Lue keskustelun säännöt.
Tää on tietysti ihan tarpeeton avautuminen
19.08.2011 |
täällä, mutta olen jumalattoman onnellinen, että lapset ei ole että lapset ei ole enää pieniä lapsia. Pienet lapset ja pienet murheet ja isot lapset... Mutta silti. Onhan se vaan niin järkyttävää säätämistä edes sun takas, lyhyitä yöunia, uhmakohtauksia kaupassa, päiväkotiin puoliunessa olevien lasten raahaamista, öisiä riitoja miehen kanssa, kun lapsi alkaa oksentamaan, että kumpi peruu työpäivänsä, loputonta huonoa omaatuntoa siitä, että lapsi on pitkiä päiviä hoidossa, mutta silti puolet töistä jää tekemättä, edellisten viestiketjujen stressiä siitä, miten kotiruokaa saa valmistettua viideksi arkena työpäivän jälkeen ilman eineksiä, hiekkaisia pakkopestänytkurahousuja löytyy mytyssä jostain pussista puoliltaöin miehen päiväkodistahakureissun jäljiltä, kun meinaat kuolla väsymykseen, loputonta tavaroiden pakkaamista takakonttiin, kun lähdetään viikonlopuksi mökille, päiväunien, syömisten sovitusta rytmiin, loputonta pukemista, riisumista, säätämistä ja vääntämistä....
Rakastan noita kääpiötä tietysti, enemmän kuin mitään muuta. Elämä on ollut onnellista ja ihanaa silloinkin, kun edellä mainittuja aikoja on eletty. Näin jälkikäteen on vaan niin kovin huojentunut olo, ettei enää tarvitse aloittaa tuota kaikkea alusta. Aika on tehnyt tehnyt tehtävänsä. Hyvällä tavalla.Ymmärrän paikkani sukupolvien muuttuvassa ketjussa. Areena on teidän.
Kommentit (3)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli pitkän aikaa vauvakuume ja nyt kun nuorin on 9 v. se on mennyt ohitse. Elämä on niin helppoa ja ihanaa ja lasten kanssa voi ihan erilailla nauttia elämästä, kun heidän kanssaan pystyy tekemään melkein mitä vain.
Näinhän se menee, ja aikansa kutakin. Meillä "kääpiöt" ovat tuossa pikkulapsivaiheessa, ja vielä mietin jaksanko yhden, joten helpotusta ei ole ihan heti luvassa. Mutta kummasti kun se tilanne on päällä, niin siihen sopeutuu. Lapsista sanotaan, että he sopeutuvat hämmästyttävästi uusiin asioihin, mutta se pätee mielestäni ylipäänsä ihmisiin. Tässä mennään eikä muuta voi, ja jollain oudolla tavalla tästä vielä nauttiikin ;)
Mukavia vuosia teidänkin perheellenne, perässä tullaan!