PRKL!!!! Miksi kyllästyn aina kaikkeen?!?!!!

tästähän on nyt ollut monessa lehdessä juttua

ihan sama juttu just mulla.

Mulla on vielä se että kun vanhat kuviot alkaa tarpeeksi ärsyttämään niin nostan kyllä kytkintä aika rivakasti. Esim. olen ollut 3 vuotta samassa paikassa töissä, joista viimoiset puolitoista vuotta olen vaan valittanut sitä että ei kiinnosta enää. No viime viikolla otin loparit. Eikä todellakaan ole mitään tietoa että mitä tässä sitten pitäs alkaa tekemään.

Mulle kun tulee totaalinen kyllästyminen niin en pysty mitenkään pakottamaan itteäni tekemään yhtään mitään.

Olen varmaan tosi surkea ihminen.

Kun tajuaisi vaan mikä mua vaivaa ja voisko opetella jotain toisia käytösmalleja ja mistä helv.... sais kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tähän mun elämään.



Mulla kans tuo ongelma, että nostan kytkintä hyvinkin nopeasti, jos alkaa asiat junnaamaan liikaa paikoillaan. Harmittaa vaan, kun on pienet lapset ja äiti vielä miettii mitä elämältään haluaa :(



ADHD- juttuihin en lähde itseäni diagnosoimaan. Varmasti on jotain muuta taustalla.

Ap

Mulle kun tulee totaalinen kyllästyminen niin en pysty mitenkään pakottamaan itteäni tekemään yhtään mitään.

Olen varmaan tosi surkea ihminen.

[/quote]

Niin tuttua mulle :( Ihan kuin olisit kirjoittanut mun elämästä :(

mene psykologille. Tai sitten sä vaan olet tuollainen luonne. Jotku jaksaa kiinnostua jostakin vuosikausia ja jotkut ei.

Eihän tuo ikään iso ongelma ole. Jos ei jokin asia kiinnosta niin etsi jotain muuta.

Kohta onneksi aika psykiatrille...Kun tajuaisi vaan mikä mua vaivaa ja voisko opetella jotain toisia käytösmalleja ja mistä helv.... sais kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tähän mun elämään.

Mulla kans tuo ongelma, että nostan kytkintä hyvinkin nopeasti, jos alkaa asiat junnaamaan liikaa paikoillaan. Harmittaa vaan, kun on pienet lapset ja äiti vielä miettii mitä elämältään haluaa :(

ADHD- juttuihin en lähde itseäni diagnosoimaan. Varmasti on jotain muuta taustalla.

Ap

tuon piirteen, ihme että ukko on pysynyt samana 20 vuotta, 1 1/2 vuotta on se kriittinen aika yhdessä työssä/työpaikassa, minkä jälkeen lähden ja vaihdan joko työpaikkaa tai opiskelen uuden ammatin. Turhauttavaa nelikymppiselle perheenäidille. Ja oikeastaan lapsetkin on osittain tehty sen takia, kun on kaivannut elämään jotakin uutta vipinää tai uutta vaihdetta

Mua ei ole diagnosoitu, mutta adhd ja add piirteitä on paljon... tajusin sen vasta, kun kuopukseni tuntuu olevan samanlainen :(

Minä jaksan tehdä vuoden samaa juttua, ja sitten pitää vaihtaa, saada jotain uutta tmv... Todella rasittavaa. Olen vasta aika nuori, että toisaalta toivon että ehkä se tästä kunhan "kasvan aikuiseksi"...

Toisin sanoen sulla ei ole oikeita ongelmia.

Mulla on aina ollut mentaliteetti, että tätä hommaa tehdään, niin kauan kuin on aika. Eli kakskymppisenä yo-opiskelijana tein ns. paskahommia siihen asti, että sain koulutustani vastaavaa työtä. Ja sitten kun sain koul. vastaavaa työtä, kiitin Jumalaa siitä, että tuollaisen työn sain! Sitä on sit pakerrettu, välillä on ketuttanut kyllä.

Mutta nyt sit nelikymppisenä on hyvä palkka ja kiitollisuus siitä, et olen jaksanut. Eikä tuo työkään enää stressaa niin paljon. Yritä nyt jaksaa, hyvä ihminen!

Mä jopa kyllästyessäni irtisanouduin hyvästä työstä muutama vuosi sitten, olin kotona jonkin aikaa ja aloin opiskelemaa ihan uutta alaa. Ja nyt vuoden jälkeen ala ja opinnot kyllästyttää. Miks pitää olla tällanen tuuliviiri...?

Sain vuosi sitten elämäni ensimmäisen vakituisen työpaikan ja olin siitä iloinen. Siihen asti olen tehnyt pelkkiä pätkätöitä (ja lapsia). Nyt musta tuntuu, että mun täytyy päästä sieltä pois, se työ ei anna mulle mitään.

Haluaisin vaihtaa alaa kokonaan, jos vaan tietäisin, mikä olisi sellainen, jota oikeasti haluaisin tehdä eläkepäiviin asti. Mutta kun en tiedä, ja pelkään että jos lähden opiskelemaan, kohta huomaan, etten mä tätäkään halua tehdä...

eikö useimmissa ammateissa nykyään pidäkin opiskella koko ajan jotain uutta? Opiskelkaa jotain tarpeeksi vaativaa niin ei tule uusille asioille loppua koskaan.

Kuin suoraan minun elämästä. Minulla on mennyt aika luonnollisella kaavalla koulu, työt ja lapsi. Mutta ammatteja on jo kolme. Nyt kolmekymppisenä mietin, että pitäisikö lähteä kouluttautumaan alalle, jossa tosiaan olisi niitä haasteita ja vaihtuvuutta. Työtä tekemällä ja vaihtamalla pärjää oikein hyvin, joten tuntuu hankalalta mennä koulunpenkille useaksi vuodeksi. Mutta pitäisikö mennä nyt vai vasta muutaman vuoden päästä? Ja mitä todennäköisyyksiä on nelikymppisenä vastavalmistuneena löytää töitä? Ja miltä alalta?

kerran tehty - kerran koettu - tämä riitti mulle - ihminen, mutta jo lukiosta asti olen tiennyt mitä haluan tehdä työkseni.



Tosin olen nykysin sattumien kautta konsultti, jolloin projektit kestävät lyhyen ajan ja sitten on taas uusi asia ja uusia asiakas ja usein eri työmatkakin. Näin saan tarvitemaani vaihtelua elämään enkä leipiinny työhöni ja työkavereihin.

huh! nyt minäkin tiedän, että en ole ainoa... lähtisin heti opiskelemaan jos tietäisin mitä haluan tehdä...



Kaikista hassuinta vielä on se, että kun kyllästyn nopeasti, en kuitenkaan uskalla oppia uutta.. vaikka haluaisin, pelkään, että en tajua ja en onnistu, vaikka aina uutta hyvin oppinut... :D



no jospa sitten joskus...

Mukavaa, että on muitakin...sitten uudessa työpaikassa tulee vuoden-parin jälkeen hetki, jolloin kaipaa uuteen paikkaan/ haaveilee ex.työpaikasta...Tosin olen päässyt uraputkessani pahnanpohjalta ylemmäksi toimihenkilöksi huonoilla koulupapereilla veihelun takia

Siis vaihtelun takia :)

mitä minä teen!

Mulla on tylsää aina jalka kipeä ja on vaan veli joka aina tietokoneella äiti ja isä töissä ja mä yksin huoneessani haluun ulos mutta kipeällä jalalla ei voi uida tai käydä lenkkiä kiipeillä muurahaisten valloittamassa puussa enkö voi mennä edes kavereille.

kauhean tylsää!!!!!!!

Miten vitussa ne LAPSET liittyvät joka ikiseen asiaan? Huoh.