Passiivisen pojan kanssa palaa pinna!

periaatteella, että jos lupaa käydä jossain harrastuksessa (joka lasta muutenkin kiinnostaisi) x kertaa, niin saa jonkin haluamansa asian. Siinä ehtisi sitten nähdä, että innostuisiko kuitenkin, kun ensin painostettaisiin aloittamaan.



Samoin tuo tv- ja peliajan sitominen siihen, että kuinka paljon vaikka pelaa ulkona tai muuten on aktiivinen, voisi toimia.



Jotkin kaikille yhteiset asiat voisivat ehkä myös toimia, tietysti ne riippuvat siitä, että miten vauvan kanssa pääset liikkeelle ja millaisia resursseja teillä on käytössä.. joku geokätköily tulee mieleen ensimmäisenä ainakin.

No meillä kyllä menee ekaluokkalaiselta kauemmin jo pelkässä matikkapelissä tai sudokupelissä. Pelaa myös mielellään peliä, missä opiskellaan englantia.

Joskus pelaa legopeliä ja sitäkin kyllä saa pelata tunnin silloin tällöin.

Mutta jokainen tavallaan.

lapsille ihan liian pitkat. Maailmassa on niin paljon muutakin tekemista, johon lapsia pitaisi tutustuttaa. Tassa tapauksessa kai olikin kyse siita, etta mikaan muu kuin pelaaminen ei tunnu innostavan, joten mieluummin keskittyisin siihen, etta innostus muihinkin juttuihin jotain kautta loytyisi, enka lisaisi peliaikaa. Monesti hyvan kaverin loytyminen tuntuu olevan avain monipuolisiin leikkeihin ja harrastuksiin. Vanhempihan voisi siinakin olla ainakin alussa aktiivinen ja koettaa jarjestaa kaverin/kavereita kylaan jonkin syyn nojalla - jospa se olisi sitten kauniin ystavyyden alku :-).

Harastuksiin ei kannata painostaa uhkailemalla tai kiristämällä. Ehkäpä pikemminkin innostamalla, esim. palkkiolla. Kurssin päätteeksi mennään jätskiannoksille ms. pientä. Ehkäpä jonkun kaverin kanssa olisi helpompaa mennä ensimmäistä kertaa.

Kauhea tilanne! AP, oletko varma ettei poika ole masentunut tai kärsi esimerkiksi jostain oppimis- tai keskkittymishäiriöstä? Jos tätä on jatkunut kauankin niin kyllä kysyisin ammattilaiselta että mistä voi johtua. Kyllä pienet lapsetkin voivat sairastua masennukseen eikä se tosiaan johdu esim. kasvatuksesta tai muusta, eli ei ole todellakaan mikään kritiikki sinua kohtaan. Mainitsit, että teillä on vauva. Voisiko olla, että poika on masentunut vauvan tulon jälkeen, noin suuret elämänmuutokset saattavat pistää tunne-elämän sikinsokin.



Toivottavasti saat "yhteyden" poikaasi ja löydätte jonkun tavan nauttia taas elämästä.

marina: "sielä on kuitenkin tyhmää" kuulostaa samalta kuin "kaikki muutkin saa".



Sivuuttaisin noi marinat. Poika on isompi jo ja selvästi kotona luuhaaminenkin on riittämätöntä. Meillä lapset harrastaa pienestä pitäen (jotain) ei väliä mitä kunhan harrastaa!



Jos lasta ei kiinnosta liikunta niin miten olis joku kerho, partio, taidemuoto, musiikki?



Meillä lapset on aktiivisia menijöitä, esikoinen meni äsken futisharkkoihin ja 2- vuotias meni isän mukana kentän laidalle potkimaan. Eli joku esikuva olis kiva löytää?

Mene mukaan katsomaan jotain harkkoja lapsen kanssa, lapsi saattaa olla arka uusiin paikkoihin ja ihmisiin ja osa lapsista varmasti peittelee herkkyyttään tuollasella kovalla kuorella?

Lajeihin voi tutustua YouTubessa, menemällä erilaisiin peleihin katsojaksi yms.



Itse olen kasvanut perheessä jossa ei tuettu harrastuksiin ja kun löysin kivan lajin siihen ei rohkastu.

Miehellä taas on ollut aina joku harrastus; jalkkis, yleisurheilu, vapaapalokunta..

Anoppia kun on jututtanut niin hän kertoo että on valmis maksamaan ja viemään lapsiaan harrastuksiinsa -kaikki se on aikaa pois pahanteosta ja mielekästä puuhaa. Näin minäkin ajattelen.



Minä pakotan lapseni jotain harrastamaan. Ei sen tartte olla mitään hienoa tai kallista vaan ihan se että lapsi menee ja osallistuu.



Jos lapsistani joku (meillä on pieniäkin taaperoita) ei koskaan HALUA osallistua niin osaan aavistaa että se syö paljon.

Ja minusta on hienoa että olet miettinyt voisiko lapsella olla joku ongelma, ei kannata kovin kauaa pitkittää tilannetta sillä varmasti lapsellakin on paha olla.

Miksi se on niin kamalaa että lapsi pitää pakottaa johonkin?



Minusta on kamalaa että lapsi palkitaan herkuilla siitä että tekee jotain josta on hänelle hyötyä!



Loppupelissä lapsi pahimmillaan oppii vedättämään vanhempiaan ja saa kaikkea erxtraa vaan jos heittäytyy vaikeaksi. Ei siitä saa palkita!



Harrastaa vaan pitää, vaikka laskisi muurahaisia tai kerää perhosia!



28.

Minusta ne ajat ovat liian pitkia. Joskus on telkkarin ja pelien suhteen hyva miettia, kuinka paljon niiden parissa vietetty aika on viikoittain ja kuukausittain, ei vain paivassa. Parikymmenta tuntia pelaamista kuukaudessa on minusta aika paljon. MUtta kuten sanoit, kukin tavallaan. Ja ehka pelejakin on erilaisia. Jotkut "kehittavat" pelit, kuten nuo mainitsemasi, voisin ehka laskea eri kategoriaan raiskimis-, ajamis- jne. pelien kanssa. Meilla tosin lapset eivat ole kovin kiinnostuneita pleikoista tai muista, joten en osaa sanoa miten tiukasti niihin suhtautuisin jos niiden peraan kovasti vinguttaisiin. Lapset 10- ja 7-vuotiaita poikia.

vielä tekisi yhtään mitään, kouluhan on vasta alkanut! Kyseessä 1.luokkalainen! Kun uutuuden viehätys on mennyt niin mietiskelisin asiaa uudemman kerran. Jos kavereita löytyy, niin sitten voi ihan hyvin miettiä peliaikoija ym. suhteessa ulkoiluun.

Harrastuksiin ei kannata pakottaa, harrastuksen kuuluu olla kiva eikä mikään pakko kun äiti tai isä haluaa. Ja sekin tosiasia, kaikki meistä eivät ole hirmusosiaalisisia ja kaipaa jatkuvaa ihmispaljoutta ympärilleen. Mutta ehdottomasti seuraa vielä muutama viikko miten tilanne kehkeytyy.

Sain siitä sellaisen käsityksen että poika makailee lattioilla ja sohvilla ja valittaa että on tylsää. Väitätkö siis nyt että näin ei olekaan? Mikset voi antaa sille pojalle kirjaa käteen, tai väriliituja tai ihan mitä vain joka saisi pojan käyttämään mielikuvitustaan? Jos todellisuus on hänen mielestään niin hirveän tylsää ja noinkin vähäisillä telkkarin katsomisilla muuttuu zombieksi niin mikset voi ehdottaa jotain kehittävää tekemistä?

Kaikki eivät halua pelata jalkapalloa, ehkä hän haluaisi piirtää tai nikkaroida tai soittaa tai lukea? Se, että yrität vain pakottaa jalkapalloon ei todellakaan ole "kaiken" yrittämistä. Ja pojalle lukeminen ei ole sama asia kuin että hän saisi itse etsiä luettavaa ja tutustua kirjoihin.

Huomasitko, että olet kova tekemään oletuksia? Mistä sait päähäsi, että olen pakottamassa lasta jalkapalloon? En ole sitä maininnut missään yhteydessä sanallakaan. Ja vielä kerran: poika makoilee lattialla/sohvilla, mutta ei tv:tä katsoen, kuten itse oletit. Ja, kun sanon, että olen yrittänyt tekemisen suhteen kaikkeni, niin luettelemissasi asioissa on niistä vain murto-osa. :)

Joten, jospa nyt annamme keskenämme asian olla. Kiitos kuitenkin kommenteistasi, sinun ansiostasi ymmärräsin taas, että poika on todellinen helmi, ei sentään zombie. Zombiehan on pelkkää mielikuvitusta! ;)

ap

Olen pakottanut häntä harrastuksiin aikaisempina vuosina eikä se poika niistä oppinut nauttimaan. Väkisin meni sinne ja oli ikionnellinen, kun harrastus loppui. Koulussa viihtyy hyvin ja on kavereita, mutta koulun jälkeen ei halua pyytää ketään meille eikä mennä minnekään. Tykkää pelata ja katsoa telkkaria. Jos ei sitä saa tehdä, niin lukee. Mä käyn hänen kanssaan kirjastossa ettei hänen tarvitse yksin raahata sitä kirjamäärää mitä lukee. Mä olen aina välillä tosi huolissani, kun tuo ei kiinnostu mistään mistä muut samanikäiset, mutta enpä mä voi sille oikein mitään. Tänä vuonna en ole pakottanut mihinkään harrastukseen ja on selvästi helpottunut. Jaksaa hetken nikkaroida, mutta ei usein. Mun kanssa tekee joskus ruokaa, pesee autoa, käy koiran kanssa lenkillä, käydään metsässä, mutta eivät ne oikeasti kiinnosta eikä jaksa niitä kauaa. Lahjominenkaan ei auta. Olen ajatellut, että hän vain on tuollainen ja nyt ainakin on parempi antaa olla oma itsensä eikä hänen tarvitse turhia stressata.

kavereiden kanssa 2 kertaa viikossa. Keskiviikkona 2 tuntia, perjantaina 3 tuntia.

Meillä ei ole mennyt aikaa television katsontaan, joten aikaa on jäänyt muihin hommiin. Joku toinen työntää lapsensa katsomaan lastenohjelmat, katsoo sen kans salkkarit yms. Telkkari on auki koko ajan ja ekaluokkalainen puuhaa sen ääressä ja katsoo sitä.

Meillä telesivio oli niinäkin aikoina sellainen, että sama, vaikka olisi myyty pois. Minusta oli parempi, että pelasivat sen pari kertaa viikossa kavereiden kanssa kuin että yskin istuisi katsomassa piirrettyjä 7 kertaa viikossa tunnin.

Toki jokainen tavallaan. Mutta meillä toimi tämä, että perjantaina tuli poika kavereidensa kanssa meille klo 13. Peliaikaa oli 14-17 ja se oli tiedossa. Siinä välissä kävivät välipalalla ja porukalla innostuivat tekemään muutakin ja välillä vain nauraa räkättivät omia juttujaan meidän huoneessa koneen ääressä. Klo 17 siirtyivät sitten porukalla kentälle pelaamaan jalkapalloa tai talvella ottivat pulkat ja lähtivät laskemaan mäkeä.

Samoin keskiviikkona. Peliaikaa oli klo 13-15. Tulivat meille klo 12 ja tekaisivat läksyt. Pelasivat sen pari tuntia tai saattoivat leikkiä legoillakin. Mutta kone sai olla sen aikaa auki. Klo 15 siirtyivät ulos leikkimään ja laskemaan mäkeä tai menivät hiihtämään tms.

Meillä pojilla oli aina sen verran puuhastelua, että eivät koskaan vinkuneet telkkarin perään. Johtuu ehkä siitä, että itse katson korkeintaan pari kertaa viikossa telkkarista jotain ajankohtaisohjelmaa. Ei vain kiinnosta.

Eli peliaikaa kai tuli sitten kuukaudessa 20 tuntia jos lasketaan sen mukaan, että 5 tuntia viikossa.

Jos ap.n tapauksessa katsotaan telkkaria tunti päivässä, se on jo 30 tuntia kuukaudessa. Lisäksi puoli tuntia päivässä peliaikaa. Se on 15 tuntia.

Eli tässä tapauksessa koneiden ääressä menee 45 tuntia.

Hmmmm...kummanhan ekaluokkalaiset oli aktiivisempia....

Minusta ne ajat ovat liian pitkia. Joskus on telkkarin ja pelien suhteen hyva miettia, kuinka paljon niiden parissa vietetty aika on viikoittain ja kuukausittain, ei vain paivassa. Parikymmenta tuntia pelaamista kuukaudessa on minusta aika paljon. MUtta kuten sanoit, kukin tavallaan. Ja ehka pelejakin on erilaisia. Jotkut "kehittavat" pelit, kuten nuo mainitsemasi, voisin ehka laskea eri kategoriaan raiskimis-, ajamis- jne. pelien kanssa. Meilla tosin lapset eivat ole kovin kiinnostuneita pleikoista tai muista, joten en osaa sanoa miten tiukasti niihin suhtautuisin jos niiden peraan kovasti vinguttaisiin. Lapset 10- ja 7-vuotiaita poikia.

Sain siitä sellaisen käsityksen että poika makailee lattioilla ja sohvilla ja valittaa että on tylsää. Väitätkö siis nyt että näin ei olekaan? Mikset voi antaa sille pojalle kirjaa käteen, tai väriliituja tai ihan mitä vain joka saisi pojan käyttämään mielikuvitustaan? Jos todellisuus on hänen mielestään niin hirveän tylsää ja noinkin vähäisillä telkkarin katsomisilla muuttuu zombieksi niin mikset voi ehdottaa jotain kehittävää tekemistä?

Kaikki eivät halua pelata jalkapalloa, ehkä hän haluaisi piirtää tai nikkaroida tai soittaa tai lukea? Se, että yrität vain pakottaa jalkapalloon ei todellakaan ole "kaiken" yrittämistä. Ja pojalle lukeminen ei ole sama asia kuin että hän saisi itse etsiä luettavaa ja tutustua kirjoihin.

Huomasitko, että olet kova tekemään oletuksia? Mistä sait päähäsi, että olen pakottamassa lasta jalkapalloon? En ole sitä maininnut missään yhteydessä sanallakaan. Ja vielä kerran: poika makoilee lattialla/sohvilla, mutta ei tv:tä katsoen, kuten itse oletit. Ja, kun sanon, että olen yrittänyt tekemisen suhteen kaikkeni, niin luettelemissasi asioissa on niistä vain murto-osa. :)

Joten, jospa nyt annamme keskenämme asian olla. Kiitos kuitenkin kommenteistasi, sinun ansiostasi ymmärräsin taas, että poika on todellinen helmi, ei sentään zombie. Zombiehan on pelkkää mielikuvitusta! ;)

ap

Mikset vastaa kun sinulta on monta kertaa kysytty että et veisi poikaa kirjastoon? Teillä taitaa olla sivistys kielletty. Ei ihme ettei pojalla toimi hoksottimet kun aivoja ei tarvitsekaan käyttää.

ja se on hyvä aloittaa mahdollisimman varhain, jotta tottuu ja oppii



vielä ei ole myöhäistä ap, ja tärtkeää aloittaa nyt



toi teidän ongelma van pahenee kun tulee ikää ja murrosikäkin



eli missä poika on hyvä, likunnassa, musiikissa ???





ja oletko aivan varma, että poikaa ei kiusata koulussa??????

ehkä siksi ei halua olla toisten lasten kanssa??

mene ja puhu opelle, ja sitä kautta saat tietoa mitä ja kenen kanssa poikasi tekee esim välitunneilla



ehkäpä toiset ei leiki hänne kanssa????



ja jos ei itse keksi harrastusta , niin aloita uimisesta, vie uimahlliin , kai osaa uida?, pari kertaa viikossa, siinä menee aikaa ja enrgiaa ja on mukavaa

eli nyt liikkeel poika mars!



totta on muuten, et pojat ei oikeen tossa iässä paljoo muuta tekis kun pelais tietsikka tms pelejä,

yhteistyötä toisten vanhempien kanssa ja kaikille rajat peleihin

pojalle jos iskee kynät käteen ja sanoo,että piirteleppäs nyt,niin ei takuulla piirrä jos ei huvita.Jotenkin pitäis saada itse haluamaan asioita ja luulen,että ei poikasi jaksa kovin montaa kuukautta makoilla ja valittaa.Onhan meillä aikuisillakin vaiheita,että mikään ei oikein huvita ja yleensä ohi menee.Ihmisiä ne lapsetkin on,eikä aina(harvemmin) toimi niin kuin vanhemmat haluaa.

Anna ajan kulua.Tsemppiä.Tiedän,että toi vinkuminen on tosi rasittaavaa:)Meillä vaikka viihdyttäisi kuinka ja juostaisi kaikki maailman huvipuistot,vinkuminen jatkuu heti kun ei oo tekemistä sillä sekunnilla.Siksi en ole paljon enää noteerannut kitinöitä,olkoon sitten tyhjän panttina jos ei itse viitti mitään keksiä.Alkaa meillä mennä jo ohi tuo vaihe.Mulla tyttö sekä poika ja molemmat on osannut tuon tavan:)ja kyllä meillä yhdessäkin tehdään kaikenlaista eli ei ole siitä kyse,että täällä laiskoteltais vaan.Kyl se siitä.

Mä pakotin omaa lastani vuosikausiksi harrastuksiin laidasta laitaan. Ei tykännyt mistään. Haluaa esim. mun kanssa käydä uimahallissa JOSKUS, mutta ei mitään kerta viikossa ellei ole vesipuisto. Mun kokemukset ovat ne, että pakottaa, mutta ei sitäkään kannata koko aikaa tehdä. Ei se ole kiva pistää lasta kyyneleet silmissä toisten lasten joukkoon kerta toisensa jälkeen.

AP, oletko varma ettei poika ole masentunut tai kärsi esimerkiksi jostain oppimis- tai keskkittymishäiriöstä?

On kaikkineen kuitenkin ihan iloinen poika, taitava ja osaava, jkv arka kylläkin. Eskarissa pärjäsi tosi hyvin ja koulussa on viihtynyt loistavasti. Välillä on kovin mietteissään ja näyttää surulliselle, mutta kun alan jututtaa, kertoo, että kaikki on hyvin ja mieli hyvä. Tämä on myös hämmentävää.

Tällaista nykyistä marinaa on ollut ajoittain ennenkin, nyt vaan vaikuttaa, että todella tarvisi jotain muuta tekemistä kuin sen, mitä kotona voidaan yhdessä tehdä. Mutta millekään ei sitten lämpene.

Vauvasta välillä sanoo, että ärsyttävää, kun tuli sotkemaan kaiken, minkä kyllä hyvin ymmärrän.

ap

Mun poika saa hyviä numeroita koulussa ja kavereita siellä on myöskin (siskot samassa koulussa). Jos mä ehdotan jotain harrastusta, niin mistään ei ole koskaan innostunut edes hetkellisesti. Ja se marina on jatkuvaa. En itsekään enää siitä niin välitä, mutta en vain käsitä mitä pienen päässä liikkuu, kun koko maailma olis avoinna ja yksi vain märtsää eikä halua tehdä mitään.

AP, oletko varma ettei poika ole masentunut tai kärsi esimerkiksi jostain oppimis- tai keskkittymishäiriöstä?

On kaikkineen kuitenkin ihan iloinen poika, taitava ja osaava, jkv arka kylläkin. Eskarissa pärjäsi tosi hyvin ja koulussa on viihtynyt loistavasti. Välillä on kovin mietteissään ja näyttää surulliselle, mutta kun alan jututtaa, kertoo, että kaikki on hyvin ja mieli hyvä. Tämä on myös hämmentävää.

Tällaista nykyistä marinaa on ollut ajoittain ennenkin, nyt vaan vaikuttaa, että todella tarvisi jotain muuta tekemistä kuin sen, mitä kotona voidaan yhdessä tehdä. Mutta millekään ei sitten lämpene.

Vauvasta välillä sanoo, että ärsyttävää, kun tuli sotkemaan kaiken, minkä kyllä hyvin ymmärrän.

ap

Ota ihmeessä yhteyttä, ei siitä haittaakaan voi olla! JOS nimittäin pojalla on jotain masennusoireita tai vaikeutta motivoitua niin psykologi osaa antaa ohjeita miten tilanne saadaan parhaiten korjattua. Masentunut voi olla vaikka olisikin usein hyväntuulinen. Tai sitten voi olla että poika on vain hyvin hämmentynyt sisimmässään uuden sisaruksen tultua kuvioon. Ei aikuinenkaan osaa aina sanoa mistä kiikastaa, puhumattakaan sitten ekaluokkalaisesta. JOS pojalla tosiaan on jotain häikkää niin sen parempi mitä aiemmin saatte apua. Toisaalta, jos tuo onkin vain luonnollinen vaihe eikä mitään vakavampaa niin olisihan sekin hyvä tietää.

joiden lapset ei pelaa kotona. Silti istutaan telkun ääressä monta tuntia päivässä. Ollaan iltapäiväkerhossa ja siellä pelataan. Tai sitten mennään kavereille ja siellä pelataan.

Mutta tärkeintä, että mamma pääsee kehuskelemaan, että meidän Ville se ei ole kiinnostunut pelaamisesta.

Minä tiedän hyvin monta Villeä, jotka on kiinnostuneita pelaamisesta, mutta pelaavat kavereillaan ja eivät tekisikään muuta siellä. Rasittavia tyyppejä. Tai sitten tollottavat telkkua tuntikausia päivässä ja sekaan myös aikuisten ohjelmat.

Minusta ne ajat ovat liian pitkia. Joskus on telkkarin ja pelien suhteen hyva miettia, kuinka paljon niiden parissa vietetty aika on viikoittain ja kuukausittain, ei vain paivassa. Parikymmenta tuntia pelaamista kuukaudessa on minusta aika paljon. MUtta kuten sanoit, kukin tavallaan. Ja ehka pelejakin on erilaisia. Jotkut "kehittavat" pelit, kuten nuo mainitsemasi, voisin ehka laskea eri kategoriaan raiskimis-, ajamis- jne. pelien kanssa. Meilla tosin lapset eivat ole kovin kiinnostuneita pleikoista tai muista, joten en osaa sanoa miten tiukasti niihin suhtautuisin jos niiden peraan kovasti vinguttaisiin. Lapset 10- ja 7-vuotiaita poikia.

et on mun kaltaisia joilla ei ole pelikoneita millä pelata.Ei mun lapset pelaa.=)