Lue keskustelun säännöt.
kun teini ei halua syödä hänelle määrättyä lääkettä
16.08.2011 |
Teinillä on lääkärin määräämä concerta-lääkitys. Kyseessä siis lääke, joka auttaa keskittymään. Ilmankin säilyy hengissä, numerot vain huononee ja ei tule toimeen opettajien kanssa. Hän ei kuitenkaan halua syödä lääkettä, koska "ei ole hullu" ja koska siitä tulee päänsärkyä ja pelkää riippuvuutta ja sitä, että jostain syystä joutuu poliisin huumetestiin ja se on sit positiivinen ja sitä joutuu selitelemään. Ymmärrän, että hän haluaa olla "tavallinen", kuten muutkin ja hän haluaa olla sitä nimenomaan ilman lääkettä. Ajatus siitä, että tarvitsee lääkettä ollakseen normaali, on teinille sietämätön. Ymmärrän myös sivusaikutusten pelon, pelkään niitä äitinä itsekin. Toisaalta näen myös, että lääkkeelle on tietty tarve.
Miten pitkälle teini-ikäisellä on oikeus määrätä tällaisesta asiasta itse?
Kommentit (14)
ja kaikki tämä on tietysti keskusteltu.
[i Kannattaa jutella sen teinin kanssa, että hän ei ole hullu, vaikka lääkettä syökin ja että ei kannata kärvistellä jos kerran apu voi löytyä noinkin helpolla jne.
[/quote]
Ja meidänkin poika on muuten ollut hyvin halukas selvittämään ongelmiaan, on käynyt sitoutuneesti terapiassa ja kuntoutuksessa ja psykologien älykkyystesteissä (tosi testintekomotivaatio oli hetkittäin vähän niin ja näin).
Jotenkin vain tässä tuntuu nyt menevän se raja, jota hän ei enää ole halukas ylittämään. Lääke on hänelle jotenkin merkki epänormaaliudesta ja "hulluudesta" (mitä hän sillä sitten tarkoittaakin), vaikka minä sanoisin ja selittäisin mitä.
Kauanko teidän nuori on syönyt lääkettä? Auttoiko se heti alusta alkaen, vai kestikö oikean lääkkeen ja annoksen hakemisessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde keskusteluun toisesta näkökulmasta: mitä teini haluaa tulevaisuudeltaan? Onko jokin tietty ammatti, joka kiinnostaa ja selvitä (opolta) millaisia numeroita sen alan ammattikouluun pääseminen vaatii. Ja sitten mietitte onko niiden numeroiden saaminen realistista ilman lääkettä.
Olen itse koulussa töissä ja olen nähnyt lääkityksen hyödyt. Ilman lääkitystä olematon keskittymiskyky, sen vuoksi pienryhmää ja numerot 5-6 luokkaa, vaikka älyä olisi. Jatko-opinnot mietittävä pienryhmään, koska ei se keskittymiskyky taivaasta putoa amiksenkaan alkaessa. Ja pienryhmästä työllistyminen taas on vähän niin ja näin... Ja sama poika (kyllä, poika, en halua mollata poikia, mutta tyttöihin ei näissä tilanteissa juurikaan törmää) lääkityksen kera pärjää normaalissa luokassa, numerot jopa 7-8, joilla jo pääsee amikseen todella monelle alalle ja tulevaisuus näyttää ihan toiselta!
että vastaavaa lääkitystä käyttää aika moni muukin ja se oikeasti auttaa pääsemään elämään kiinni.
Kerro nuorelle,että lääke saa hänet käyttäytymään ihmisiksi => pienentää riskiä joutua poliisin kanssa tekemisiin.
Kerro hänelle, mitkä ovat vaihtoehdot: pakkohoito psykiatrisessa sairaalassa, tai myöhemmin vankila, kun ei hallitse käytöstään ilman lääkkeitä.
Käy hänen kanssaan jossakin mielisairaalassa tai vankilassa, kai löyty joku tuttu, jota voisi käydä katsomassa. Ei pelottelua vaan vaihtoehtona: syötkö lääkkeesi vai tuletko tänne?
minua pelottaa puhua tulevaisuuden haaveista, koska tällä hetkellä tuntuu siltä, että mikä tahansa on epärealistista. Mikään ei myöskään takaa, että homma paranee lääkkeelläkään, vaikka siis niiden älykkyystestien tuloksissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Jos tämän surrealismin nyt heittää teinin kasvoille, hän saattaa lakata kokonaan yrittämästä.
EIkä kellään ole mitään vihjettä että MITEN minä vakuutan sen pojan lääkeen hyödyllisyydestä ja kärvistelyn tarpeettomuudesta? Hänelle kun kysymys on vain siitä, että "kelpaako" hän omana itsenään vai ei.
Ja sekin mietityttää, että jos se keskittymiskyky ei putoa taivaasta amisvaiheessa, niin kuinka kauan sitä lääkettä sitten on syötävä? Ikuisesti ei ilmeisesti voi syödä, kun eu:n myyntiluvista tosiaan poistettiin se käyttöaihe aikuisille. Jos poika ei "kelpaa" ilman lääkettä nyt, kelpaako hän aikuisenakaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis psykoosilääkkeitä. Lapsesi lääke ei todellakaan kuulu niihin. Kerrot nyt hänelle, että tosi moni syö lääkkeitä (epilepsiaan, diabetekseen, masennukseen ym.) mutta ei varmasti kerro siitä koulussa ja kavereille avoimesti.
Sano myös teinille se, että ilman lääkkeitä hän luultavasti mokailee tosi paljon ja se voi alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Teini haluaa kuitenkin, etteivät muut ajattele hänen olevan "pimeä" tai tyhmä, lääke estää siis sen.
että olisi hyvä varmasti puhua siitä, ettei adhd ole kovinkaan harvinainen. Ja kertoa teinille, että olisi tosi paljon kurjempaa jos olisi joku muu vaiva (vaikka psoriasis) joka olisi aina olemassa ja näkyvä ja sellainen, mitä ei voisi pitää vaan omana tietonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis psykoosilääkkeitä. Lapsesi lääke ei todellakaan kuulu niihin. Kerrot nyt hänelle, että tosi moni syö lääkkeitä (epilepsiaan, diabetekseen, masennukseen ym.) mutta ei varmasti kerro siitä koulussa ja kavereille avoimesti.
tätä kaiketi täytyy yrittää painottaa, mutta olen jo yrittänyt.
Sano myös teinille se, että ilman lääkkeitä hän luultavasti mokailee tosi paljon ja se voi alkaa pidemmän päälle ärsyttämään. Teini haluaa kuitenkin, etteivät muut ajattele hänen olevan "pimeä" tai tyhmä, lääke estää siis sen.
tällä taas ei ole sanottavaa merkitystä sillä a) teini on mokaillut jkoko 14-vuotisen elämänsä, ja se ärsyttää/masentaa/turhauttaa jo. Siitä huolimatta hän pelkää lääkkeen sivuvaikutuksia. b) Kaveripiiri taas on hyväksynyt hänet alunperinkin, eivätkä pidä häntä tyhmänä. Päinvastoin, hän saattaa pelätä, että lääke muuttaa hänet "nörtiksi".
Kerro nuorelle,että lääke saa hänet käyttäytymään ihmisiksi => pienentää riskiä joutua poliisin kanssa tekemisiin.
Kerro hänelle, mitkä ovat vaihtoehdot: pakkohoito psykiatrisessa sairaalassa, tai myöhemmin vankila, kun ei hallitse käytöstään ilman lääkkeitä.
Käy hänen kanssaan jossakin mielisairaalassa tai vankilassa, kai löyty joku tuttu, jota voisi käydä katsomassa. Ei pelottelua vaan vaihtoehtona: syötkö lääkkeesi vai tuletko tänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän poika söi aikoinaan samantyyppistä lääkettä. Hänelle annettiin lääkettä aluksi vain koekäyttöön kuukaudeksi. Hän sai siis tuumailla ja havannoida itse lääkkeen tarpeellisuudesta ja hyödystä. Toimi aivan loistavasti! Kuukauden jälkeen kyseltiin opettajilta toimivuudesta heidän vinkkelistä. Koekäyttö oli pojalle hyödyllinen, koska huomasi hyötyvänsä siitä kovasti. Muille koulussa ei lääkkeestä tarvitse kertoa ja opet ei saa muille sen käytöstä laverrella.
Meillä lapsi hyötyy ihan selkeästi lääkkeistä, ja lapsi itsekin sen myöntää, ettei ole niin väsynyt kuin ilman lääkettä. Mutta silti ei halua syödä lääkettä, kun haluaa olla sekopää, omin sanoin noin sanonut.
Hän on vasta 13v tyttö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla "särähti korvaan" teinin pelko joutumisesta poliisin huumetestiin. Ei kai hän ole jo kokeillut huumeita, joista ei tietenkään halua vanhempien tietävän. Kysy ja vaadi rehellinen vastaus. En tunne adhd-lääkkeitä ja niiden näkyvyyttä poliisin huumetestissä. Vähän vain ihmetyttää, jos teini niitä testejä sen lääkkeen takia pelkää.
Varmaan kannattaa selvittää miksi ei halua syödä. Vaihtoehtoja on.
Meillä 17v syö tuota ja on tyytyväinen, koska kokee sen auttavan. Poika on kyllä muutenkin halunnut selvittää omia ongelmiaan, olen tosi iloinen siitä. Kannattaa jutella sen teinin kanssa, että hän ei ole hullu, vaikka lääkettä syökin ja että ei kannata kärvistellä jos kerran apu voi löytyä noinkin helpolla jne.