Yhteisen tilin/rahat omaavat: summa jonka mielestäsi voi kuluttaa "lupaa" puolisolta kysymättä?

Voin kaikessa rauhassa ostaa yli 500 euron jutun kysymättä mieheni lupaa. (Omat rahat ei meillä tietenkään tarkoita sitä, että kaikki yhteiset menot laitettaisiin puoliksi vaan sitä, että molemmille jää suunnilleen yhtä paljon rahaa omaan käyttöön yhteisten menojen jälkeen.)

tuhlattavaksi, vaikka olisi minkälaiset tilit. Eli ei tuo ole tileistä kiinni vaan tuloista.

Meillä on oikeastaan ihan tosi hyvät tulot, mutta perheenä olemme valinneet asuvamme uudessa omakotitalossa palvelujen ja koulujen tuntumassa ja lainaa on ihan riittävästi ja asumisen kulut myös lohkaisevat ison osan tuloista. Olemme kuitenkin kotona ja mökeillämme viihtyvää sakkia, emmekä ole tähän mennessä kaivanneet puolivuosittaisia aurinkolomia yksin tai perheenä tai vaika jotain kuuden huvipuiston kierroksia per kesä.

Samoin olemme valinneet sen tien, että niin kauan kun lapset/nuoret haluavat harrastaa ja ovat innostuneita lajeistaan, maksamme suht mukisematta ne harrastukset, vaikka ne käyvät kukarolle enemmän kuin merkkilaukku kerran kuukaudessa. Jotenkin uskomme ja toivomme, että tämä on keino sosiaalistaa heitä terveen elämän pariin ja löytää harrastuksista samanhenkistä seuraa (kyseessä eivät ole joukkuelajit jotka ovat legendaarisia saunailloistaan) ja liikunnalliseen elämäntapaan. Ja ennenkaikkea tässä vaiheessa saada uusia ihania ja elämänmittaisia muistoja kisareissuilta ja siitä mitä harrastus parhaimmillaan antaa.

Tästä syystä meillä ei kummallakaan ole varaa yhdesä neuvottelematta ostaa itselleen 500 € maastopyörää tai Vuittonin laukkua noin vaan. Vaikka meillä olisi kuinka "omat rahat" niin tässä yhtälössä se ei ole mahdollista.

Minä ostan pääsääntöisesti lasten vaatteet ja ostan usein "parasta ja kallista". Ei niistä tarvitse edes neuvotella, ne ovat perheen menoja. Mutta jos päättäisin haluta vaikka 200 € käsilaukun ihan vaan siksi, etä satun haluamaan sellaisen, niin kyllä minä sitä kokisin tarpeelliseksi jotenkin vähän edes perustella ja neuvotella että onko se ok toiselle että sen ostan. Toisaalta ostimme just 1600 € maksavan ruokapöydän, jonka olin katsonut itsekseni valmiiksi ja sitten vaan käytiin miehen kanssa se katsomassa että on hänestäkin ok ja maksettiin pois.