Lue keskustelun säännöt.
päällimmäisenä tunteena synnytyksessä
18.08.2011 |
niiden kaikkein kovimpien kipujen kohdalla minulla oli se että tämä on niin EPÄREILUA! mietin että miksi oi miksi nainen joutuu kärsimään näin? ja miksi nainen on kautta aikojen ollut alistetussa asemassa mieheen. jos miehet tajuaisivat mitä nainen joutuu kärsimään tuottaakseen heille jälkeläisiä, he kohtelisivat naisia kuin jumalatarta. minun mielestäni miehille pitäisi simuloida samanlaiset kivut kuin synnytyksessä niin tajuaisivat!! jep, traumaattinen synnytys oli mulla.
Kommentit (27)
kivuliaan ponnistusvaiheen lisäksi muistan olleeni jotenkin ihan muissa maailmoissa, kuin syvässä vedessä, ja mulle sai ihan huutaa, että olisin havahtunut synnyttämään.
Toinen synnytys kesti 5 tuntia, alussa kovat kivut, mutta spinaalin saatuani ei tuntunut juuri miltään, olin mukana tässä maailmassa, juteltiin mieheni kanssa ja kävelin sitten synnytyksen jälkeen omin jaloin suihkuun ja osastolle, ekassa melkein pyörryin suihkussa ja mut työnnettiin sängyssä osastolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kivuliaan ponnistusvaiheen lisäksi muistan olleeni jotenkin ihan muissa maailmoissa, kuin syvässä vedessä, ja mulle sai ihan huutaa, että olisin havahtunut synnyttämään.
Toinen synnytys kesti 5 tuntia, alussa kovat kivut, mutta spinaalin saatuani ei tuntunut juuri miltään, olin mukana tässä maailmassa, juteltiin mieheni kanssa ja kävelin sitten synnytyksen jälkeen omin jaloin suihkuun ja osastolle, ekassa melkein pyörryin suihkussa ja mut työnnettiin sängyssä osastolle.
eikä kummemmin sattuneet, mutta tiedän kyllä kuuluvani vähemmistöön.
Ajatuksessasi olisi silti ideaa: synnytyssimulaattori!! Nyt heti joku inssi ja kätilöt kehittelemään!
Käynnistyksellä mentiin. Päiväkahvilla sanoin muille huoneessa olevalle "ihmettelen kaikkia äitejä joilla on enemmän kun yksi lapsi"(sielä oli sellaisia monta)...säännöllisiä suppareita oli kestänyt vasta reilun tunnin.
ajattelin etten kestä enää yhtään ja että kuolema on v*ttu tuleva nyt. Siis ensimmäisestä.
Toisesta ajattelin että mikä hemmetti sai mut toista lasta haluamaan, miten en muistanut että näin hirveän kivun unohtaa babykuumeissaan..
Ja kolmannesta mietin taas samaa. Että ikinä ei enää, miten hemmetissä mä avasinkin taas jalat. Toisaalta kolmennella kerralla sitä jo tiesi että kun vaan saa luvan ponnistaa niin kipu häipyy parissa minuutissa ja kohta on taas maailman ihanin tunne :)
Kyllä mun miehellä on ollut vaikea katsella sitä kipua josta olen kärsinyt. Hän sanoi mulle esikoisen syntymän jälkeen että kyllä naiset pystyy mihin tahansa jos ne pystyy synnyttämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan sillä synnyttäjällä kova homma. Itse olen ollut kerran tukihenkilönä ja kaksi kertaa synnyttänyt, toinen meni luomuna. Ja tukihenkilönä vain sain nauttia vauvasta, sain katkaista napanuoran ja pestä, kun synnyttäjää "kidutettiin" pöydällä ja otettiin jälkeiset ja ommeltiin. Mutta niin se vaan on, että jonkun sekin homma on tehtävä. Näin sen luonto on tarkoittanut.
Mutta itsellehän se palkinto tulee, en ainakaan ajattele, että tuotan miehelleni jälkeläisiä :D. Kukas muu olisi yhtä hyvä ja luotettava synnyttämään Sinun Oman Lapsesi kuin sinä itse?
naiset ovat vuosisadan alussa selvinneet synnytykistä saunan lauteilla jne. Itse sentään oli sairaalassa ja apua sai.