PRKL!!!! Miksi kyllästyn aina kaikkeen?!?!!!
Miksi mulle ei mikään riitä?!? Ois ihanaa, jos voisi tehdä esim. edes kaksi vuotta samaa duunia, mutta innostus aina lopahtaa, kun minusta alkaa tuntumaan etten saa mitään enää irti työstäni :( Vituttaa, kun kotielämässäkin aina kaikki projektit jää kesken, aina täytyy haalia liikaa tekemistä ja tehdä tuhatta ja sataa asiaa samaan aikaan :(
Olisi mukavaa jos jo nyt yli kolmekymppisenä tietäis mitä tekisi ammatikseen eikä palloilisi ammatista toiseen. Nyt on alkunut v-käyrä nousemaan.
Onko kellään muulla tällaista ongelmaa? Ja arvon av-mammat, vinkkejä otetaan vastaan.
Kommentit (25)
Sama homma. Työ on ok mutta välillä kyllästyttää.
Haaveilen opiskelusta mutta en uskalla aloittaa koska se rupeaa sitten kyllästyttämään ja ahdistamaan.
Olen jättänyt kouluja kesken tämän takia.
Sos.tilanteiden pelko, ADD vai mikä?
Syy voi löytyä sinun kasvusta ja kehityksestä ikä vuosina n15-18 joka häiriintynyt ja nyt aikuisena saat maksaa siitä.
Terapiassa asia saataisiin työstettyä auki ja voisit saada mielen rauhan, pidättäydy lisääntymisestä ennen tätä, tämä tapahtuma yleensä pahentaa tätä kierrettä.
On ihan normaalia, että ihminen kaipaa uusia haasteita ja menee eteenpäin. Niinhän kaikkien pitäisi tehdä, että pyrkii koko ajan kehittymään ja oppimaan uutta koko elämän ajan. Ei tästä kannata huolestua. Aika usein ihmisillä, jotka haluaa koko ajan jotain uutta, niin kuitenkin puoliso ja perhe pysyy ja ne koetaan tärkeäksi. En siis näe tässä mitään ongelmaa.
Eikö kehittyminen siinä samassa hommassa kiinnosta yhtään? Se, että etenisit alan johtavaksi asiantuntijaksi, mentoriksi, esimieheksi? Silloin voi vaihtaa hommia ilman alan vaihtoa.
Sama. Mulla on työ monipuolista ja vaihtelevaa, mutta nyt olen ollut samassa yli viisi vuotta. Voisi jo vaihtaa. Olen vaihtanut alaakin pariin kertaan, joskin osin myös heikon työllisyystilanteen takia. Haaveilen yliopisto-opinnoista ja taidan aloittaakin, nyt kun sattumoisin asun kävelymatkan päässä yliopistolta uudella paikkakunnalla. Avoimessa omaksi ilokseni. Minä en ole enää edes nuori ja silti tämä..
Olen joskus miettinyt, että sain erityislapsen, koska minä olen ihminen, joka kaipaa haasteita. Kun lapsi on kasvanut ja selviää omillaan, multa puuttuu kunnon haasteet taas. Kyse on haasteiden kaipuusta ja siitä, että on alisuorittaja. Sellaiseksi minä ainakin itseni näen.