Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään synnytykseen liittynyt jotain henkistä kokemusta?
20.08.2011 |
Joo, ehkä naurettava kysymys, mutta olisi tärkeää, että kuulisin muiden kokemuksia, jos näin on käynyt. Minä koin siis ennen synnytyksen alkua voimakkaan kokemuksen, jota voisi kuvailla henkiseksi/hengelliseksi. Minulla ei ole vakaumista, uskonnollista kotia eikä mitään kiinnostusta näihin asioihin, joten oletan että tuo oli täysin hormonitoiminnan tulosta. Se jäi kuitenkin vaivaamaan, ja lapsen synnyttyäkin jotain samansuuntaista on silloin tällöin tapahtunut. Olen ihan normaali ja hyvinvoiva ihminen muuten.
Kysymys siis kuuluu, että koitko jotain mystistä/hengellistä tms. synnytyksen aikana sen yhteydessä? Miltä se sinusta tuntui?
Kommentit (5)
erittäin kivuliaassa synnytyksessä pääsin kivun yläpuolelle jonkinlaisella "meditaatiolla". Aloin nähdä näkyä jäisestä tiestä, jota pitkin piti kulkea ja molemmin puolin metsät olivat täynnä eläimiä. Susia, pöllöjä, kettuja. Ne saattelivat jotenkin varjellen sitä kävelyäni huurteisella hiekkatiellä.
Tiesin että kun tie on loppu, synnytyskin on valmis.
Osaan käyttää rentoutumistekniikoita edelleenkin, voin kuvitella itseni haluamaani mielikuvitusmaisemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ponnistusvaihe oli kestänyt liian pitkään ja hoitajat valmistelivat imukuppia, kun vauvan syke romahteli ponnistuksen aikana. Myös lääkäri oli soitettu paikalle.
olin kipeä ja omissa maailmoissani ( ei kivunlievitystä)mutta kun miespuolinen lääkäri oli tullut sängyn viereen ja puhui minulle, oloni hieman helpottui. Hän sanoi, että seuraavalla kerralla poika syntyy ja painoi minua mahasta kun ponnistin. Kätilöt huusivat, että ei saa ponnistaa. Ja lapsi oli syntynyt. Lääkäri lähti pois.
Myöhemmin kuulin, ettei lääkäri kerinnyt paikalle, ennen kuin poika oli syntynyt. huoneessa ei ollut koko synnytyksen aikana ketään miestä mieheni lisäksi. Lapsen sukupuoli ei ollut kenellekään tiedossa etukäteen.
ponnistusvaihe oli kestänyt liian pitkään ja hoitajat valmistelivat imukuppia, kun vauvan syke romahteli ponnistuksen aikana. Myös lääkäri oli soitettu paikalle.
olin kipeä ja omissa maailmoissani ( ei kivunlievitystä)mutta kun miespuolinen lääkäri oli tullut sängyn viereen ja puhui minulle, oloni hieman helpottui. Hän sanoi, että seuraavalla kerralla poika syntyy ja painoi minua mahasta kun ponnistin. Kätilöt huusivat, että ei saa ponnistaa. Ja lapsi oli syntynyt. Lääkäri lähti pois.
Myöhemmin kuulin, ettei lääkäri kerinnyt paikalle, ennen kuin poika oli syntynyt. huoneessa ei ollut koko synnytyksen aikana ketään miestä mieheni lisäksi. Lapsen sukupuoli ei ollut kenellekään tiedossa etukäteen.
?
Miten muut ovat suhtautuneet?
Lapsi syntyi aamuyöllä ja nukuin synnytyssalissa. Aamulla heräsin kun joku tönäisi olkapäähän, luulin jonkun hoitajan tulleen mutta ketään ei näkynyt.
Jotka jaoitte omia kokemuksia. En siis olekaan ainoa. :)
Minun kohdallani kuopuksen raskausaika oli aika vaikea ja olin tosi huolissani. Sen päivän aamuna kun vauva syntyi, heräsin siihen että joku herätti minut. Menin ulos ja koko ajan tuntui hyvin voimakkaasti siltä, että vierelläni on joku tai jonkinlainen voima. Minulle puhuttiin, ja kaikki huoli ja pelko suli pois ja tilalle tuli voimakas rauha, ilo ja riemu ja luottamus siihen, ettei tarvitse pelätä. Eikä tarvinnut, kaikki meni hyvin.
Myöhemmin olen kokenut samanlaista, pienemmässä mittakaavassa. Viimeksi ajattelin, syöttäessäni vauvaa, että kunpa tämä pieni ihminen olisi aina turvassa. Ja silloin tuli aivan selkeä tunne kuin joku olisi sanonut; "minä olen hänen turvansa". Ajattelin spontaanisti, että niinhän sinä jo tosiaan kerroitkin silloin ennen synnytystä, että pidät hänestä huolta.
En mä oikein edes tiedä miksi nämä kokemukset vaivaavat minua. Onhan se nyt selvää, että väsymys ja hormonit voi saada kuulemaan ja kokemaan kaikenlaista. Joskus vaan tulee tunne, että pitäiskö tälle tehdä jotain - mutta toisaalta, nämä menee varmaan ohi kun vauva kasvaa.
ap.