Meidän 10v miettii mitä kuoleman jälkeen ja

muistaakseni mietityttänyt ensimmäisen kerran kunnolla 6-vuotiaana.



Miksi olemassaolon tai sen loppumisen pohtiminen olisi epänormaalia?

Puhuttiin kuolemasta silloin kun lapsi oli alle kouluikäinen ja nyt asia on taas tullut esille.



Vaikea sanoa mitä kuoleman jälkeen tulee, kun ei itsekään tiedä ja lohduttaa lasta.

Lapsemme tietävät, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu taivaassa, jos on uskonut Jeesukseen. Taivaassa on mukavaa, ei itkua, ei nälkää, ei kiusaamista ei yötä jne. Tietää, että siellä tapaa jo edesmenneet mummin ja vaarin.

kuolema ei ole lapselle pelottava asia tästä syystä.

ja sanoo, ettehän tule vanhaksi ja kuole koskaan. Joskushan noita aletaan pohtia.

tapoja ajatella sitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Toisten mielestä päästään taivaaseen Jumalan luokse, toisilla on Allah. Toiset haluaisivat kovasti muuttua enkeleiksi. Toiset uskovta, että sielu syntyy uudestaan uudeksi ihmiseksi tai vaikka kissaksi.



Kysy häneltä mikä ajatus lapsen itsensä mielestä olisi ihanin ja sano, että hän voi miettiä itselleen juuri niin kauniin kuolemanjälkeisen elämän kuin haluaa. Kukaan ei ihan varmasti tiedä miltä seillä näyttää.

Lapsemme tietävät, että kuoleman jälkeen elämä jatkuu taivaassa, jos on uskonut Jeesukseen. Taivaassa on mukavaa, ei itkua, ei nälkää, ei kiusaamista ei yötä jne. Tietää, että siellä tapaa jo edesmenneet mummin ja vaarin. kuolema ei ole lapselle pelottava asia tästä syystä.

Ollaan erinäisistä syistä käyty perheneuvolassa ja siellä sanottiin, että on hyvinkin ikään liittyvää. Eli sitä ajatellen sanoisin olevan normaalia.



Meillä liittyy myös siihen, että toisella mummilla on levinnyt syöpä ja koiramme alkaa myös olla vanha.