! Olen reilusti ylipainoinen, mutta pidän kasviksista. Just söin ison salaatin, jossa oli broileria, mozzarellaa ja papuja kasvisten lisäksi. Tomaatteja syön joka päivä. Taidat olla niitä ihmisiä, jotka pilkkaavat lihavia, kun näet heidän syövän ihan mitä tahansa, oli se mäkkäripaikassa tai salaattibaarissa. Eihän ne sinulle puhu syömisistä mitään, kun pilkkaat päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on bmi 44, enkä usko että mahalaukun pienentäminen auttaisi minua mitenkään. Minulla on muutenkin pieni mahalaukku, ja syön pieniä annoksia. Syön huonosti muutenkin, eli liian vähän kasviksia, kuituja ja vitamiineja, joten ei sinne pienenpieneen mahaan niitä mahtuisi tarpeeksi, jatkaisin samalla linjalla kuin nytkin eli suklaata. Ne sanoo ettei tee mieli syödä kun on se leikkaus tehty, ei mulla juuri nytkään tee mieli syödä, olen pitkiä aikoja syömättä, ja se suklaa on lähes ainoa mitä tekee mieli. Syön aina vain sitä mitä tekee mieli, pahoja ruokia en vaivaudu syömään ollenkaan kun kerran tuota vararavintoa on, tosin vitamiininpuutoksia varmasti on koska olen aina väsynyt.
Niille se leikkaus sopii jotka ei vaan pysty olemaan syömättä koko kattilallista ja kaikkea mahdollista.
Olisit kuule aika pian ensiavussa puutostilojen vuoksi jos aikoisit leikkauksen jälkeen suklaalla elää. Leikatut testataan jo ennen leikkausta kuukauden leikatun ruokavaliolla ennen kuin edes laitetaan lähetettä leikkaukseen. Labrakokeista paljastuu kyllä jos ei ole syönyt ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan.
Lihavuusleikkauksiin ei pääse Suomessa jos kärsii jostain syömishäiriöistä tai alkoholismista.
Onko suklaa niin tärkeää, että riskeeraa muun muassa syövän tai dementian saamisella?
Niin, samaa kysyin isältäni alkoholin suhteen, ja hän sanoi että on, ja 61-vuotiaana kuoli munuaissyöpään.
Minä en juo kahviakaan, mitään muuta addiktia ei ole kuin se suklaa, ja se on voimakas.
Minä en haluakaan mennä lihavuusleikkaukseen koska tiedän että en osaisi syödä oikein kun en osaa nytkään.
Voisit pudottaa puolet BMI:stäsi, etkä silloinkaan olisi mikään laiha. Ja esim. lievän ylipainon, tai edes normaalipainon ylläpitäminen ei vaadi kituuttelua, mutta olo sen kokoisena on silti paljon parempi, kuin sairaalloisessa ylipainossa.
istuksia, nyt ei jaksa kun aina joku törsäke tunkee juttusille ja sössöttää että kyllä mää sut voisin viereen ottaa vaikka ootkin lihava...
Paitsi että laihdutusleikkauksen jälkeen tuskin pystyis enää 10 tuoppia päiväkaljailtapäivän aikana vetämään, että se siitä.
Ja todennäköisesti innostuisin seksihurjastelemaan milloin kenenkin baaripokan kanssa jos olis siinä kuosissa että viitsisi tuntemattomien kanssa seksihurjastella.
Että parempi vaan olla läski, pysy elämänhallinta edes vähän raameissaan.