Lue keskustelun säännöt.
Mistä vanhemmat tietävät, että heidän lapsensa luokalla on inklusoitu ADHD-oppilas?
Kommentit (59)
kyllä sen tietää. Eikä tartte kuin kerran käydä koululla niin pääsee ihan lähikosketukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tälläinen poika jo eskariluokalla ja kaikki ties. (nyt ovat jo yläkoulussa)
kyllä sen tietää. Eikä tartte kuin kerran käydä koululla niin pääsee ihan lähikosketukseen.
väännä rautalangasta. toki sen näkee että Veeti on vilkas poika, mutta ei adhd-diagnoosia kukaan voi tietää.
On minunkin lapseni vilkas, mutta siinä on aste-ero. Typerää edes kysyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsella on dg kapea-alainen dysfasia.
On erityisoppilaan papereilla koulussa. Koulu menee hyvin ja opiskelu on vielä liian helppoa.
Kukaan ei näe lapsestani mitään, ei yhtään mitään ja ei myöskään kerrota.
Myöskään lapset eivät huomaa lapsestani mitään poikkeavaa.
Lapsellani on lisäksi vielä paljon kavereita.
lapset kyllä kertovat.
Se taas on häiriöistä kärsivien kannalta aivan se ja sama, mikä diagnoosi näillä on tai onko ollenkaan, olennaista on se että luokan työ- ja oppimisrauha on mennyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Diagnoosi ei tarkoita sitä, että lapsi häiriköisi. Ihan ilman diagnoosiakin se häirintä onnistuu.
T. Koulunkäynninavustaja.
tiedolla edes tekee?
Jos luokassa säilyy opiskelurauha niin mitä väliä sillä on millaisia oppilaita siellä on?
Jos taas ei säily niin eipä vanhemmat silti tarvi sitä tietoa et MIKSI se joku häiriköi.
Tietenkin on hyvä tietää onko luokka rauhallinen vai ei. Jos lapsi onrauhattomassa luokassa, hän voi tarvita enemmän tukea kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pointti on se, että yleensä HÄIRIKÖT tiedetään luokassa. On niillä sitten taustalla diagnoosi tai ei - on se häiriköinti "ymmärrettävää" tai ei. Vaikka häiriköinti olisi miten "ymmärrettävää" ja sairaudesta johtuvaa, on se kamalaa että pari-kolmekymmentä muuta ihmistä joutuvat stressaamaan siitä joka päivä. Kun on niitäkin lapsia, jotka haluavat käydä koulunsa kunnolla. Ja on niitäkin opettajia, jotka haluaisivat pystyä tekemään työnsä hyvin. Olemaan myös niiden muiden parin, kolmenkymmenen oppilaan tukena koulutyössä. Minusta vain toisten työn terrorisointi ei ole hyväksyttävää, vaikka olisi mikä diagnoosi.
Diagnoosi ei tarkoita sitä, että lapsi häiriköisi. Ihan ilman diagnoosiakin se häirintä onnistuu.
T. Koulunkäynninavustaja.
"Se taas on häiriöistä kärsivien kannalta aivan se ja sama, mikä diagnoosi näillä on tai onko ollenkaan, olennaista on se että luokan työ- ja oppimisrauha on mennyttä. "
-> Diagnoosi on yks hailee, oli tai ei
Avustaako joku sinua? Ehkä olisi tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olevan hirviöhäirikön (4 lk) vanhemmat kertoivat sen ihan itse jo ekalla luokalla selittääkseen jo etukäteen lapsensa raivokohtauksia ja hyvittääkseen tilannetta parille sellaiselle lapselle jotka olivat joutuneet ko. häirikön väkivallan kohteeksi. Eli piti ymmärtää kun se ei ole normaalia ja sillä on joku käytöshäiriö, adhd ja ties mitä muuta.
Lapsella on dg kapea-alainen dysfasia.
On erityisoppilaan papereilla koulussa. Koulu menee hyvin ja opiskelu on vielä liian helppoa.
Kukaan ei näe lapsestani mitään, ei yhtään mitään ja ei myöskään kerrota.
Myöskään lapset eivät huomaa lapsestani mitään poikkeavaa.
Lapsellani on lisäksi vielä paljon kavereita.
Meillä lapsi kertoo hyvinkin tarkasti päivän kulun, mukaanlukien sen, että mitäopettaja on sanonut ja mitä kukin oppilas on kysynyt.
Ei tartte olla kovinkaan kummoinen fakiiri, että osaa tehdä johopäätöksiä siitä ketkä oppilaat on aina myöhässä/ unohtaa kirjat/ jota odotetaan/ jolle opettaja huomauttelee/ joka kysyy apua usein/ ei tottele/ tekee sotkuista jälkeä käsialakirjaan/ kenen vanhemmat tulivat palaveriin, jossa oli myös rehtori ja erityisopettaja/ kenellä oli eniten virheitä matikankokeessa...
Tarkkaavainen lapsi kyllä huomaa,vaikkei osais diagnosinumeroa arvatakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo kymppi on kyllä pahasti lääkitystä vailla.
Ensinnäkin kaikki adhd-lapset eivät ole häirikköjä. Heillä on keskittymishäiriö, mutta se ei tietenkään tarkoita välttämättä, että he häiritsevät muita lapsia.
Toiseksikin edes vilkkaista adhd-lapsista likimainkaan kaikki eivät ole aggressiivisia. Turhaa siis haukkua kusipääperkeleiksi vai mikä se olikaan tuon kympin "kaunis" ilmaisu.
Jos adhd-lapsi on inklusoitu, lienee hän lievimmästä päästä addu. Vaikeasti oireilevat ovat yhä nykyäänkin yleensä erityisluokalla jo senkin vuoksi, että tarvitsevat itse enemmän tukitoimia kuin mitä normaaliluokassa saisivat.
Jos luokalle intregroidaan erityisoppilas, siitä ei tietenkään kerrota muille lapsille. Muut lapset saattavat huomata toki, että Kalle on vähän erilainen, mutta kun niitä "vähän erilaisia" lapsia tuppaa olemaan luokalla ihan ilman diagnoosiakin PALJON.
Joten sen vuoksi on aika todennäköistä, ettei vanhemmille koskaan selviä, kuka niistä erilaisista on erityisoppilas, saati mikä on diagnoosi. Keskittymiskyvyn ongelmia ja ylivilkkautta kun on monessa diagnoosissa sivuoireena, oma assinikaan ei oikein pysty keskittymään, jos luokka on hälyisä ja iso.
lapset kyllä kertovat.
Se taas on häiriöistä kärsivien kannalta aivan se ja sama, mikä diagnoosi näillä on tai onko ollenkaan, olennaista on se että luokan työ- ja oppimisrauha on mennyttä.
Aivan kuten tuossa vastattu, se on ihan sama mikä jollain riivatulla pennulla on, jos se pilaa toisten koulunkäyntiä, häntä vihataan sekä oppilaiden että vanhempien puolesta.
Jos taas jollain on ADHD, joka ei häiritse muiden oppimista, niin aivan sama, ei kiinnosta yhtään.
Jos joku oppilas käyttäytyy poikkeavan häiriköivästi tai älyttömästi laittaa puheet liikkeelle, olipa lapsen diagnoosi tiedossa tai ei. Ja kyllä ne lapset itsekin varmasti tietävät oman diagnoosinsa, ja puhuvat siitä.
SUmma summarum: jos lapsesi on perkeleen sikiö, on ihan sama onko hänellä diagnoosia tai tietääkö siitä joku, vihatuksi tulee.
Ihan huvin vuoksiko vaan?
Kyllä minua ainakin kiinnostaa diagnoosi, koska se on ikäänkuin kartta siihen, miten lapsi oirehtii tietyissä tilanteissa ja mitkä keinot siihen oirehtimiseen purevat.
Tietenkään diagnoosi ei anna mitään erityisoikeuksia, mutta tekee silti lapsen käytöksen hiukan ymmärrettävämmäksi. On sillä eroa, kääntelehtiikö lapsi tuolillaan siksi, että hänellä on adhd vai siksi, että ei ole oppinut kunnioittamaan muiden työrauhaa ja olemaan ryhmässä.
Useimmilla on diagnoosi jo paljon ennen kouluunmenoa.
Ja erityisopetus myös MAKSAA, ei koulu erityisoppilaista voittoa tee.
Joskus lapsi kuitenkin itse voi kertoa asiasta tai esim. hänen perheensä. Jokaista vähän vilkkaampaa tai koulussa häiriköivää sanotaan nykyään adhd:ksi. Siis ihan vaan mutu-tuntumalla.
Näitä oikeita adhd-diagnooseja saaneita, ei välttämättä luokasta aina edes erota. Toisaalta samassa luokassa voi olla myös useita diagnosoituja lapsia. Kukin oireilee omalla tavallaan, eikä maallikko osaa heitä "diagnosoida". Mutta jostakin kumman syystä etenkin vanhemmilla, on ihme tarve leimata lapsia. Ja kas kummaa, kohta koko luokka syyllistää kaikesta "adhd-anttia", kun primusmotorina häiriköinnissä tosiasiassa toimiikin äitin oma kulta "nico-petteri"...
koska heistä on kiva katsoa miten toinen suuttuu pienestäkin asiasta. Kun sitten käy jotain ikävää niin se on heti tämän "häirikön" syy
"diagnoosi" tarkoittaa sitä, että tavalliset oppilaat kärsivät joko työrauhan menettämisen takia tai siksi, että erityistarpeinen oppilas vie suhteettomasti opettajan huomiota.
Toisaalta kuten niin moni täällä on kirjoittanut, on aivan sama, oliko jollain lapsella diagnoosi tai ei, kunhan hän osaa käyttäytyä luokassa niin, että siellä vallitsee rauha opiskella ja oppia. Emme tuomitse diagnoosilapsia vain sen diagnoosin olemassaolon takia.