Rehellisesti: onko parempi että on edes joku ok mies kuin että olis yksin?

ainakin jos ei halua olla yksin.

Varsinkin kun lapsiluku on täynnä.

Kannattaa varmaan kysyä itseltään tätä

kannattaa pysyä ok sellaisessa, ei täydellisiä ole.



Mutta ei kannata lähteä minusta yksiin sellaisen kanssa, joka ei edes siinä rakastumisen huumassa tunnu siltä oikealta.

Ei sitä heti olla vaihtamassa, jos ei täydellinen ole. Mutta ei se sitten niinkään päin mene, että kunhan nyt edes jonkin miehen saa, ihan sama minkälainen, kunhan ei tarvi yksin olla.



Kyllä on parempi olla yksin kuin huolia ihan kuka tahansa.

En voisi asua ja elää jonkun "vain ok":n kanssa. Ärsyttäisi koko ajan. En muutenkaan ole kovin sosiaalinen enkä tykkää monesta ihmisestä, olisi kamalaa jos kotona roikkuisi joku vähän sinnepäin oleva. Tykkään olla yksin enkä tosiaan tarvitse miestä mihinkään. Olen yhdessä jonkun kanssa pelkästään siksi että rakastan ja haluan olla juuri hänen kanssaan.

sen kanssa, niin ei silloin kannata erota tai vaihtaa, mutta jos olet nyt ilman miestä ja pärjäät hyvin, niin silloin kyllä miettisin, että ottaako siihen lisää ongelmia sellaisen miehen muodossa, joka ei sytytä.



Siis kyllä siinä pitää tuntea intohimoa ja sellaista rakastumisen tunnetta, se tavallisuus ja arki voi sitten tulla myöhemmin.



Sinulle on se prinssi siellä jossakin

Ja joku mättää jo?



Ehkä jättäisin sikseen

Parisuhde ei ole elämän tarkoitus tai mitta! Täydellistä ihmistä tuskin onkaan, mutta sopiva riittää mulle. Olin jo 34 kun tapasin mieheni, enkä edes etsinyt suhdetta kun nautin sinkkuudesta niin paljon. Nyt oltu yhdessä 4v, ja totta kai joku juttu ärsyttää välillä, mutta tämä mies on silti parempaa kuin suuresti rakastamani yksinolo. Ei kannata tyytyä vaan siks että olis 'edes joku', sehän on molemmille täysin väärin!! Virheitä pitää antaa anteeks mut mieti nyt jos joku mies ois sun kans 'kunnes parempi tulee kohdalle'.

ole mulle mikään elämisen pointti. Teen niitä asioita jotka tuntuvat mielekkäiltä. Jos joskus tulee vastaan ihminen jonka kanssa seurustelu on mielekästä ja minuun vetoavaa niin sitten tulee. Siihen asti en tee mitään väkipakolla asian suhteen. Eli ei siis "haku päällä".

Ei se vaihtamalla parane, alkuhuuma katoaa.

Ihminen voi olla onnellinen ilman parisuhdettakin. Ehkä joku voisi ollakin onnellinen "ihan ok" miehen kanssa, itse en usko.



Mutta toisaalta en pelkää sitäkään vaihtoehtoa että olisin aina yksin...

On edes mahdollisuus löytää se täydellinen! Vai meinaako siihen ihan ok:hon tyytyvät katella samaan aikaan muita?

Jos vaan tietyt ehdot(esim. ei ole alkoholisti, ei väkivaltaa, on edes jotain puhuttavaa jne.) täyttyvät, niin itse jäisin kyllä suhteeseen.

Jotkut vaan on läheisriippuvaisia, eivätkä ehkä ole koskaan eläneet yksin. Mä en kaipaa miestä, vaikken ole ollut suhteessa viiteen vuoteen. Kissa olis kiva. :)