Lue keskustelun säännöt.
isän hyväksyntä
03.11.2005 |
vanhemmat eros kun olin kolme. meitä on kaksi tyttöä, toinen jäi isälle , minä äidille. suhteemme on ihan ok, tosin murrosiässä olin vihamielinen häntä kohtaan ym. huomaan että vielä kolmekymppisenä etsin jonkinlaista hyväksyntää häneltä, sitä tulee tosi vähän. siskoni on edelleen hänelle tärkeämpi. joskus toivoin hänelle kivuliasta kuolemaa. kun yritän puhua hänelle, hän menee lukkoon. miten löydän itse hyväksynnän itselleni, miten saan itsetuntoni kuntoon ? miten saan elämästä paremman ?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
alkaa sinusta. Rasti isäsi päälle, laita koko ukkeli vaikka kuukaudeksi varastoon lepäämään, tarkoitan henkisesti. Itse olen hakenut isältäni kaikkea mahdollista hyväksyntää, olin vanhin ja tosi hyvä kaikessa, en vaan ollut poika. Mulla on omia lapsia nyt ja vasta nyt huomaan kuinka tajuttoman tärkeää on olla niin tasapuolinen ja näyttää kullekin kuinka rakkaita mulle ovat. Mun miehelläni on yksi lapsi katraasta ylitse muiden, ja tekee aina pahaa katsoa muita pienempiä lapsia, kun mitään ekstra huomiota ei tule. Ja tää rakas lapsi on sellanen, joka taas ei hae kenenkän huomiota, vaan olisi mieluiten yksin. Luulen että harva meistä oikeesti saa isiltään mitään ihme huomiota, pitäis vaa ajatella, että hyvä et on olemassa, että tollanen mies se isä on. Mulla oli nuorempana tosi vaikee uskoa että joku poika piti musta oikeesti, en tuntenut olevani sen arvoinen. Vasta kun olin ihan yksin ajattelin että mun perhe alkaa musta, ja sillon helpotti.