En jaksa masentunutta ystävääni - onko kukaan irrottautunut pitkäaikaismasentuneesta ystävästään?
Tuntuu etten enää jaksa ja että hänen mielenterveysongelmansa vaikuttavat minuunkin. Olen aina ihan poikki toimittuani ilmaisena terapeuttina, kaikki tapaamiset ovat aina sitä samaa. Joudun esittämään ihan muuta mitä olen, koska minun iloni ja onneni saavat ystäväni oikeasti itkemään, kun hänellä on niin kurjasti. Kurjissa asioissa vellominen alkaa oikeasti vaikuttaa minuunkin. Miten tästä tilanteesta irti?? En voi jatkaa enää näin, mutta kuinka ihmeessä voisin "jättää" ystävän masennuksen takia - ansaitsen maailman paskin ja itsekkäin ihminen -tittelin saman tien. Mitä teen??
Kommentit (41)
Eiks se oo niin että masentunu tarvii paljon ystävän tukea ja te jotka ette sairasta masennusta niin teillä ei ole aavistustakaan mitä masennus oikeasti on ja miltä tuntuu. Jos masentuneen jättää niin eikö se vaan pahenna masennusta ja voi johtaa itsemurhaan
[quote author="Vierailija" time="15.03.2015 klo 17:54"]
Eiks se oo niin että masentunu tarvii paljon ystävän tukea ja te jotka ette sairasta masennusta niin teillä ei ole aavistustakaan mitä masennus oikeasti on ja miltä tuntuu. Jos masentuneen jättää niin eikö se vaan pahenna masennusta ja voi johtaa itsemurhaan
[/quote]
Mitä sitten sen ystävän pitäisi tehdä? MAsentua itsekin? Hylätä perheensä ystävänsä tähden? Mihin kaikkeen se ystävyys velvoittaa?
Minäkin olen jättänyt mielenterveysongelmiin sairastuneen ystäväni. En tosin heti vaan reilu 10 vuotta myöhemmin kun alkoi käydä liian raskaaksi. Myös tämä ystävä koki olevansa todella hyvä ystävä, uhrautuvainen, empaattinen ja kiltti. Ongelmana oli vain se, että kaikki oli valhetta. Hän keksi meistä muista asioita, joita emme olleet sanoneet tai tehneet, huokaili, miten ei kanna kaunaa ja miten ihana ihminen hän onkaan tämän takia. Haukkui kotini, mieheni ja lapseni joka kerta, kun tavattiin. Ei millään tavallisella tyylillä vaan oikeasti ilkeällä tavalla tyyliin "onneksi lapsesi on juuri sinun koska moni äiti ei osaisi suhtautua hyvin tuollaiseen nenään". Tuollaista kun kuuntelee vuosikausia, niin alkaa itsekin uskoa kaikkeen ilkeään ja inhottavaan puhumattakaan, mitä se teki muille kaverisuhteille, kun ei voinut yhtään luottaa, että mitään mitä suustaan päästi oli totta.
Lopulta päätin, että oma mielenterveyteni on tärkeämpi kuin ystävyyssuhteemme ja että lapsillani on oikeus olla kuulematta arvostelua ystävien taholta. Luulen että ystäväni edelleen uskoo että hän oli aivan upea ystävä ja kaikki vika on minussa.
Tämän takia esitän iloista kaverilleni, ettei hän vaan jätä minua
#masentunut
[quote author="Vierailija" time="21.08.2011 klo 23:44"]
vai velloja?
Oikeasti masentunut ei läheskään aina puhu asioistaan avoimesti. Tuntuu että on vain surkuttelija joka käyttää voimavarojasi.
Itse olen pitkäaikaismasentunut ja olen se kuuntelupussi johon muut "ystäväni" heittävät ilmeisen kroonisen surkeutensa. Kyllä tulee loppuunkäytetty olo mutta olen hyvin empaattinen ja pääsen siinä toteuttamaan ainakin sitä.
Itse en voisi kuvitellakaan puhuvani masennuksestani tai asioideni huonosta tolasta, itkutkin pidän mahassani. Joskus heitän läppää lakoniseen tyyliin kurjailusta. Näitä vellojia ei myöskään edes kiinnostaisi olla tuki jollekulle toiselle.
Tsemppiä päätökseesi, mitä ikinä teetkään. Muista perustella asia itsellesi äläkä hätiköi ennen kuin perustelu on järkähtämätön. Voisitko vaikka ohjata kaveriasi ammattiapuun? Jos hän ei halua auttaa itseään edes silloin kun joku siihen tukee ja ohjaa, on kyseessä vain itsekeskeinen surkeilu.
Oikeaan masennukseen saa apua ja lääkitystäkin jos niin tuntee tarvitsevansa.
[/quote]
Hieno kommentti. t. samaa kokenut
Mä tunsin ihan samoin kuin sinä. En vaan jaksanut enää niitä samoja juttuja. Mä otin ihan tietosesti etäisyyttä ja en oikeestaan edes tuntenut muuta kuin huojennusta kun vihdoin niin päätin ja uskalsin tehdä.
Nykyään kaverilla menee ihan ok!
kuin siinä jossain vaiheessa. Mutta ei ehkä niin hyviä kavereita kuin joskus oltiin. Kaverini kyllä ymmärtää ja on sanonut itsekin että oli varmaan tosi rasittava?
Tosin moni asia on muuttunut, esim. tää entinen masentunut on nykyään uudessa suhteessa ja onnellisessa sellaisessa ja käy töissä. Ehkä senkään takia ei nähdä niin usein kuin joskus aikoinaan.
vai velloja?
Oikeasti masentunut ei läheskään aina puhu asioistaan avoimesti. Tuntuu että on vain surkuttelija joka käyttää voimavarojasi.
Itse olen pitkäaikaismasentunut ja olen se kuuntelupussi johon muut "ystäväni" heittävät ilmeisen kroonisen surkeutensa. Kyllä tulee loppuunkäytetty olo mutta olen hyvin empaattinen ja pääsen siinä toteuttamaan ainakin sitä.
Itse en voisi kuvitellakaan puhuvani masennuksestani tai asioideni huonosta tolasta, itkutkin pidän mahassani. Joskus heitän läppää lakoniseen tyyliin kurjailusta. Näitä vellojia ei myöskään edes kiinnostaisi olla tuki jollekulle toiselle.
Tsemppiä päätökseesi, mitä ikinä teetkään. Muista perustella asia itsellesi äläkä hätiköi ennen kuin perustelu on järkähtämätön. Voisitko vaikka ohjata kaveriasi ammattiapuun? Jos hän ei halua auttaa itseään edes silloin kun joku siihen tukee ja ohjaa, on kyseessä vain itsekeskeinen surkeilu.
Oikeaan masennukseen saa apua ja lääkitystäkin jos niin tuntee tarvitsevansa.
tai sitten ihan suoraan sanot, että sinulla on rajalliset voimavarat tukemiseen ja myötäelämiseen, ja että voit kyllä kuunnella vaikka kerran viikossa tai kahdessa ystävän purkautumista, mutta et enempää. Kannattaa tehdä omat rajat selviksi, vaikka vaikeaahan se on. Voi olla, että ystävä ottaa tästä nokkiinsa, tai sitten hän ymmärtää, ainakin viiveellä.
voisi syytä kertoa? Olettaisin että sellaisesta olo tulee kurjemmaksi. Kommunikointi on reiluin, ehkä ystäväkin havahtuu ajattelemaan homman toista puolta. T. olinkohan 5
Se tulee tuntumaan pahalta teistä molemmista, mutta on ehdottomasti parempi reitti kuin se, että alat vain vältellä tapaamista.
Voi olla, että ystäväsi pistää sen takia välit poikki kokonaan, mutta todennäköisemmin ymmärtää näkökulmasi ja pyrkii tekemään jotain asioiden eteen. Näitä asioita ei voi sanoa kokonaan loukkaamatta toista, mutta voit silti painottaa, että ymmärrät, että kyse on sairaudesta, ja että hän ei aina voi mitään reaktioilleen etkä välitä hänestä sen takia yhtään sen vähempää tai ajattele hänestä mitään pahaa. Vaan että sinä et oikeasti jaksa tilannetta, ja haluat tehdä eron siinä, että et ole terapeutti, vaan alat masentua itsekin, jos puheenaiheet pyörivät vain masennuksen ympärillä.
Jos välinne menevät tuosta huolimatta poikki, niin sille ei voi mitään. Voi kuitenkin olla, että ystävälle ei heti mene perille se, mitä sanot, vaan tuosta tulee jonkinlainen riita, mutta pitemmän päälle, varsinkin, kun/jos hän alkaa voida paremmin, menee tuo asia paremmin hänen tajuntaansa. (Ja jos ihan kunnon keskustelun saatte aikaiseksi, niin voit vielä ehdottaa, että hän pohtisi tätä asiaa vähän siellä paikassa, missä käy hoidossa tai terapiassa, siellä he ovat nähneet masentuneiden läheisiä muutenkin ja osaavat ehkä antaa jotain vinkkejä.)
Nykyisin en enää tapaa kuin pari kertaa vuodessa, koska en jaksa kannatella aikuista ihmistä ja toimia ohjelmatoimistonsa ja jatkuvasti tuntea syyllisyyttä.
Elämänhallinta ja -ote puuttuu ja aina jos vähänkin on yhteyksissä, takertuu heti!
Minulla on oma perhe, jonka nyt vain kuuluu tulla minulla ensin.
Tämähän se olisi se järkevän aikuisen ihmisen tapa toimia, mutta käytännössä se ei ole niin helppoa. Olen vuosien varrella yrittänyt sanoa asiasta, ja aina tilanne päättyy samaan - valtava riita ja ystävän marttyyrimainen syyllistäminen, jossa hän on hyvin taitava. Osaa kääntää asian niin, että olen tosi paska ja tunnen todella paljon syyllisyyttä. Päädyn sitten hyvittelemään ja kuuntelemaan murheita yhä enemmän :((
ap
Se tulee tuntumaan pahalta teistä molemmista, mutta on ehdottomasti parempi reitti kuin se, että alat vain vältellä tapaamista.
Voi olla, että ystäväsi pistää sen takia välit poikki kokonaan, mutta todennäköisemmin ymmärtää näkökulmasi ja pyrkii tekemään jotain asioiden eteen. Näitä asioita ei voi sanoa kokonaan loukkaamatta toista, mutta voit silti painottaa, että ymmärrät, että kyse on sairaudesta, ja että hän ei aina voi mitään reaktioilleen etkä välitä hänestä sen takia yhtään sen vähempää tai ajattele hänestä mitään pahaa. Vaan että sinä et oikeasti jaksa tilannetta, ja haluat tehdä eron siinä, että et ole terapeutti, vaan alat masentua itsekin, jos puheenaiheet pyörivät vain masennuksen ympärillä.
Jos välinne menevät tuosta huolimatta poikki, niin sille ei voi mitään. Voi kuitenkin olla, että ystävälle ei heti mene perille se, mitä sanot, vaan tuosta tulee jonkinlainen riita, mutta pitemmän päälle, varsinkin, kun/jos hän alkaa voida paremmin, menee tuo asia paremmin hänen tajuntaansa. (Ja jos ihan kunnon keskustelun saatte aikaiseksi, niin voit vielä ehdottaa, että hän pohtisi tätä asiaa vähän siellä paikassa, missä käy hoidossa tai terapiassa, siellä he ovat nähneet masentuneiden läheisiä muutenkin ja osaavat ehkä antaa jotain vinkkejä.)
Ei ole sun syysi että kaverisi on masentunut! Ota välimatkaa, äläkä anna häntä vetää itseäsi myös suohon. Tuo tuollainen hyvittely ja lillittely vaan pahentaa asiaa. Hankkikoon ammattiapua jos elämä tuntuu noin vaikeelta. Kuka tuollaista nyt jaksaa pitkään kuunnella? Oletko hänen ainoa kaveri? Vellojalta tuo mustakin kuulostaa..
on tietyn tyyppinen (taipumusta manipulointiin ja dominointiin ihmissuhteissa) niin älä missään nimessä kerro hänelle syytä siihen, miksi otat etäisyyttä. Mieti, miten hän on toiminut muissa hankalissa ihmissuhteissaan (joita varmasti on). Onko hän hyväksynyt sen, että vaikeuksia on, vai onko hän vihainen ja aggressiivinen näitä ihmisiä kohtaan? Haluaako hän jankata ikuisuuksia samoista asioista? Jos näin on, niin hän käyttää sitä samaa kaavaa sinuunkin; saat vuositolkulla keskustella ja analysoida ystävyyssuhdettanne ja tätä hirveää tilannetta jossa sinä, paha ihminen hänet petit, etkä pääse hänestä ikinä irti.
Minulla oli kaveri, jolla myös oli asiat aina huonosti. Hän vainosi ex-miestään tavoilla jotka olivat jo sairaita. Mitkään ihmissuhteet eivät meinanneet onnistua, koska hän ei ollut terve eikä pystynyt ihmissuhteisiin. Minun oli pakko, omaa jaksamistani ajatellen, ottaa häneen etäisyyttä.
Myöhemmin kävin psykologilla muista syistä, ja koska tunsin musertavaa syyllisyyttä siitä että jätin hänet yksin ilman selitystä, kysyin että miten minun olisi pitänyt toimia. Hän sanoi, että jokaisella on vastuu myös omasta hyvinvoinnistaan. Silloin pitää huolehtia siitä, että ei päästä elämäänsä ihmisiä, jotka tuovat siihen enemmän pahaa kuin hyvää. Itseään täytyy suojella. Tuo oli helpottavaa kuulla, ja toisaalta tietenkin aivan loogistakin. Jotenkin tuolla kaverillani vain oli minuun sellainen ote, että tunsin olevani vastuussa siitä, että hänelläkin on joku kuuntelija.
Sen jälkeen kun otin etäisyyttä, olen ollut huomattavasti onnellisempi. Hänelläkin menee nykyään paremmin, ja olen iloinen hänen puolestaan. Mut etäisyyden ottaminen oli ainoa oikea päätös.
skitsofreniaa ja masennusta sairastavalle ystävälleni. Ikävä sanoa, mutta sairaan ihmisen pillin mukaan ei kerta kaikkiaaan kannata tanssia. Muuten on kohta ilmainen terapeutti, hieroja, kaupassa kävijä, kuski jne. Minulla meni raja siinä, kun ystävä alkoi soitella keskellä yötä ja vaati minua kuskaamaan häntä ympäri kaupunkia ilman mitään logiikkaa.
Sanoin että tarvitsen omaa tilaa, sovitaanko että soitellaan vaikka kerran viikossa? Ihme kyllä ystävä ymmärsi ja uusi yhteydenpitotapa alkoi toimia. Tuosta on jo 15 vuotta ja nykyään soittelemme ehkä kerran 2 kuukaudessa.
Ota vähän etäisyyttä ihan hyvällä omalla tunnolla. Ei se heitteillejättöä ole vaikket ihan holhoajana olekaan. Tietty olis tosi hyvä jos voisit jotenkin saada "tilallesi" jonkun huolehtimaan, jos olis joku puoliso, avopuoliso, sisko, veli, muu ystävä, joka ottaisi vähän huolehtiakseen kanssa, niin voisit hyvin mielin vetäytyä vähän takavasemmalle.
Mä tein näin, tosin kaveri ei ollut mitenkään masentunut, on vaan samaan aikaan ihan helkutin vaikea ja hieno ihminen ja tasasesti on elämässään niitä alamäkivaiheita joihin tarttee tukee, joten se vie energiat jos sen kans näkee kovin paljon. Onneksi kyseinen henkilö vakiintui parisuhteessaan ja siippansa huolihan se lähitukena olo on, joten mä pääsen lähestulkoon napsimaan rusinat pullasta nykyään :)
Jos sovit näkeväsi leffassa, tatterissa, keilaamassa, konsertissa jne. niin näette juuri sen verran että ejditte pintakuulumiset vaihtaa. Järjestätä aina valmiiksi syyn miksi et ehdi nähdä pidempään yhteisen tekemisen jälkeen, niin et joudu pitkiin keskusteluihin. Saat väkisin näin kaverista esiin sen paremman sosiaalisen osuuden, koska kuka sitä teatterin väliajalla alkaa avautumaan mistään keskellä väkijoukkoa. Sama efekti on sillä kun kutsut häntä teille vain kun on muitakin, eli jotkut illanistujaiset tms. Kamun on pakko skarpata. Samalla se saattaa saada virkistäviä kokemuksia ja ei pääse kasvattamaan vellomisella omaa pahaa oloaan.
Jos sovit näkeväsi leffassa, tatterissa, keilaamassa, konsertissa jne. niin näette juuri sen verran että ejditte pintakuulumiset vaihtaa. Järjestätä aina valmiiksi syyn miksi et ehdi nähdä pidempään yhteisen tekemisen jälkeen, niin et joudu pitkiin keskusteluihin. Saat väkisin näin kaverista esiin sen paremman sosiaalisen osuuden, koska kuka sitä teatterin väliajalla alkaa avautumaan mistään keskellä väkijoukkoa. Sama efekti on sillä kun kutsut häntä teille vain kun on muitakin, eli jotkut illanistujaiset tms. Kamun on pakko skarpata. Samalla se saattaa saada virkistäviä kokemuksia ja ei pääse kasvattamaan vellomisella omaa pahaa oloaan.
tämä pitää homman aisoissa ja onhan se inhimillisempi kuin välin poikki pistäminen.
Voit sanoa että sulla on puhelin öisin äänettömällä. Että on palveleva puhelin ja hätäpuhelin joista saa apua jos tarvitsee,.
Jos sovit näkeväsi leffassa, tatterissa, keilaamassa, konsertissa jne. niin näette juuri sen verran että ejditte pintakuulumiset vaihtaa. Järjestätä aina valmiiksi syyn miksi et ehdi nähdä pidempään yhteisen tekemisen jälkeen, niin et joudu pitkiin keskusteluihin. Saat väkisin näin kaverista esiin sen paremman sosiaalisen osuuden, koska kuka sitä teatterin väliajalla alkaa avautumaan mistään keskellä väkijoukkoa. Sama efekti on sillä kun kutsut häntä teille vain kun on muitakin, eli jotkut illanistujaiset tms. Kamun on pakko skarpata. Samalla se saattaa saada virkistäviä kokemuksia ja ei pääse kasvattamaan vellomisella omaa pahaa oloaan.
tämä pitää homman aisoissa ja onhan se inhimillisempi kuin välin poikki pistäminen.
Voit sanoa että sulla on puhelin öisin äänettömällä. Että on palveleva puhelin ja hätäpuhelin joista saa apua jos tarvitsee,.
Sinänsä kyllä ihan hyvä ehdotus muuten.
Tuntuu kurjalta kun et pidä yhteyttä.
Mitähän tuohonkin vastaisi.