Siitäs saitte kaikki ilkiöt jotka haukuitte mut kun taistelin pitääkseni adhd-poikani lähikoulussa!

AP:n pojalla LÄKSYT KOLME KERTAA TEKEMÄTTÄ ja ap:n mielestä pentu pärjää upeasti???



Miksi et ap puutu tuohon läksyjen tekemättömyyteen, jos kerran tiedät, ettei kakarasi niitä tee? Vai suuttuisiko sun Nico-Petterisi niin kovin, ettei äiti viitsi?

Ilmeisesti ketjussa 1-2 provoa, koittakaahan viisaat naiset olla provosoitumatta. Sama koskee toista aiheeseen liittyvää ketjua.



Noin tietämätön ei ole kukaan suomalainen äiti. Pelkkää pahansuopuutta nyt ilmassa.

rauhoittavan sellaisen, niin paljon satoi paskaa niskaan. Nyt en tarvitse, lääkitystä, elämä hymyilee :) Ja kyllä, kiitos kysymyksestä, kyllä tuli hyvä olo! Etenkin kun opettajakin (sama kuin viime vuonna vaati erityiskoulua) pyysi minulta anteeksi, ja sanoi että äiti tiesi tässä tapauksessa paremmin :)

Equasym 30, keväällä kokeiltu samaa ääkettä ja concertaa eri vahvuuksia, eivät toimineet lainkaan, päinvastoin.

ap

eikä mitään vajakkeja,jotka tarvitsisi pumpata lääkkeitä täyteteen,jotta niitä ilkeäisi ihmisten ilmoilla pitää.

ap,säälin lastasi. kun ei osaa käyttäytyä normaalisti ilman mömmöjä.

äitinä en olisi lainkaan onnellinen,jos noin olisi.

3 integroitua adhd:ta, jotka todella paljon häiritsevät muiden oppilaiden olemista ja työskentelyä ja opetusta. Suurin osa ajastan ja energiastani menee heihin, ja "tavalliset" oppilaat jäävär huomiotta. Toivoisin todella paljon, etteivät nämä integroidut olisi luokallani!

kaikki opettajat tietää, että epäsuotuisaa käytöstä EI huomioida. Lisäksi on liuta kikkoja, millä adhd-oppilaat saa kuriin ja keskittymään. Ja aivan täydellisessä hiljaisuudessa ei tarvitse kenenkään opetella toimimaan, toki työrauha on oltava, mutta se ei tarkoita täydellistä hiljaisuutta.

Hienoa ap, että jaksoit taistella. Muistathan kuitenkin, ettei ne lääkkeet ratkase kaikkea.

t. erityisluokanope, joka voi teidän kommenteista pahoin.

Olen iloinen puolestanne.



Omalla add:ta sairastavalla lapsellani on ollut lääkitys viime syksystä lähtien ja keskittymiskyky on parantunut huomattavasti, koulu sujuu mukavasti.



Teille, jotka leimaatte ADHD-lapset huonoiksi ja väärin kasvatetuiksi: oman lapsen kaveripiirissä pahimpia "häiriköitä" vapaa-aikana ja koulussa ovat sellaiset lapset, joiden vanhemmat eivät näe lapsissaan mitään vikaa, eivätkä koe tutkimuksia tai tukitoimia tarpeelliseksi. Toki osalla voi olla kyse ihan vaan kasvatuksen puutteesta.



Minusta tuo saatu diagnoosi kertoo siitä, että vanhemmat välittävät lapsesta sen verran, että ovat valmiita viemään tutkimuksiin ja kuskaamaan terapiaan ja hoitamaan asiaa...

3 integroitua adhd:ta, jotka todella paljon häiritsevät muiden oppilaiden olemista ja työskentelyä ja opetusta. Suurin osa ajastan ja energiastani menee heihin, ja "tavalliset" oppilaat jäävär huomiotta. Toivoisin todella paljon, etteivät nämä integroidut olisi luokallani!

kaikki opettajat tietää, että epäsuotuisaa käytöstä EI huomioida. Lisäksi on liuta kikkoja, millä adhd-oppilaat saa kuriin ja keskittymään. Ja aivan täydellisessä hiljaisuudessa ei tarvitse kenenkään opetella toimimaan, toki työrauha on oltava, mutta se ei tarkoita täydellistä hiljaisuutta.

Hienoa ap, että jaksoit taistella. Muistathan kuitenkin, ettei ne lääkkeet ratkase kaikkea.

t. erityisluokanope, joka voi teidän kommenteista pahoin.

Onhan noita opettajia, jotka eivät vain näitä kikkoja tunne eivätkä halua edes opetella. Erityislasten kanssa monet sellaiset kasvatusotteet, mitkä tavan lapsen kanssa toimivat vain pahentaa erityisen käytöstä. Ihan liian usein ongelmaa haetaan lapsesta, eikä suinkaan opettajan omasta toiminnasta. Opettaja saa sympatiat, koska hänellä on niin rankkaa niiden erityisten kanssa.

Oma erityiseni on vasta eskarissa, mutta olen jo päiväkodissa nähnyt miten monen tasoista osaamista (lastentarhan)opettajilla on. Toisten kanssa lapseni ei juurikaan erotu porukasta, toisten kanssa menee ihan mahdottomaksi.

Ei se erityislasten kanssa toimiminen mitään rakettitiedettä ole, mutta myöskään pelkkä hyvä tahto ei riitä. Eli siis, suosittelen kaikille erityisten kanssa työskenteleville hakeutumista lisäkoulutukseen. Silloin tilanne ei pääse kärjistymään niin pahaksi, mitä jotkut kirjoittajat tässä ketjussa kertovat.

Erityisluokissa on puolensa ja puolensa. Tuttavaperheen erityiselle erityisluokka on periaatteessa hyvä juttu pahan lukivaikeuden vuoksi, mutta tämä lapsi on matemaattisesti lahjakas ja joutuu siellä opiskelemaan matematiikkaa helpotettuna. Se ei taas ole jatkon, lukion ja mahdollisten yliopisto-opintojen kannalta hyvä juttu.

Erityiskouluista ja pienryhmistä tuli se mieleen, miten ennen luokissa pärjättiin vaikka 50- tai 60-luvuilla, kun mahdollisuutta noihin ei ollut vaan kaikki olivat samassa luokassa - putosivatko "erilaiset oppijat" silloin vain pois, piiskattiinko ne hiljaisiksi vai mitä silloin tehtiin? Helsingissä moni kävi tyttö- tai poikakoulua, olikohan siinä työrauhan kannalta eroa?