Avoliitossa kulujen jakaminen

asuu kuin hotellissa ja pystyy samalla laittamaan sievoisen summan asuntosäästötililleen.

Tärkeintähän on rakkaus! Ei sillä ole väliä kuka maksaa ja mitä, tehän olette PERHE ja perheessä ei lasketa kuka maksaa ja mitä. Kaikki vaan yhteen pottiin ja sieltä sitten maksaa kuka jaksaa! Mitä väliä jos miehelle jää jotain säästöön tai ap maksaisi vaikka kaikki menot, tärkeintä on RAKKAUS! Et selvästi rakasta miestäsi oikeasti :(



Av:n opetuksia osa 273.

...tässä pitäisi miettiä asumista kaksin tyttäreni kanssa varteenotettavana vaihtoehtona.

En asuisi tuollaisen miehen kanssa.

Itse aikanaan yritin ehdottaa avomiehelle että hän maksaa vain pienen osan asumisestamme, koska minun lasteni takia tarvitsimme ison asunnon. Hänpä oli aivan toista mieltä. Jaoimme kaikki kulut, yhteiset on rahat olleet koko yhdessäoloajan ja on osallistunut lastenkin kustannuksiin ihan kuin omiaan olisivat. Ihmekös tuo että päädyimme naimisiin. Meillä miehellä on nyt isommat tulot kuin minulla, mutta aiemmin oli toisinpäin.

Miehesi ei varmaankaan halua mitään elatusvelvollisuutta tyttäreesi nähden, ainakaan ennenkuin teille tulee yhteinen lapsi jolloin usein vähän lipsuu enemmän yhteisen perheen suuntaan muutenkin. Eikä ole reilua häneltä sellaista odottaakaan. Mutta mitä tuossa tilanteessa OLISI reilua odottaa: - Mies maksaisi reilun osan asumiskustannuksista, esimerkiksi kolmanneksen. - Mies maksaa ainakin kolmanneksen ruoka- ja puhtaus yms. kuluista. - Mies maksaa kolmanneksen sähköstä, tv-luvasta ja internetistä. Oma mieheni maksaisi enemmänkin, jos minulla olisi pienet tulot. Hän maksaisi tarvittaessa asumisen vaikka kokonaan koska jossainhan hänen on asuttava eikä olisi hänenkään kannaltaan järkevää että joutuisin alkaa katsella halvempaa asumismuotoa. Puhumattakaan nyt siitä, miten paljon haluaa yleensä auttaa jotakuta jota rakastaa...

maksaa 23% asumiskuluista ja uusi mies 33%, niin meinaat että on ihan reilua että ap maksaa loput eli 44% asumiskuluista?

AP vastaus että laita mies asumaan omaan asuntoon, jos ei osallistu kotitöihin ja kuluihin. Minusta ainakin tuntuu että miehellä ei ole mitään muuta aikomusta kun saada mahdollisimman paljon rahaa säästöön että saa sitten ostettu oman (velattoman?) asunnon johon sitten muuttaa yksin.

Eikö hammasharjat ole kuitenkin henkilökohtaisia eli harja on tytölle ostettu ja mies ei sitä käytä.

Molemmat pistää sinne saman summan. Sieltä sitten maksetaan ruuat, sähkälaskut yms kulut.



Molemmat maksaa sitten omilta tileiltään omat menonsa, esim vaatteet ja harrastukset.

...mies maksaa siis 570€ kuukaudessa, ja siihen sisältyy KAIKKI, eli asuminen, sähkö, vesi, internet, lehdet, kaikki kalusteet ja kojeet, lakanat, astiat ja tottakai ruoka, hygieniatuotteet, kaikki pesuaineet... Ja tietysti myös tekemäni työt, eli ruoanlaitto, siivous, pyykkäys, kaupassakäynti, laskujen maksu ja kaikkien juoksevien asioiden hoito. Myös vakuutukset sisältyvät hintaan.



Miehellä on sikäli hyvä tilanne, että duunin kautta puhelin ja puhelimen kulut, sekä myös erittäin hyvä työterveyshuolto, eli käytännössä rahaa ei mene perusasioihin juuri lainkaan, paitsi autoon, mutta sekin puolta pienempi ja halvempi kuin omani, jota käytettiin n. 3 vuotta kaikissa pidemmissä ajoissa, koska miehen entinen ei olisi vastaavia ajoja kestänyt.



Ja kämppä siis vuokramarkkinoilla arvoltaan yli 800€/kk. Onko mielestänne tämä 570€ kohtuu maksu asumisesta?

kun mä en tajua näitä ap:n kuvaamia ongelmia. Ajattelen näin:

Kun mies ja nainen (ja mahdolliset jommankumman lapset) muuttavat yhteen jomman kumman asuntoon, he muodostavat perheen, jonka menot ovat yhteiset. Tilit voi olla miten tahansa, omat, yhtieinen, omat + yhteinen ...

Kumpikin maksaa asumisesta ja arkimenoista tulojensa suhteessa. Jos vaikka toisen tulot laskevat opintojen, äitiysloman tai tytöttömyyden takia, osuudet lasketaan uudestaan. Jos toinen omistaa asunnon ja lyhentää velkaa, voi toinen esim maksaa yhtiövastikkeen, jos ne menevät jotenkin päittäin. tai asunnon voi siirtää molempien nimiin ja maksaa yhdessä asumiskuluja.

Toisen puolison lapsi ei ole toiselle mikään löytölapsi, vaan perheenjäsen, myös taloudellisesti.



Ap:n kuvaama tilanne vaikuttaa siltä että mies asuu alivuokralaisena ap:n luona ja säästää omaan asuntoon, jonne muuttaa sitten kun tavoite on saavutettu. Muutatteko te sitten kolmistaan miehen asuntoon?

Meidän tilanteemme on toinen, mutta meillä on aina ollut periaatteena se, että "yhteistä on köyhien omaisuus" ja elämme yhdessä tätä elämää.



Miksette muuta erillenne? Eihän suhteen tarvitse siihen loppua, mutta taloudellinen tilanne olisi selkeämpi ja ketutus loppuisi siihen.

Mies käyttää sua hyväkseen ja säästää sit ite asuntoon. Iät ja ajat naisia on jymäytetty taloudellisesti! Tämä kaikki on helppoa kun mies tietää että sana rakas on se taikasana!



Ystäväni asui miehensä kanssa vaikka tiesi et mies asui arkipäivät toisen naisen kanssa. Molemmat tiesi toisistaan. Huh mikä hinta siitä maksettiin vuosien myötä! Vaimon itsetunto oli lopulta säälittävää!!

koska noin mäkin suhteen olen aina ajatellut. Mutta kun nyt olen aikani (3 v.) omia rahojani toiseen sijoittanut, ja huomannut että itse en saa mitään muuta kuin mitä omilla rahoillani yhteisten menojen jälkeen pystyn ostamaan, niin alkaa totta vieköön ketutus...



Ja kun toinen on niin ehdoton kaikessa, eikä tarvitse mitään erityistä (siis ei edes kameraa, vaan minähän sen ostan jos sen kerran tarvitsen, vaikka reissuilla aina mukana) ja tuntuu ettei edes arvosta asuntoani, vaan toteaa, että hänellä oli yksiössään enemmän neliöitä itselle käytettävänään, joten miksi hänen elämänlaatunsa muka olisi parantunut, kun sitäkin olen käyttänyt syynä siihen miksi tästä järjestelystä pitäisi jotain maksaakin... Tai kun sanon että minä hoidan pyykit ja siivoan, niin hän toteaa, että jos asuisi yksin niin tekisi tietenkin ne itse, joten niistä ei voi mitään laskea...



Tuntuu, että hakkaan päätäni seinään. :(

miehelle edullista!! Tähän sisällyttäisin vielä runsaasti kotitöitä ja hyvää käytöstä kotona!:))

...sanoo säästävänsä yhteiseen omakotitaloon, minkä kyllä olen tähän asti uskonutkin, mutta tiedä sitten enää... :(

En ole koskaan pitänyt itseäni typeränä, mutta ehkä se on oikea ilmaisu tähän kohtaan.

se säästötili molempien nimiin jos kerran yhteiseen taloon säästätte. Jos ei mies suostu, niin eikö se ole jo selvä merkki jostain?

Minä laittaisin tuossa vaiheessa miehen pesemään itse pyykkinsä ja siivoamaan. Samoin jättäisin ruuat laittamatta. Jos niitä ei kerran lasketa ja hän voisi ne tehdä itsekin niin olkoon hyvä vaan. Mikäli hän marmattaisi, niin ilmottaisin pyykkikoneen sijaitsevan kylpyhuoneessa ja herran osaavan käyttää sitä itsekin.



Meillä onneksi tilanne on paljon parempi. Mies käy töissä ja maksaa tällä hetkellä suurimman osan maksuista. Minun tehtäviini taas kuuluu huolehtia ruoka pöytään, kun hän tulee töistä ja, että hänellä on puhtaita vaatteita sekä asunto pysyy siistinä. Toki inhottaa, ettei ole mitään omaa rahaa mutta ainakin toistaiseksi olen saanut myös "osta jotain kivaa"-rahaa.

esim. asuntoa, on tietysti reilua, että hän säästää itselleen ainakin saman verran kuin ap:n asunnon arvo on. Sitten kun olette ostamassa sitä yhteistä omakotitaloa, voitte hyvillä mielin sijoittaa siihen yhtä paljon. Ap:n arvioitavaksi jää, toteutuuko tuo yhteinen talo koskaan.



On kuitenkin epäreilua, että mies saa oman osansa säästettyä nopeasti ap:n kustannuksella. Eli hän voisi maksaa jo nyt yhteiseen pesään enemmän.



Ainakin lopettaisin sen hänen pyykkien pesun nyt.



Ja tuo miehen hammasharjateoria on täysin järjetön. Sähköhammasharja on todella nopeasti kuluva esine. Jo vuodessa akku on selvästi huonommassa kunnossa kuin uutena. Myös ne harjapäät kuluvat ja ovat aika kalliita.

se säästötili molempien nimiin jos kerran yhteiseen taloon säästätte. Jos ei mies suostu, niin eikö se ole jo selvä merkki jostain?

39

ollaankin perinteisesti hyvissä naimisissa ja vielä onnellisiakin:)) enkä mä ainakaan kuulu exänyxä -ketjuun.



Rahat on yhteisiä ja melkeimpä miehen tienaamia. Hän kun halusi mun jäävän kotiin hoitaan lapsiamme. Kaikki on hankittu molempien nimiiin ja itselläni on oma tili jossa itse hankkimani raha. Yhteinen tili on myös jonne mies tuo rahat. Ostan/maksan kaiken siitä tilistä. Käytän sitä huoletta enkä milloinkaan tee tiliä menoistani tai tuloistani. Olen kyllä taitava rahan käytössä.



On pakko sanoa vielä et olemme aika tyytyväisiä elämäämme:))

vielä se tili JA-muodossa et kumpikaan ei voi käyttää sitä yksin!! Eikä edes voi nostaa valtakirjalla kuin pienen summan/kk josta menee ilmoitus toiselle osapulelle.!!

ollaankin perinteisesti hyvissä naimisissa ja vielä onnellisiakin:)) enkä mä ainakaan kuulu exänyxä -ketjuun. Rahat on yhteisiä ja melkeimpä miehen tienaamia. Hän kun halusi mun jäävän kotiin hoitaan lapsiamme. Kaikki on hankittu molempien nimiiin ja itselläni on oma tili jossa itse hankkimani raha. Yhteinen tili on myös jonne mies tuo rahat. Ostan/maksan kaiken siitä tilistä. Käytän sitä huoletta enkä milloinkaan tee tiliä menoistani tai tuloistani. Olen kyllä taitava rahan käytössä. On pakko sanoa vielä et olemme aika tyytyväisiä elämäämme:))

Mitä on "sinun itse hankkimasi raha"? Eikös perheessänne kaikki ollutkaan yhteistä? Vai onko vaan miehen rahat yhteisiä ja sinun rahat sinun?

näitä teidän raha-asioita. Komppaan 20. Kun olemme miehen kanssa perheen perustaneet niin ei tarvinnut keskustella raha-asioista. Kaikki on yhteistä. Meillä on aika samat harrastukset joten niidenkään kustannuksista ei voi kiistellä. Mies käy töissä ja tienaa, minä olen kotona ja hoidan lapset. Se maksaa jolla on rahaa, minäkin jos on sellainen tilanne. Jos sitoutuu perheeseen niin mikä siinä jakamisessa on sitten niin vaikeeta?