Olis 1h aikaa ennnekuin 2-luokkalainen tulee koulusta. Pitäis tän työttömän luuserin

Mä toimin niin itsekkäästi, että hankin koiran. Nyt mun on pakko ulkoilla, vaikka inhoankin sitä yli kaiken enkä saa mitään hyvänolon säväreitä. Mutta kunto on kasvanut siinä sivussa ja lasten kanssa jaksanut liikkua paljon paremmin. Pitäs vaan pystyä olemaan ajattelematta ja yrittää nauttia siitä, että on kotona lasten kanssa, kun ovat vielä pieniä. Mieti kuinka tärkeää se heille on.

kun pointti se ettei siihen tärkeään "saa" ns täysillä" keskittyä vaan pitää samalla hakea sitä työtä, soitella liittoon ja työkkäriin ja ravata työkkärissä!! olla heidän hihnassaan ja pelätä mahdollisia työhönosoituksia jotka olis todnäk aika perseestä oman elämän kannalta ja sitten tulisi karenssia.

Joku valopää sanoo tähän että siitä pääsee eroon kun ei ilmottaudu työttömäksi työkkäriin MUTTA ihminen ei maksa asuntolainojaan eikä ruokiaan eikä elämistään sillä peruspäivärahalla kun ansiosidonnainenkin suht pieni ainakin meikäläisellä.

Sitä on helvetin vaikea ihmisen ymmärtää jolla vakituinen työpaikka ja se ylellisyysoikeus että voi itse valita työpaikkansa!!

En tiedä, täysin luovuttanut ja epätoivoinen olo, sellainen lannistunut...

ap

Mä toimin niin itsekkäästi, että hankin koiran. Nyt mun on pakko ulkoilla, vaikka inhoankin sitä yli kaiken enkä saa mitään hyvänolon säväreitä. Mutta kunto on kasvanut siinä sivussa ja lasten kanssa jaksanut liikkua paljon paremmin. Pitäs vaan pystyä olemaan ajattelematta ja yrittää nauttia siitä, että on kotona lasten kanssa, kun ovat vielä pieniä. Mieti kuinka tärkeää se heille on.

että mikset mene töihin mihin tarjotaan. Yleensä se on jotain kioskinpitäjän duunia pitkän matkan päässä älyttömillä työvuoroilla ja vielä älyttömämmällä palkalla.

Ei sun kannata luovuttaa, en mäkään ole luovuttanut. Kyllä ne työpaikat vielä löytyy.

siihenhän vaikuttaa puolison tulot vaikkei ne kummoiset oliskaan..

Eli ruokakassijonoon nsitten vaan jos ei ansiosidonnaista nostais..



ap

samanlaisia tuntemuksia. Aina ne on jotenkin ajoittunut sellaiseen hetkeen, kun en ole ollut työelämässä..



Mutta itse teen niin, että kirjoitan ylös pari asiaa, jotka vievät elämääni eteenpäin tai tuottavat iloa mulle ja perheelleni ja teen ne. Sitten nautin siitä että olen saanut tehtyä ne, ja kieltäydyn huomaamasta ja välittämästä kaikesta siitä muusta mikä on vielä pahasti perseellään.



Tein joka päivä näin. Ja otan tavaksi taas kun elämässä takkuvaihe.

ainakana pidemmän päälle kun kaikki paska niin totaalista paskaa ja pyörii mielen päällä 24/7.

ap

samanlaisia tuntemuksia. Aina ne on jotenkin ajoittunut sellaiseen hetkeen, kun en ole ollut työelämässä..

Mutta itse teen niin, että kirjoitan ylös pari asiaa, jotka vievät elämääni eteenpäin tai tuottavat iloa mulle ja perheelleni ja teen ne. Sitten nautin siitä että olen saanut tehtyä ne, ja kieltäydyn huomaamasta ja välittämästä kaikesta siitä muusta mikä on vielä pahasti perseellään.

Tein joka päivä näin. Ja otan tavaksi taas kun elämässä takkuvaihe.

Tuntisit itsesi tärkeäksi ja arvokkaaksi. Jos keksisit jonkun itseäsi kiinnostavan paikan? Omalta alaltasi ehkä?



Tai joku työväenopiston kurssi, niitäkin päiväsaikaan. Tulis aina lähdettyä johonkin.

Tulevaisuudessa voi siitäkin olla hyötyä, ja juuri noiden em syiden vuoksi, tekemistä ja pakko lähteä aamulla johonkin. Ja saa myös 9e lisää verottomana /pv.



8

ajatella, että pidemmän päälle ei toimi, eikä joka päivä jaksa. Tekee vaan tänään.



Ja avain on se, että teet sellaisia asioita, jotka tuo mielihyvää.



Aluksi voi olla vaikeaa keksiä että mitä. Tai kaikki tavoitteet ja asiat tuntuu liian kaukaisilta tai suurilta.



Mulla ekaksi oli ihan olemattomia: kuten peruuta lehtitilaus. sitten olin tyytyväinen siitä, että olin parantanut perheemme tiukkkaa taloudellista tilannetta.



Joskus on niitä aikoja, jolloin ilo ja onni täytyy löytää aika olemattomista asioista.