Maaliskuisten torstai-kuulumisia!
Taas yövuorosta kirjoittelen. Kamala väsymys päällä... taitaa pian loppua minun yövuoroni.
Viimepäivinä on tuntunut siltä, että viikot ja päivät eivät etene! Liekö siitä, että maaginen puoliväli on täyttymässä huomenna, huomenna on myös rakenneultra vaiko siitä, että olo on ollut kertakaikkiaan aika surkea!
Koko alkuviikon olen ollut NUHAssa, niistäessäkin tulee jopa vähän väliä verta, niin on ärtyneet. Toisekseen olen kärsinyt koko vatsan alueen kouristavista, kramppaavista kivuista. Etenkin koko vasen puoli aina kylkiluista alavatsaan alkaa kipuilemaan heti vähänkin kumarrellessa eteenpäin. Esim. esikoista leittaessa turvavöihin tai asianpesukonetta tyhjentäessä. Eilen tuo kesti melkein 5 tuntia... Tuntuu kuin vatsalihakset olisivat venähtäneet eivätkä palautuisi.. Kovasti mietityttää siis työt näiden tuntemuksian kanssa. Joku, olisikohan katjuska10, oli joutunut jo pitkällä saikulle? Sitten joku, en muista kuke, valitti ettei saikkua meinaa saada millään. Meillä on juuri tuollainen " saat päivän tai kaksi" -lääkäri... Ei tunnu mukavalta väkisin hilata itseään töihin..
Ja kun nyt valitetaan niin valitetaan :/ Olen töissä mielenterveyskuntoutujien ryhmäkodilla ja olen lopen uupunut asukkaiden reaktioihinkin raskaudestani. Asukkaita on niin paljon, että joudun koko ajan puhumaan raskaudestani ja vastailemaan. Lisäksi osa on niin tungettelevia, että saattavat ihan yllättäen alkaa koskettelemaan vatsaani. Toiset taas ahdistuvat minun raskauteni myötä ja muutaman olen kokenut käyttäytyvän vihamielisestikkin minua kohtaan, ilmein, elein ja tahallisin pienin tönäisyin ohikävellessä... Ei siis meinaa millään työt maistua näiden vaivojen ja muiden takia, vaikka työstäni muuten pidänkin. Anteeksi valittelu-avautumiseni!!
Sitten mukavampiin aiheisiin: Huomenna siis meillä on ultra. (heti aamusta, en ehdi nukkua yövuoron jälkeen lainkaan..) Me miehen kanssa EI haluta tietää sukupuolta ja pelkäänkin, etten näe sitä itse sieltä... Onko kenellekkään käynyt niin? Jotenkin halutaan jättää se sinne viimehetken huipennukseksi, palkinnoksi... " kumpikos sieltä tuli??" Esikoisen sukupuolta kysyttiin muttei neiti näyttänyt. Olihan se ihanaa vasta synnytyksen jälkeen tietää. En ihan heti edes tajunnut asiaa kysyä! Vaikka kivahan se olisi jo tässäkin vaiheessa tietää..
Viikonloppua jo odotellessa... Mukavaa torstaita kaikille!!! Palailen kun heräilen.. =)
Kommentit (26)
on ollut täällä puhetta. Meillä on jo pyydetty kummeiksi miehen serkkua (mies) ja siskoa sekä miun hyvää ystävää. Kaikilla on vakituiset kumppanit, mutta ei pariskunnan toisenpuoliskon tarvii miun mielestä automaattisesti tulla kummiksi. Nyt kun ajattelen, niin se serkun vaimo saattaa vaikka vetäistä herneet nenään, mutta toisaalta en kyllä tunne häntäkään kovin hyvin, niin että voin olla väärässäkin=)
Täällä ei kyllä edelleenkään mitään potkuja tunnu.
Miehen kanssa juteltiin toissapäivänä, että saattaa tullakin kotiin jo kolmen viikon kuluttua, eikä vasta reilun neljän viikon päästä, niinkuin alunalkaen oli tarkoitus. Ei jaksais millään oottaa sitäkään...
Eipä tänne muuta.
jossara + matkalainen rv20+2
Kävin tänään tapaamassa tuttavaani sairaalassa, heille syntyi viikko takaperin kaksoset rv:llä 26+jotain. Vauvoja en nähnyt muuta kuin valokuvissa ja voi että voi niinkin pienet olla aivan täydellisiä! Me täällä toivotaan, että kaikki edes nyt tästä eteenpäin menisi hyvin. Tämän tapauksen herkistämänä kommentit tyyliin " ei tämä halua tulla ulos" saavat verenpaineen nousemaan. Maaliskuulle on onneksi vielä aikaa ja tunteet varmasti laantuvat siedettävälle tasolle siihen mennessä. Tiedän nimittäin olevani aika huono yliaikalainen...
Kummeja ei ole vielä kysytty yhtään ja vähän on ongelmaa, keitä kysyä. Sisarukset ja parhaat kaverit on " käytetty" kahden edellisen kanssa, joten pohdittavaa riittääkin. Haluaisin tälle Papulle yhtä hyvät kummit kuin edellisillekin. Onneksi tähänkin on aikaa vielä, me emme aio kysyä ketään ennenkuin vauva on onnellisesti masun ulkopuoella.
Vaunuista on ollut paljon keskustelua. Meillä on siis käytössä Teutonian pehmeällä kantokassilla varustetut vaunut. Molemmat lapset ovat mahtuneet nukkumaan siinä ihan hyvin (tyttö ja poika). Kevättä ja kesää silmällä pitäen sen kassin saa tietenkin pois. Jos vielä on sellanen jatkoperä, niin systeemi on varsin vaunumainen ilman sitä kantokassiakin. Mitä taas ulkoiluun tulee, niin _toivon_ että tämä tapaus pitää ulkona nukkumisesta yhtä paljon kuin esikoinen. Hän nimittäin nukkui loistokkaita päikkäreitä ulkosalla heti kun se oli mahdollista (n. 2 vkon iästä lähtien) ja se olis kovin kätevää vanhempia lapsia ajatellen...
MaalisPapu rv 20+1
Voi kun Katjuska säikytit pahemman kerran... onneksi kuitenkin asukki on jo ilmoitellut itsestään sen jälkeen! =)
NapNap mulla on 8.11 aika tarkistukseen. Ei auta kun toivoa parasta. Mies on kyllä niin ihana ja koko ajan huolehtii. Tänäänkin ennen töihin lähtöä kysyi tarvitsenko jotain kaupasta, että hän hakee. Tosin se pääjuttu sit unohtui, mutta ei voinut kuin hymyillä kun toinen niin täysillä huolehtii! Eilen sain vain maata sohvalla kun hän imuroi, luuttus ja tiskasi. Tosin pari viikkoa oli jo lupaillutkin ja nyt sit vihdoin toteutti puheensa, nyt on kyllä mukava olla puhtaassa kodissa.
Kummeista sen verran, et mun pikkusiskosta ainakin tulee kummi. Sit luultavasti pyydetään mun parasta kaveria ja hänen miestään sekä mun serkkua. Miehellä ei sisaruksia ole niin siltä puolelta ei oikein ole ketä pyytää. Tosin oon kysynyt olisko hänellä kaveria ketä haluaisi pyytää, mutta ei vielä sanonut juuta eikä jaata.
Eilen en muistanut mainita, että meidän vauvan painoarvio oli 460g eli ihan kivasti on kasvanut... tosin ei kyllä ole mitään mihin verrata kun rakenneultrassa ei painoarviota kerrottu.
Suurin osa meistä on varmaankin käynyt jo rakenneultrassa ja kiva että kaikilla on ollut hyviä uutisia (paitsi kukas se olikaan kenen vauva oli vähän kasvussa jäljessä ja sai konrolliajan... onko hän jo kertonut oliko vauva kirinyt kasvuaan?). Hassua, että toiset pelkää ettei vaan sukupuoli selviä ja mekun oltais niin haluttu tietää niin sit ei vauveli suostunutkaan yhteistyöhön. Mutta pääasia, että terve vauva saatais ja kunpa nyt malttais tarpeeksi kauan pysyä tuolla masussa.
Kylläpäs on tylsää yksin kotona, tai no onhan tossa toi meidän kisu mutta sekin vaan nukkuu. Taidanpa mennä sen viereen katselee telkkua josko sieltä jotain kivaa ohjelmaa tulis.
Minäkin olen käynyt viime aikoina vain lueskelemassa muiden kuulumisia, kun olen kotihommilta ja lasten hoidolta ehtinyt. Nyt ajattelin kuitenkin kertoa vähän meidänkin kuulumisia, kun joku niitä kyseli. Niin, se kasvukontrolli on ensi viikon torstaina, sitten nähdään onko vauveli yhtään kirinyt viikkoja kiinni vai vieläkö jää jälkeen. En ole kyllä itse enää niin huolissani, kun olen täältäkin palstalta lukenut ja muilta kuullut, että ne mitat on heittänyt muillakin, mutta vauva on kuitenkin syntynyt ihan normaalikokoisena. Eihän ne kaikki vauvat samalla vauhdilla voi kasvaa.. Liikkeet ainakin on voimistuneet niin, että tuntuu jo vatsan päältä koitellessa, eli siitä päätellen potkujen antajankin on täytynyt kasvaa...
Kipuja on täällä itse kukin valitellut ja liitynpä minäkin siihen sarjaan. =)
Minulla kipeytyy alaselkä ja pakarat jo pienestä rasituksesta, esim imuroinnista niin, ettei meinaa kävelemään päästä ja lisäksi tuolla alapäässä on kipua varsinkin iltaisin nukkumaan mennessä. Minulla oli edellisen synnytyksen jälkeen kohdunlaskeuma, kuhdunsuu tuli näkyviin emättimestä ja ehkä se aiheuttaa nuo kovat kivut nyt. Toivottavasti ei kovin paljon pahene tässä loppua kohti, pitäis pystyä huolehtimaan nuo edelliset kolme muksua, vanhin siis 4 nuorin 11kk. =) no päivä kerrallaan niin eiköhän se maaliskuukin kohta koita...
Eipä ole taas ehtinyt kirjoittelemaan, hyvä kun viestejä ehtii käydä lukemassa, mutta kirjoittamiseen ei meinaa aina löytää aikaa. No mutta jos nyt jotain...
Meillä oli viime viikon keskiviikkona rakenneultra ja kaikki oli hienosti :) Istukka tällä kertaa etuseinässä, kuten olin itse arvellutkin selkeästi esikoisen odotusta vaimeimmista liikkeistä. Vauva oli niin alhaalla jo, ettei ultraaja meinannut millään saada päätä ultrattua, mutta lopulta sekin onnistui, kun painoi vaan niin kovasti, auts...
Esikoinenhan oli myös suurin piirtein tässä vaiheessa (rv21+) jo ihan alhaalle laskeutunut ja kiinnittynytkin (!) vaikka lopulta syntyikin sitten vasta rv 42+1. Joten kai mulla on vaan sen mallinen lantio, että nuo vauvat menee niin alas jo varhain, tiedä sitten. No eipähän ainakaan viime raskaudessa tarvinnut närästyksestä kärsiä, kun vauva laskeutui jo niin aikaisin vaikka 4 kg painoinen kaveri sieltä lopulta tupsahtikin.
Neuvolassakin tuli käytyä taas tällä viikolla ja komeasti masu ponnahti käyrien yläpuolelle, kun otettiin sf-mitta ekaa kertaa... Toivottavasti ei ole kovin paljoa isompi vauva tulossa kuin esikoinen oli... Muuten kaikki ihan ok, hb 116, vielä ei tartte syödä lisärautaakaan. Sydänäänet 145-150, samaa luokkaa kuin esikoiselta, joten niinköhän sieltä on toinen poitsu tulossa ;) Itsellä ainakin ihan poikaolo, kuten oli ekastakin. No 4D:hen ollaan menossa kuukauden kuluttua, niin sittenhän sekin kai selviää... Vaan mikäpäs siinä, ei tartte sitten vaatekauppoihin lähteä, kun kaikki on tallessa esikoisen jäljiltä ja sitä vaatettahan riittää...
Kummeistakin ollut juttua... Asia, josta revin stressiä jo ennenkuin vauvasta oli tietoakaan... Eli ei aavistustakaan, ketä pyytäisi kummeiksi! Esikoisella on kolme kummia, mutta on niin hankalaa jotenkin tälle kakkoselle löytää sopivia ehdokkaita. Meillä ei ensinnäkään mieheni kanssa ole kummallakaan sisaruksia, joten se luontainen vaihtoehto on poissa laskuista. Mieheni ei ole kovin paljoa sukulaistensa kanssa tekemisissä, joten tuntuisi vähän oudolta kysyä kummeiksi sellaisia ihmisiä, joiden kanssa nykyäänkään ei ole juuri tekemisissä. Kaiken lisäksi osa miehen sukulaisista kuuluu eri kirkkokuntaan, joten sekin vähän karsii mahdollisia vaihtoehtoja.
Omalta puoleltani taas isäni suku ei kuulu kirkkoon, joten se siitä ja äitini puolelta on siis jo esikoiselle kaksi serkkuani kummeina (toinen serkuista miehensä kanssa). Joten hankalaksi menee ja hyviä vinkkejä otetaan vastaan... Pitäisköhän laittaa lehteen " haetaan hyvää kummia" -ilmoitus ;) Jotenkin sitä toivoisi kummien olevan sellaisia ihmisiä, joiden kanssa ollaan varmasti tekemisissä esim. myös 10 vuoden kuluttua. Tai sitten olen vaan liian tarkka asiasta ja pitäisi vaan nakittaa joku puolituttu kaveri kummiksi... Kaikesta sitä ihminen voikaan stressata...
Niin ja sitten on vielä se nimiasia. Olen vakuuttunut, että tämä tuleva tulokas on poika ja mistä ihmeestä sille sitten kiva nimi...? Tytölle olisi liuta kivoja nimiehdotuksia olemassa, mutta pojalle tuntuu olevan jotenkin hankalampi löytää nimeä. Jokos muut maaliskuiset olette miettineet näitä nimiasioita kummien lisäksi?
No ehkä lienee jo aika lopettaa tämä jaarittelu, kun tuskin näitä viestejä kukaan edes näin yömyöhällä enää lueskelee...
Lumienkeli, Nasu rv 20+5 ja esikoispoika 2v (jonka synttäreitä vietettiin viime viikonloppuna)
Masu on jo iso, eikä se kai ihme ole, kolmas kerta suht lyhyen ajan sisään. Muuten ei omassa voinnissa ihmeitä.
Kummiasiaa, me ollaan mietitty kummit valmiiksi. Ajateltiin pyytää miehen siskoa ja tämän miestä, ja ehkä lisäksi yhtä veljistäni. Esikoisella on 3 kummia, kakkosella 2. Molemmilla kerroilla kummiksi on pyydetty vasta vauvan syntymän jälkeen ja niin aiotaan tehdä nytkin. Esikoisen kummina on ystäväpariskunta ja mun hyvä ystävä, ystävän miestä ei pyydetty koska emme ole miehen kanssa niin läheisiä. Kutsun ristiäisiin sai kuitenkin :-)
Jokohan kerroin, että varasin ajan 4d ultraan femedaan joulukuun ensimmäiselle päivälle. Jännityksellä odotan, aiemmissa raskauksissa en ole siinä käynyt.