pinna tiukalla koko ajan

ottaa päähän tää kotona kykkiminen lasten kanssa.



mistään ei tule mitään kun esikoinen ei tee muuta ku kiukuttelee 24/7. Joka asiasta pitää vääntää ja kiukutella ja mikään ei onnistu nätisti. Tänäänkin pyys että mennnään ulos nyt ja sit ku ilmotin että nyt vaihdan vauvalta vaipan ja laitan sille vähä lisää vaatetta ni sit mennää ulos. Ja pyysin vielä että esikoinen käy sillä välin vessassa ja pukee itselleen housut jalkaan. Pissalla kävi ja sen jälkeen vaan kulki mun perässä ja kitisi ja itki ja valitti että älä lähe ilman mua. No ihan kun lähtisin ilman sitä minnee..



Pyysin useampaan otteeseen että laittaa vaatteet päälle ni päästää ja jos ei pue ni sit ei pääse uloskaan. No minä olin laittanu jo kaikki vauvalle valmiiksi ja pukenu itelleni kengät ja eteisessä odotin että esikoinen pukee päälle mut se vaan huutaa että älä lähe ilman minua.



Mulla palo ihan pinna ja huusin sille takasin että ei me päästä sinne ulos jos et pue. No ei päästy ulos pikkarit sai jalkaan mutta ei muuta!



Muutenkin on jotenkin tosi vaikee ees iloita tosta lapsesta vaikka sitä rakastan ja näin mut silti tuntuu että jo sen näkeminen saa veren kiehumaan ja tulee sellanen olo et voi ei taas se on tossa. Pinna useasti sen takia palaakin ja sit on hurjan huono omatunto ku huutaa. Vaikka yritän kuinka että tehtäis jotaa kivaa yhdessä ni en pääse tästä tunteesta eroon, minusta on aina ihanaa se hetki kun saan laittaa sen nukkumaan illalla. Ja nää tunteet on siis tullu nyt vasta sen jälkeen kun sain ton toisen lapsen alkuvuodesta. Mutta sit taas vauva on ihana ja sen näkeminen saa aina hymyn huulille.



Ootan vaan että tää kauhee uhma menee ohi ja vois ees hetken olla sellanen seesteinen aika. Kun mitään ei uskota ja kaikki mitä sanon ni esikoinen vaan nauraa päälle. Minä täällä huudan pää punasena monta kertaa päivässä ja itken illat kun on niin paha olo ja paha mieli.