Riitelytaidot perheessä?

jos riidellään eri aiheista. Se taas on todella ärsyttävää kun huomaa riitelevänsä samasta asiasta vuodesta toiseen, eikä toinen tee mitään asian parantamiseksi.

tosiaan kertoo, että monesti parisuhteessa riidellään samasta asiasta vuodesta toiseen, eikä se muutu.



Riitelyllä mielestäni pyritäänkin aina jonkinlaiseen muutokseen. Sitten turhauttaa, kun asia ei muutukaan, ja sitten riidellään jo siitä turhautumisesta eikä siitä alkuperäisestä-- näinkö se menee? (asioilla on aina myös jotenkin koomisetkin puolensa)

tosiaan kertoo, että monesti parisuhteessa riidellään samasta asiasta vuodesta toiseen, eikä se muutu.

Riitelyllä mielestäni pyritäänkin aina jonkinlaiseen muutokseen. Sitten turhauttaa, kun asia ei muutukaan, ja sitten riidellään jo siitä turhautumisesta eikä siitä alkuperäisestä-- näinkö se menee? (asioilla on aina myös jotenkin koomisetkin puolensa)

Kun riidellään sadatta kertaa kylppärin lattialle jääneistä kalsareista, tulee riidanaloittajalle aika surrealistinen olo. Voi tulla jopa eksistentiaalinen kriisi, eli epäilee omaa olemassaoloaan. Eli tässäpä taas jäkätän jäkäjäkä ja toinen ei korvaansa lopsauta.

ootko kokeillut aivan päinvastaista strategiaa kuin jäkätys. Esimerkiksi viet kaikki omat pikkarisi sinne myös ja teet niistä mielikuvituksellisen patsaan/taideteoksen johon hattuna ne miehen kalsarit myös. Sitten suureleisesti kutsut hyväntuulisesti miehesi taidenäyttelyn avajaisiin - no, tämä vähän vitsinä tietenkin (tosin rohkeasti ehdotan, ettöä ensi kerralla kokeilet tätä!! ja jos kokeilet, tule kertomaan reaktio!), mutta OIKEASTI ja kokemuksesta voin sanoa, että toimintasuunnitelman totaalinen vaihtaminen voi muuttaa asiaa paljon enemmän kuin saman vanhan toiminaan (jataaskonekalsaritontäälläkuinkamontakertaamunpitääniistähuomauttaaeiköaikuinenmiessenvertaapysty...) toistaminen hyödyttömänä?



Mielipiteitä ja kokemuksia lisää!!!!!

Olen myös elänyt koko lapsuuteni kodissa, jossa ei riidelty, enkä ole 21 vuotta kestäneen parisuhteen aikana riidellyt mieheni kanssa. En ymmärrä, miksi pitäisi.



Meillä systeemi menee niin, että kun ollaan erimieltä, sitä joko neuvotellaan yhteisestä kompromissista tai sitten todetaan että ok, tästä ollaan ja voidaan olla eri mieltä - kaikesta kun ei ole pakko olla samaa mieltä. Riitelyä nämä asiat eivät vaadi, vaan ainoastaan toisen tunnustamista tarpeineen ja tunteineen täsmälleen yhtä tärkeäksi ihmisesksi kuin minäkin..



Riitely on sivistymätöntä ja johtuu pelkästään siitä, ettei kunnioiteta toisen mielipidettä ja tarpeita. Ei siitä voi oppia mitään, eikä se "puhdista ilmaa". En ymmärrä, miksi kodeissa ja parisuhteissa olisi ok riidellä elämänsä tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten kanssa, kun se ei käy päinsä esimerkiksi työelämässä tai liikeuhteissakaan.

mielenkiinnosta, kun kerrot että teillä neuvotellaan kompromisseja ja olette hyviä siinä, niin mitä taitoja se teiltä vaatii? Mitä siinä sinun mielestäsi pitää osata, mikä oleellista? Neuvotteluhan ei ole helppoa kuten vertasit myöskään työelämässä eikä liikesuhteissa, esimerkiksi näitä lakkoasioitakin neuvotellaan usein päivätolkulla.



Toinen, mitä mielelläni kysyisin, ellet pahastu sen henkilökohtaisuudesta: Miten sitten ilmaiset vihan/ärtymyksentunteesi/pettymyksesi puolisollesi, niin, ettei niistä koskaan synny riitaa? Hyvin useinhan riita syntyy pettymyksestä. Siitä, että toinen ei jotenkin huomaa tarpeitani tai vastaavaa. Ja joitain pettymyksiä tulee varmasti vastaan yhdessäeläessä.



Kiitos jos vastaat, ja on ilo todeta, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia tässäkin asiassa. Toiset ovat kuumakalleja, toiset cooleja, temperamenttikin vaikuttaa paljon asiaan!

Riitely on sivistymätöntä ja johtuu pelkästään siitä, ettei kunnioiteta toisen mielipidettä ja tarpeita. Ei siitä voi oppia mitään, eikä se "puhdista ilmaa". En ymmärrä, miksi kodeissa ja parisuhteissa olisi ok riidellä elämänsä tärkeimpien ja läheisimpien ihmisten kanssa, kun se ei käy päinsä esimerkiksi työelämässä tai liikeuhteissakaan.

Tuli vaan mieleeni, että mitenkäs sinä suhtautuisit niihin kalsareihin kylppärin lattialle tai siihen, että mies huutaa lapsille joka pikkuasiasta? Jos mies ei reagoi toiveisiisi mitenkään vaikka kauniisti asiasta puhut. Montako kertaa jaksat neuvotella kun toinen osapuoli on sitä mieltä, että hänen mielipidettään on vaan kunnioitettava, vaikkei siinä olisi mitään kunnioitettavaa? Ottaisitko vain kylmästi avioeron sillä perusteella, että keskustelu ei onnistu. Olettaen siis, että muita ongelmia ei ole.

mogasin, vitonenhan oli oma kirjoitukseni. Noloa, mutta niin tavallista :D

Mielestäni oleellsita kompromissien neuvottelussa on se että

1 jokainen miettii (myös itselleen rehellisesti), mikä se oma halu tai tarve tai tavoite on

2) ja sanoo sen ääneen

3)kuuntelee muiden halut, tarpeet ja tavoitteet ja koettaa ihan tosissaan rehellisesti uskoa ja ymmärtää ne eli ottaa ne tosissaan. Toisin sanoen, että kun ne kalsarit lojuu siellä kylppärissä niin kalsarien jättäjä ottaa tosissaan toisten yökötyksen käytettyjä alusvaatteita kohtaan ja heidän tarpeensa päästä puhtaaseen kylppäriin ja se toinen kylppärinkäyttäjä taas ottaa ihan yhtä tosissaan sen, että kalsarinomistaja on ollut tänään tosi väsynyt ja kiireinen ja tarvinnut sen hetken johonkin muuhun tai vain unohtanut ne sinne.



Kyllä meillä on tämmöisiä tilanteita esiintynyt. Välillä ihan toistuvastikin. Mutta ei niistä ole tarvinnut riitelemään alkaa. Se suihkuunmenijä on potkaissut lattialla lojuneet kalsarit jonnekin syrjemmälle ja kalsarien omistaja on todennut että sori ja käynyt (aitten aikanaan, kun on kerinnyt tai jaksanut) nostamassa ne pyykkikoriin. Eikä se nyt niin hirveän mahdotonta ole sekään, että se suihkuunmenijä tai joku toinen satunnaunen ohikulkija nostaa ne pienenä palveluksena suoraan pyykkikaappiin.



Ja kuten sanottu, kyllä näitä on meillä sattunut. HUomasitte ehkä myös, että en antanut kalsarien jättäjälle tai suihkunkäyttäjälle sukupuolia. On sattunut molemmin päin. Tyypillisempi tilanne meillä tosin on se, että joku jättää levitepaketin tai maitopurkin pöydälle leipiä tehtyään. Se on muiden mielestä ikävää, koska ne lämpiävät siellä eivätkä ole seuraavan käyttäjän mielestä yhtä miellyttäviä, mutta jos ensimmäinen käyttäjä aikoo ihan kohta tehdä toisen leivän niin on sekin ihan ymmärrettävää että jatkuva jääkaapin oven availu on turhaa.



Ja ai miten minä ilmaisen tunteitani? No minä sanon niistä. Että "Hei sä oot jättänyt kalsarisi pesuhuoneen lattialle, ne on tiellä siellä." Tai että "Kuka on jättänyt maitopurkin pöydäälle lämpenemään?"



Ja siis tietenkään toinen ei huomaa toisen tarpeita, jos niitä ei ensin sano ääneen. Turha siitä on mitään pettymyksiä tai vihantunteita kokea, telepatiataidot on kuitenkin tutkitusti aika harvassa (meillä vielä ehkä muita harvemmassakin, sillä meillä asuu kaksi asperger-mistä). Mutta meillä tosiaan kaikki pyrkivät ihan oikeasti tosten tunteiden ja tarpeiden tunnustamiseen ja huomioimiseen (ei välttämättä aina täyttämiseen, se on käytännössä mahdotonta, koska joskus toisten tarpeet ovat kuita taivailla, mutta ainakin tunnustamiseen ja huomioimiseen) sen jälkeen kun ne on ensin ääneen sanottu. Se, että KAIKKI yrittävät aidosti ymmärtää KAIKKIEN tarpeet tarkoittaa sitä, että silloinkin kun omat toiveet eivät ihan sellaisenaan täyty, vaan tulee niitä kompromisseja, sitä ymmärtää mistä ja miksi ne tulevat, eikä koe kuvaamaanne aggressiota.

kaksi sivistynyttä osapuolta. Valitettavasti meillä niitä on vain yksi, ja se toinenkin hiiltyy liian usein sen juntin törppöydestä, joten joskus ristiriitatilanteessa on sitten kaksi törppöä.



Voin sanoa, että olisipa se mukavaa jos mies tajuaisi puhetta.