Mitä mä teen tuon lukion kakkosluokkalaisen kanssa, kun se ei opiskele!

kertokaas nyt oikeasti mitä töitä 17v voi saada? t.ap

muuttoihin apuun, markettiin täyttämään ja myyjäharjoittelijaksi, rautakauppaan tai mihin vaan varastolle, jakeluauton apumieheksi, mainoksia tai lehtiä jakamaan, ulkotöihin vaikka kiinteistöhoitofirmaan, ja ihan mihin vaan nyt keksii pyrkiä. kun ei se elämä päästä helpolla!!! sitten voi miettiä että lähteekö kouluun, kun katsoo miten palkasta rällää asumisen ja laskujen jälkeen!

juuri kesällä oli isoja otsikoita nuorisotyöttömyydestä ja kuinka nuoret eivät saa edes kesätöitä. Kerroppa mulle miksi joku palkkaisi 17-vuotiaan kun jopa kouluja käyneet ihmiset eivät saa töitä?

Ap:lle vastasinkin jo aiemmin.

Jos poikasi lukio-opinnot menevät päin seiniä laiskottelun/lapsellisuuden takia, ei kaikki ole vielä kuitenkaan menetetty. Hän voi pyrkiä Sibelius-Akatemiaan ja jos åpääsee sisään, nin hienoa. Jos ei, niin poika töihin ja muutto omilleen, oppii ainakin sen, että maailmassa ei saa mitään ilmaiseksi.



Lukio-opintoja voi jatkaa iltalukiossa sitten kun lukeminen taas maistuu. Tuttuni on opettajana iltalukiossa ja on kertonut, että siellä on paljon juuri näitä "myöhäisiä kukkijoita".



Jos poikasi saa lukio-opintonsa päätökseen esim. 23-vuotiaana, treenaa samalla rumpuja (tai mitä sitten haluaakaan opiskella), ehtii hän valmistua ihan hyvissä ajoin. Työelämää riittää hänelläkin vielä ihan tarpeeksi.



Pojan täytyy itse haluta opiskella, ei tuon ikäistä enää äidin motkotukset kiinnosta pätkän vertaa. Olet ikäänkuin muuttunut taustahälyksi.

vaikka nuorelta poistettaisiin kaikki edut niin ei se saa opiskelemaan ellei hänellä siihen motivaatiota. Toiset nyt vain ovat tuollaisia ja hyväksyttävä ettei vanhemmat voi elää heidän elämäänsä. Itse kantaa vastuun teoistaan ja ratkaisuistaan sillä ei lukioikäinen enää mikään lapsi ole vaan tietää mitä tekee.

lukiokaverin vanhemmat lahjoi häntä käymään koulua sillä, että lupasivat kustantaa kesäisin tytölle useammat festarit jos vain kurssit tulee suoritettua kunnialla...

Te ette kustanna mitään viihdettä, reissuja tai muuta kivaa. Kännykkään vaikka prepaid-liittymä ja 10 e puheaikaa per kk. Työelämään hakeutuminen on tuolla koulutuspohjalla ja iällä aika mahdoton vaihtoehto, joten jos ei halua tosissaan sitä koulutusvaihtoehtoa painaa, niin ette kyllä myöskään tarjoa siipeilijälle tarjottimella kaikkea kivaa.



Kyllä se elämä sitten naamalle rävähtää, kun kaverit alkavat saada lakkeja ja itse ei tiedä mitä tekisi. Ei se haittaa, jos jää lukio kesken, sen voi suorittaa loppuun myös aikuisopintoina. Jos kerta lukio ei innosta, niin ei siellä ole pakko olla. Jos ei viitsi lukea, niin sitten tulee ne arvosanat mitä tulee. Hoitakoon itse hommansa, iso mies.

opinnot sujuvat? Voisiko sille vinkata että kannustaisi poikaa opiskeluun.

Täällä samanlainen tapaus..

Luulin, että olen itse tämän kirjoittanut, mutta onkin vuodelta 2011.

Meillä samanlainen lukiolainen ja kovasti on yliopistoon menossa...

Meillä kaksoistutkintolainen..

Pelottele mustalla surmalla.

Meillä lukion ekaluokkalainen ja sana tilanne. Ois kiva, jos 2011 kirjoittanut aloittaja tulis kerroin miten heillä kävi. Herääkö kaveri opiskelemaan jossain vaiheessa vai ei.

Itepähän pilaa oman elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Itepähän pilaa oman elämänsä.

Kuka noin voi sanoa, lapsensa vihaaja?

Vierailija kirjoitti:

EI tuossa vaiheessa voi oikein tehdä mitään, jos toisella ei haluja ole. Toisinsanoen, voit auttaa, jos toinen halua aopiskella ja siinä on joku vaikeus, mutta jos ei halua, ei sille ole mitään tehtävissä.

Poika jää luokalleen ja se on ihan ok. Anna jäädä. Sen jälkeen sitten hän varmaan tajuaa, että joko on syytä panostaa seuraavana vuonna vähän enemmän opintoihin tai mennä johonkin toiseen kouluun, ja panostaa sitten siellä.

Toisaalta on myös niin, että jos opintoviikkoja/kurssisuorituksia tulee tarpeeksi siihen 3,5 vuoden valmistumisene nähden, hätää ei ole. Ei niiden arvosanojen vielä niin väliä ole. Jos taas suorituksia ei tule, voit yrittää ilmoittaa kuten kela, että ei tule "opintotukeakaan".

Kommentoin kohtaa "ei niiden arvosanojen vielä niin väliä ole". Menestys tai edes hyväksytty suoritus ylioppilaskokeessa ei oikein onnistu, jos jo kakkosvuonna tulee kutosia. Abivuonna kurssit vain vaikeutuvat, ja jos pohja on heikko, ei opi uutta. Kutonen on oikeasti heikko arvosana. Nykyiset kakkoset hakevat ylioppilastutkintotodistuksella jatko-opintoihin, eikä tuolla kurssimenestyksellä korkeakoulun ovet aukea.

Minä kiinnitin huomiota tuohon "älä jäkytä/motkota"-kommenttiin. Nykyään ainoa sallittu teko lapsensa ohjaamiseen tuntuu olevan päähän taputtelu ja kaiken ymmärtäminen. Ei minullekaan jäkytetty tai motkotettu 25 vuotta sitten, koska opiskelin ahkerasti ja tiesin, että jäkytys ja motkotus olisi alkanut, jos olisin ruvennut sooloilemaan. En tarkoita, että lapsille pitäisi jatkuvasti jäkyttää mutta ei niitä kyllä pelkällä päähän silittelylläkään pysty kasvattamaan, ei ainakaan yhteiskuntakelpoisiksi.

Yhä useampi nuori ei tee koulussa mitään, ei arvosta koulutusta, ei kunnioita vanhempiaan eikä opettajia, ei ole kiinnostunut mistään muusta kuin pelaamisesta, ja avuttomat vanhemmat kustantavat elämisen, kun eivät muutakaan osaa tehdä. Jossakin kohtaa pitää tulla raja vastaan. Jos ei opiskele/tee kotitöitä/osallistu perheen elättämiseen, niin sitten rahahanat kiinni ja pihalle heti, kun täyttää 18 vuotta. Elättäköön itsensä sitten sillä pelaamisellaan, jos kuvittelee, että se on normaalia elämää.

Ei se murrosikä ole mikään avuttomuuden huipentuma eikä sitä läpikäyviä tarvitse loputtomiin ymmärtää. Kauhistutti lukea siitä amerikkalaismiehestä, joka kolmikymppisenäkin vielä oletti vanhempien elättävän hänet ja hänet piti ihan oikeuden päätöksellä karkottaa kotoaan, kun ei muuten suostunut lähtemään. Tähän sitä ollaan hyvää vauhtia menossa täälläkin.