Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut naiset menettää oman elämänsä lasten myötä?
17.08.2011 |
Tunnen naisia, jotka ovat hyviä äitejä, uranaisia, mutta ehtivät silti viettää omaa aikaa harrastusten ja ystävien parissa. Heillä on unelmia ja omia kiinnostuksen kohteita.
Tunnen myös naisia, jotka ovat ehkä hyviä äitejä, mutta heillä ei riitä virtaa mihinkään muuhun. Työt hoidetaan, mutta siihen ei ole intohimoa. Nämä naiset ovat alati väsyneitä eivätkä jaksa kiinnostua mistään oman perheen ulkopuolisista asioista. Ei ole aikaa käydä edes jumpassa kerran viikossa. Miksi heille käy näin?
Kommentit (30)
Minä en pääsisi jumpaan kerran viikossa jos mun äiti ei tulis välillä lapsia kattoon siksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen väsynyt ja rupsahtanut suurelta osin valvomisen takia. Esikoinen heräili alle vuosikkaana keskimäärin 10 kertaa yössä ja edelleen 3-vuotiaana nelisen kertaa. Vauva 6kk heräilee vähemmän kuin esikoinen aikanaan, mutta nelisen kertaa yössä kumminkin. Kun on kolme vuotta putkeen nukkunut huonosti, ei paljon jaksa enää mikään kiinnostaa. Yritän vain tehdä kaiken sen, mikä lastenhoidon kannalta on pakko tehdä. Muuhun ei riitä rahkeita. Oletan, että asiat muuttuvat ainakin yöunien osalta, kun lapset kasvavat ja tulevat kouluikään.
miten tuo yhtälö on mahdollista, että töihin+matkoihin menee 9 tuntia päivässä, ja siihen päälle harrastukset ja kavereiden näkemiset - missä vaiheessa nuo naiset näkevät lapsiaan? Tietenkin, ehkä noilla naisilla on sitten mies, jolla ei ole sitä "omaa elämää" koska molemmat perheessä EIVÄT voi luoda uraa ja harrastaa yhtä aikaa, jos ei haluta että lapset kasvavat siihen käsitykseen, että kaikki muu on vanhemmilleen tärkeämpää kuin lasten kanssa oleminen.
Mut ap, tuollaisen kuvailemasi ihanne-elämän taustalla on yleensä aina aktiiviset ja osallistuvat isovanhemmat, jotka hoitavat lapsia että vanhemmat pääsevät menemään. Harvalla kunnianhimoisellakaan äidillä/isällä kun on sydäntä antaa lapsen olla täysin vieraan hoidossa koko valveillaoloaika, ja sitä se vaatisi, että molemmat vanhemmat pääsisivät täysillä toteuttamaan itseään.
Tunnen naisia, jotka ovat hyviä äitejä, uranaisia, mutta ehtivät silti viettää omaa aikaa harrastusten ja ystävien parissa. Heillä on unelmia ja omia kiinnostuksen kohteita. Tunnen myös naisia, jotka ovat ehkä hyviä äitejä, mutta heillä ei riitä virtaa mihinkään muuhun. Työt hoidetaan, mutta siihen ei ole intohimoa. Nämä naiset ovat alati väsyneitä eivätkä jaksa kiinnostua mistään oman perheen ulkopuolisista asioista. Ei ole aikaa käydä edes jumpassa kerran viikossa. Miksi heille käy näin?
Ensin mainitsemasi elävät sitku-elämää. he jatkavat omien yksityisten hommiensa tekemistä ja odottavat että lapset kasvavat isommiksi että siihen omaan elämään jää aikaa.
Sitten on meitä jotka jo varhaisessa vaiheessa tajuavat että elämä lasten kanssa ON sitä omaa elämää. Meidän ei tarvitse kysellä että mihin se oma elämä hävisi, mistä saa aikaa omaan elämään, me ELÄMME sitä.
sanon kuin edelliset. Jos mies tulee töistä kotiin klo 19 eikä ole auttavaisia isovanhempia, niin ei siinä kamalasti jumppaan lähdetä, kun lapset ovat pieniä. Viikonloppuisin aika pitää jakaa perheen yhteiselle tekemiselle, miehen omaan aikaan ja minun omaan aikaan. On selvä, että kahdelle viimeksi mainitulle ei jää hirveästi tunteja viikossa. Tämä on nyt tämä elämänvaihe, ja hyväksyn sen.
minä menen vielä aikaisin töihin, joten nukkumaan pitää mennä myös aikaisin. Ei siinä jää edes teoreettisesti iltaisin kuin muutama tunti, jolloin voisi lähteä jonnekin ilman lasta. Ja noitakin vähiä iltatunteja välillä menee töitä tehdessä, kun teen mieluummin illalla kotona ylimääräistä kuin jään iltapäivällä pidempään, jolloin lapsi joutuisi olemaan pidempään hoidossa.
En kylläkään ajattele, ettei minulla olisi elämää, minun elämäni on tässä elämänvaiheessa tällaista. Toisessa vaiheessa sitten on taas toiset kuviot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta itse olen onnellinen ja eikö se ole pääasia? Minun arkeni, ja myös miehen, pyörii isolta osin kotiympyröissä ja lasten kuvioissa. Lapsia on kolme, joista vanhin on tokalla luokalla koulussa ja nuorin neljä, joten he tarvitsevat vielä paljon huomiota ja apua esim. läksyissä yms. Lapsilla on myös harrastuksia, joihin heitä kuskataan ja meille on tärkeää myös perheen yhteinen aika. Itse en sitäpaitsi voi sietää mitään ohjattuja jumppia tms, en ole koskaan niistä tykännyt, muuten kyllä tykkään harrastaa liikuntaa, mutta käytännön syistä useinmiten lasten kanssa.
Meillä käy vieraita sekä lapsellisia että lapsettomia aika useinkin, joten kavereita ja ystäviä kyllä tavataan. Tosin yleensä joko meillä kotona tai sitten heillä kotona, harvoin lähdemme minnekkään baariin notkumaan. Minä rakastan lukemista, se on oikea suuri intohimoni. Minun juttuni. Kuka määrittelee, että elän jotenkin huonompaa elämää kuin joku toinen, jolle ura, omat harrastukset ja muut omat jutut on intohimo?
lapset? Saatteko hoitoapua? Tai siis totta kai saatte, jos käytte keskenännekin illanvietoissa...
Ihan pieniä lapsia ei viitsi edes usein hoitoon jättää. Keskustelu on tietenkin hankalaa, koska aloituksessa puhuttiin vain naisista ja lapsista, mutta tilanteet muuttuvat lasten kasvaessa eikä pikkulapsiperheitä voi verrata vaikkapa teinien perheisiin.
kyllä mulla on vapaa-ajalla aikaa olla lasten kanssa, harrataa, tavata kavereita, käydään miehen kanssa illanvietoissa, kutsutaan tuttavaperheitä meille kylään jne. Minusta ihan normaalia elämää, en tiedä miten lapsien saamisen olisi tuohon pitänyt vaikuttaa? Mies luo uraa, itse olen tyytyväinen projektipäällikkö it-alalla.
ei me illanvietoissa käydä kuin kerran kolmessa kuukaudessa, mutta vieraita meillä tai meidän mökillä käy lähes joka viikonloppu tai mennään lasten kanssa tuttavaperheiden luo. Tukiverkkoa ei ollut juurikaan kun nuorimmat syntyivät, mutta onhan sitäkin vuosien varrella tullut ihan kivatsi kerättyä. Mulla on aina ollut paljon kavereita ja olen halunnut säilyttää välit heidän kanssaan ja kivasti siinä onnistunutkin. Me saatetaan lähteä ulkomaillekin koko poppoo ja isovanhemmat tai kaveriperhe lähtee mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja äitejä, jotka ehkä ovat hyviä äitejä?? Koska eivät vietä omaa aikaa harrastusten ja ystävien parissa. Mitäs jos minusta parasta on viettää vapaat lasteni ja parhaan ystäväni, mieheni kanssa? Lapset ovat vielä pieniä ja nauttivat seurastani..tulee aika, joilloin heille tulee omia menoja ja näin ollen minullakin aikaa jää muuhun esim. jumppaamiseen..nyt se ei ole listani ensimmäisenä mitä haluan tehdä vaan nautin perheestäni, jonka ihan itse olen halunnut elämääni.
ja äitejä, jotka ehkä ovat hyviä äitejä?? Koska eivät vietä omaa aikaa harrastusten ja ystävien parissa. Mitäs jos minusta parasta on viettää vapaat lasteni ja parhaan ystäväni, mieheni kanssa? Lapset ovat vielä pieniä ja nauttivat seurastani..tulee aika, joilloin heille tulee omia menoja ja näin ollen minullakin aikaa jää muuhun esim. jumppaamiseen..nyt se ei ole listani ensimmäisenä mitä haluan tehdä vaan nautin perheestäni, jonka ihan itse olen halunnut elämääni.
perheen seurasta? Vai sulkevatko nämä asiat toisensa pois jotenkin?
lapset? Saatteko hoitoapua? Tai siis totta kai saatte, jos käytte keskenännekin illanvietoissa...
Ihan pieniä lapsia ei viitsi edes usein hoitoon jättää. Keskustelu on tietenkin hankalaa, koska aloituksessa puhuttiin vain naisista ja lapsista, mutta tilanteet muuttuvat lasten kasvaessa eikä pikkulapsiperheitä voi verrata vaikkapa teinien perheisiin.