Onko se ok, että 2-luokkalaisen lukujärjestyksesä ei näy aineita vaan pelkkiä X merkintöjä??

vai meinaatko ettei opettaja tiedä mitä opettaisi kun se ei lue teidän jääkaapin ovessa?

Kotona oleva lukujärjestys ei suinkaan ole opettajaa vaan lasta (ja hänen kotiväkeään) varten. Paitsi jos vanhempi sattuu itse olemaan opettaja. Niin koulu kuin lukujärjestyskin on LASTA ja hänen kotiväkeään eikä opettajaa varten. Lapsi kaipaa rutiineja ja jopa opettajankin olisi hyvä sen verran osata suunnitella tekemisiään, että kykenisi jollakin tavalla ennakoimaan oppiaineet. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tämä pätee myös koulussa, ja lukujärjestys on oiva apuväline suunnitteluun.

hohhhoijaa

jolloin jäljelle jäi vain äikkä ja matikka, joita saattoi olla joka päivä. Mun mielestä siinä ei ole liikaa kannettavaa, ja meillä homma ainakin toimi mainiosti.

toivoisin opettajien vähän ajattelevan sitäkin, että tämmöisillä lukujärjestyksillä lasten on koko ajan, aina, joka päivä, raahattava kaikkia koulukirjoja ja muita vermeitä mukanaan. Läksyjä ei voi tasata millään lailla rankempien ja helpompien päivien välillä, vaan kaikki on aina tehtävä heti, koska milloinkaan ei voi tietää, tarkistetaanko tämä tänään vai vasta huomenna ja jos joskus ope sen kertoisikin, sitä on tuommoisessa systeemissä vaikeampi muistaa kuin silloin jos tiettyjä aineita on aina tiettyinä päivinä. Ja vaikka kuinka olisi oppimisen kannalta viisasta että voidaan vapaasti keskittyä kulloinkin meneillään olevaan kokonaisuuteen "aineentunneista" riippumatta, on monilla alakouluikäisillä vielä huomattava rutiinien tarve, ja kun sitä rutiinia ja ennalta arvattavuutta ei ollenkaan ole, saa opettaja ison kansan käyttäytymisongelmia ja turhautuvia oppilaita, jotka ei osaa erottaa jatkuvasta muutoksesta niitä sääntöjä, joiden pitäisi läpi koko systeemin säilyä samoina. Eli siinä lukujärjestyksessä on kuitenkin aika paljon hyviä puolia.

Koska läksyjä saattoi tulla yhtenä päivänä todella paljon ja toisena ei ollenkaan. Pystyi tasaamaan läkyjen määrää, muuten esim, maanantaisin niitä sai lapsi tehdä tuntikaupalla. Tämä siksi, että lapsella oli jo ekalla useampi opettaja, eivätkä he voineet koko ajan neuvotella siitä, kuinka paljon läksyjä annetaan. Toki sellaisessa koulussa jossa luokanopettaja opettaa kaikkia aineita, niin läksyjen määrän säännöstely on helppoa.

Meillä myös merkitty vain liikunta, muut ruksilla. Vanhempain illassa kerrottiin paljonko mitäkin ainetta on viikossa. Kirjat säilytetään koulussa, kotiin tuodaan ne mistä on läksyä. Lisäksi läksyyn on yleensä kirjan laitaan kirjoitettu, milloin piää olla valmis.

Ilmeni kuitenkin jo viime viikolla ettei lukujärjestykseen voi luottaa. Saattoi olla äikkää, vaikka ei ollut lukujärjestykseen merkattu koko päivälle äikkää jne.

Eli joka tapauksessa pitää raahata joka päivä kaikki kirjat mukana kouluun ja tehdä heti läksyt seuraavalle päivälle varmuuden vuoksi.



Neljäsluokkalaisemme lukujärjestykseen voi jo luottaa. Tosin hänellä on äikkä ja ylli merkattu aina samalle tunnille eli voi olla kumpaa tahansa.

ovat äikkä ja matikka. Ja niitä molempia on kyllä lähes joka päivä oli lukkarissa rukseja ta ei.



Eli kotiin pitää läksyjä varten roudata niiden kahden aineen kirjat käytännössä päivittäin kuitenkin.

Mutta ainakaan näin opettaja ei mahdollista, että tekisin asialle mitään. Ilkeän hymyn kanssa vain läväyttää kuin rangaistuksena sen inhokin eteen töäysin varoittamatta juuri kun lapsi on selviämäisillään muusta.

Siis jos ykkös-kakkosluokkalainen lapsi inhoaa jotain oppiainetta niin paljon, että henkinen selviäminen on vaarassa, täytyy kyllä puhua asiasta opettajan kanssa ja lisäksi hakeutua psykologille tms. ottamaan selvää, miksi lapsi reagoi niin rajusti. Jos lapsi menee pois tolaltaan opettajan ilmoituksesta mitä on tarkoitus tehdä seuraavaksi, kyllä avuksi tarvitaan jotain muutakin kuin kirjoitettua lukujärjestystä. Huolestuttavaa myös, minkälaista käsitystä teillä kotona luodaan opettajasta.

Lisäksi ykkös- ja kakkosluokkalaiselle on joka tapauksessa parasta, että läksyt tehdään pois sinä päivänä, kun ne on annettu, eikä niitä säästetä viime tippaan, oli lukujärjestystä tai ei. Vasta isompi lapsi on kypsä suunnittelemaan läksyjen tekoa sen mukaan, koska ko. ainetta on seuraavan kerran.



Jos harrastuksia on niin paljon, että ihan alaluokkalaisen läksyjenteolle olisi aikaa vain joinakin päivinä, pitää vähän vähentää harrastamista. Ei pelkkä koulunkäynti ja läksyjenteko kuluta tervettä 1-2-luokkalaista niin paljon, että pahsti oireilisi.